Näin on. Vai pitääkö kukaan enää tänä päivänä kunnon hard rockista? Ei ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaankaan parempaa laulajaa kuin Dio. Muita höperöitä?xD
RAINBOW ruleksii!!!
We catch the rainbow
191367
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hienoo musaa, kova bändi, paljon muistoja. Omaa kyllä vieläkin varmasti maailman parhaan äänen, kylmät väreet kulkee selkää pitkin kun muistelee niitä biisejä.
Yks kaikkien aikojen parhaita rocklevyjä on "rising". Cozy tykittää rummuillaan niin perkeleesti.
Kyllä niitä on muitakin komeita heavyääniä, vaikkapa Scorpionsin Klaus Maine ja myöskin David Coverdale. Makuasia pitkälti.
Mä olen ollut huomaavinani, että ne biisit, joita Cozy on ollu sanottamassa, on ollu vielä agressiivisempia kuin Rainbown biisit yleensä. Esin The Shed ja Kill the king. Mutta mun kaikkein lempparein on just toi The Shed.
Ja jotenkin se kaikki vaan sopii niin yhteen. Dion "golden voice", Cozyn upea rumpujen hakkaaminen ja...kaikki! Ei ole sen voittanutta. En ole siis ainoa, joka rakastaa tuota kyseistä bändiä. Vielä muita "hard rock-höpöjä"?
P.S. Mun mielestä paras levy on Long live rock'n'roll.
Powellin soitosta pystyi laittamaan kellonsa aikaan, sääli että meni vetämään tolppaan Saabillaan ...
on PARAS, aivan törkeen karismaattinen vahna herrasmies! ja mikä lauluääni...varsinkin Purplen aikoina Glen Hughesin kanssa...ihan mieletöntä!!!
Burn on Purplen paras biisi ja menee kevyesti kaikkien aikojen Top kymppiin.
Siinä biisi vailla vertaa...kyllä meitä hulluja löytyy =)
Joe Lynn Turner eli, täysin munaton kitisijä Dioon tai esim. Deep Purplen Ian Gillaniin verrattuna.
On omituista että Blackmore & co teki niin paljon hyviä biisejä juuri Turnerin ja Bonnetin aikaan ts. meni monta hyvää biisiä aivan vituralleen.
Totta. Hyviä biisejä, mutta kun vokalistit oli aivan surkeita Dioon verrattuna. Mä itse tykkään esim. All night longin sanoista ja sen bassokompista, samoin I surrenderin ja Since you been gonen. Glover oli aika velho sen basson kanssa, mutta Dion "dynastia" oli todella sitä kulta-aikaa. Mä olisin niin halunnut kuulla sen äänen edes kerran livenä. Rainbown kanssa.
Mä onn nähnyt Dion pariinkin otteeseen, tosin oman bändinsä kanssa. Ekan kerran jo 1986 (?)Hämeenlinnassa. Komea keikka! Hurja pappa!
Dio heittää edelleen muutamia Rainbown ja Black Sabbathin biisejä keikoillaan.
Kill the king on nykyheavyn syntysanat!
..ja hieno biisi muutenkin.
-LONG LIVE ROCK'N'ROLL!!!-
Soittopuolen biisillä hoitavat RB & Powell kahdestaan, Ritchiellä kun meni päreet muuhun bändiin kesken Risingin teon ja antoi muulle porukalle kenkää.
Mun mielestä ensimmäinen nykymetallibiisi oli Black Sabbathin "Symptom Of The Universe"
Joo, Ritchie oli kai aika jätkä. Halus saada aina tahtonsa läpi. Siinä oli vähän kiukuttelijan vikaa. Tavallaan pikku prinssi...
löytyy "Long live r&r" levyltä. Rising kai tehtiin kokonaisella bändillä vuonna -76 ja long live jne. tuli ulos -77/78. Enivei, Gates of Babylonin kitarasoolo on simmpelisti kaikkien kitarasoolojen äiti hyvässä ja pahassa.
Ronnie James Dion aikaiset levytykset ovat kyllä mestarillisia ja tässäpä kolme ehdottomasti parhainta kappaletta Dion eralta:
1:"Temple of the king" on ehdottomasti Rainbow:n parhain biisi. Siinä on sitä jotain. Aivan mahtava laulumelodia Ronniella
2:Toisen sijan antsaitsee "Light in black". Se on koskettava biisi. Täysi mestariteos, ja tämä kappale on mielestäni se heavyin Rainbowin tuotos.
3:"Still I'm sad" ansaitsee kolmanneksi parhaimman kappaleen tittelin . Harmi että kappale alunperin Ronnien aikana soitettiin instrumentaalina, mutta olen kyllä kuullut Ronnien laulavankin sen.
Muita hittejäkin on tietysti esim. Man on the silver mountain, Stargazer, Tarot Woman..
Taas myöhemmästä tuotannosta sen verran että Bonnetin erasta en liiemmin tykännyt. Hänen lauluäännessään kyllä on sitä jotain, mutta se ei oikein sopinut bändille.
Sekin on ikävää, että Ronnien aikainen Miekka, Linna, SATENKAARI tyyli vaihtui pikkuhiljaa Naisiin ja Nopeisiin autoihin.. hyhhyi.
Mutta Down to Earthissa on oma hohtonsa ja kyllähän tuosta mielellään ne parhaimmat hitit kuuntelee.
Turnerin erasta mainittakoon, että nämä ovat kolme parhainta biisiä järjestyksessään:
1. "Spotlight Kid" (Yllättävän addiktiivinen kappale)
2. "Stone Cold" (Tässä on sitä jotain)
3. "Street of dreams" (Of course, mahtava fiilis)
Jostain syystä pidän valtavasti Rainbow:n viimeistestä albumista, eli Doogie Whiten "Stranger in us all". Parhain biisi tältä tietenkin laulettu versio "Still I'm Sad"ista.
Ja vielä kokonaisuudessaan kolme parasta Rainbowin albumia:
1. RISING (Ehdottomasti 5/5 tähteä)
2. Ritchie Blackmore's Rainbow (Tietenkin)
3. Difficult to cure (Spotlight kidin ja I surrenderin ansiosta
Ja vielä muista höperöistä sen verran että GLENN HUGHES omaa aivan mahtavan lauluäänen ja on Ronnien tapaan omassa Top kympissäni!
Se on siinä, siinä se oli.......
No joku muukin tosiaan on kunnon fani! Temple of the king on tosiaan aivan upea biisi, kuten kaikki muutkin. En halua imuroida Rainbowta netistä, vaan haluan ostaa kaikki levyt ihan cd:inä. Seuraavaksi aion ostaa Ritchie Blackmore's Rainbown. Ja Bonnettin tai Turnerin aikasiin levyihin en aio rahojani käyttää, mutta Diot on pakko saada. Uu, tekee mieli kuulla L.A. Connection... Ai niin, voisin vielä sanoa, että itse saan rallipeleissä parhaan tuloksen, kun korvissa soi Doogie Whiten ääni, vaikken siitä erikoisemmin perustakaan, mutta itse biisit sanotuksineen jyrää.
Jopa tylsyysteen asti hinkattu Purple-klassikko Smoke on the Water sai melkolailla tajunnanräjäyttävän tulkinnan Deep Purple & friends levyllä - Gillan ja Dio molemmat laulavat bändi rokkaa ja taustalla kuoro ja sinfoniaorkesteri... Vittu että se rokkaa!!!
Perfect Strangers of finland
http://www.psof.fi/