Mitä kello on?

Meil se on suora.

Sano siihe yks toinen.

se lintu jonka hän kiikareillaan metsän reunassa nippa-nappa erotti oli kaakana. Taas kaakana!

sillä nimittäin kirjoitti:

se lintu jonka hän kiikareillaan metsän reunassa nippa-nappa erotti oli kaakana. Taas kaakana!

Jottei ois ollunna hyvinnii kaakana? Se toene lintulaji, jok muituttaap kovasti sitä kaakanata.

Jo toki kysytään, että mitä kello on!

Termospullon kokoinen kummityttö esitteli lukujen osaamistaan:
"... yhdeksän, kymmenen, PUOLITOISTA, yksitoista, kaksitoista ...". Täysin loogista!

Kuten toinen asiantuntija jo vihjaisikin se lienee ollut alunperin puolen verran neljättä, yleisesti mitä tahansa mutta tässä yhteydessä tietenkin tuntia. Aivan kuten se puoli sitä toistakin, joka tulee ensimmäisen jälkeen. Noin ajatellen vanhempi tapa on hyvinkin looginen. Näyttää käyneen niin, että sanontatavan jälkimmäinen osa on sittemmin muuttunut nykyisen suoremman numeroiden lukemistavan mukaiseksi.

Tietyissä yhteyksissä vanhat puhetavat näyttävät säilyvän muita paremmin, ja ajanilmaukset ovat eräs sellainen. Tuleepa mieleen vaikkapa englannin o'clock. Erään lähteen mukaan se o on tosiaan lyhentymä sanasta of. Moista tapaa ilmaista määrää ei muissa yhteyksissä taideta enää paljon käyttää (mitä sanovat kyseistä kieltä paremmin tuntevat)?

olettaisin seuraavaa kirjoitti:

Kuten toinen asiantuntija jo vihjaisikin se lienee ollut alunperin puolen verran neljättä, yleisesti mitä tahansa mutta tässä yhteydessä tietenkin tuntia. Aivan kuten se puoli sitä toistakin, joka tulee ensimmäisen jälkeen. Noin ajatellen vanhempi tapa on hyvinkin looginen. Näyttää käyneen niin, että sanontatavan jälkimmäinen osa on sittemmin muuttunut nykyisen suoremman numeroiden lukemistavan mukaiseksi.

Tietyissä yhteyksissä vanhat puhetavat näyttävät säilyvän muita paremmin, ja ajanilmaukset ovat eräs sellainen. Tuleepa mieleen vaikkapa englannin o'clock. Erään lähteen mukaan se o on tosiaan lyhentymä sanasta of. Moista tapaa ilmaista määrää ei muissa yhteyksissä taideta enää paljon käyttää (mitä sanovat kyseistä kieltä paremmin tuntevat)?

Lue lisää

Ennen muinoinen tapa sanoa kolmekymmentä neljä on neljä kolmatta. Samalla tavalla anglosaksit tuntuvat edelleen laskevan vuosisatoja. Murtoluvut taas näyttävät olevan latinasta lähtien ilmaistu järjestyslukujen avulla. Siihen ei juuri kiinnitä huomiota, mutta jos asiaa ajattelee, se vasta kummallista onkin. Ehkä logiikka on jotenkin sellainen, että luku on viiteen kertaan jaettu osiinsa. Tai ties mikä.

Lie tämä meidän uudempi tapamme jotenkin Ranskan Suuresta Vallankumouksesta periytyvää?

Twentieth Century Fo kirjoitti:

Ennen muinoinen tapa sanoa kolmekymmentä neljä on neljä kolmatta. Samalla tavalla anglosaksit tuntuvat edelleen laskevan vuosisatoja. Murtoluvut taas näyttävät olevan latinasta lähtien ilmaistu järjestyslukujen avulla. Siihen ei juuri kiinnitä huomiota, mutta jos asiaa ajattelee, se vasta kummallista onkin. Ehkä logiikka on jotenkin sellainen, että luku on viiteen kertaan jaettu osiinsa. Tai ties mikä.

Lie tämä meidän uudempi tapamme jotenkin Ranskan Suuresta Vallankumouksesta periytyvää?

Lue lisää

Ehkä logiikka on jotenkin sellainen, että luku on viiteen kertaan jaettu osiinsa.

piti olla

Ehkä logiikka on jotenkin sellainen, että esimerkiksi luku on viiteen kertaan jaettu osiinsa.

"Tunsin sellaisen miehen joka sanoi kellon olevan kolme ja puoli..."

Tapasin myös erikoisen kellomiehen, olisiko peräti ollut sama? Tämä nyt ei aivan murreasiaa ole mutta tuntuu olevan sellainen vähän vapaamman muotoinen haara:

Opiskeluaikana matkustelin pohjanmaan ja pääkaupungin väliä aika usein ja kun rahaa ei liiemmälti ollut tuli paikkalipun sijasta luotetuksi tuuriin. Aina ei onnistanut ja piti seistä vaunujen välissä. Eräällä sellaisella kerralla oli koko joukko seisoskelijoita ja yksi mies katsoi ranekelloa sillä lailla näytävästi että oli ilmiselvästi tarkoitus esitellä. Kello olikin näyttävän näköinen, paljon viisareita ja erilaisia renkuloita kellotaulun ympärillä. Heti syntyikin kysymyksiä että mikäs se tuollainen kello on ja mieluusti mies rupesi esittelemään. Siihen aikaan ei ollut kvartsikelloja ja kellonajan kertomiseen tyypillisesti liitettiin arvio edistämisestä tai jätättämisestä. Tämä nimenomainen kello oli omistajansa mukaan sellainen että siitä pystyi "viiden minuutin marginaalilla" taristamaan onko se oikeassa. Väite oli parhaimman laatuista vaununvälimateriaalia ja se suorastaan räjäytti keskustelun: "miten sen voi kellosta itsestään tarkistaa", "tällä lailla, väännetään tästä näin ja noin..." jne. Kauan riitti jutun aihetta mutta kellomies itse taisi jäädä ainoaksi, joka asiaan uskoi. Pitkä pätkä meni kuitenkin rattoisissa merkeissä.