Siis miten riitelette puolisonne, kihlattunne, nettiystävänne, seurustelukumppaninne tms. kanssa?
Onko räiskyvää, mökötystä, jankkaamista koko yön, meneekö toinen sohvalle nukkumaan, sovitteko ennen nukkumaan rupeamista jne.
Itse suomalaisen ex-mieheni kanssa kun riitelimme, niin hän kyllä osasi koko yön jankuttaa samaa ja vasta aamun tunneilla päästiin nukkumaan (no meidän riitelyn aiheet eivät olleet kyllä maata kaatavia :))
Nykyisen nettiystäväni, (siis vasta tutustumme, en tiedä tuleneeko koskaan mitään vakavampaa), niin hänen kanssaan ei voi oikein riidellä kun hän on niin kiltti. Jos hän epäilee ettei kaikki ole kunnossa välillämme niin hän soittaa ja tekstaa niin kauan että kaikki on taas hyvin, jopa silloin kun mielestäni ei ole ollut juurikaan mitään riitaa. (hän on algeriasta)
Onko räiskyvää, mökötystä, jankkaamista koko yön, meneekö toinen sohvalle nukkumaan, sovitteko ennen nukkumaan rupeamista jne.
Itse suomalaisen ex-mieheni kanssa kun riitelimme, niin hän kyllä osasi koko yön jankuttaa samaa ja vasta aamun tunneilla päästiin nukkumaan (no meidän riitelyn aiheet eivät olleet kyllä maata kaatavia :))
Nykyisen nettiystäväni, (siis vasta tutustumme, en tiedä tuleneeko koskaan mitään vakavampaa), niin hänen kanssaan ei voi oikein riidellä kun hän on niin kiltti. Jos hän epäilee ettei kaikki ole kunnossa välillämme niin hän soittaa ja tekstaa niin kauan että kaikki on taas hyvin, jopa silloin kun mielestäni ei ole ollut juurikaan mitään riitaa. (hän on algeriasta)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Me emme riitele kovin usein, sanotaanko että pari kertaa kk:ssa.
Mieheni on sen verran tulinen luonne että suuttuu melko herkästi mistä olen hänelle sanonut ja hän kyllä tiedostaa asian. Mutta sitten kun tämä suuttuminen tapahtuu niin häntä ei ihan helposti lepytetäkkään. Eli koko yö menee puhelimessa taistellessa, mulle luuria korvaan ja mä sen ku pommitan menemään niin kauan että asia on selvenny :D
Parhaimmillaan ollaan taisteltu aamu seiskaan asti. Nyt ollaan onneksi molemmat opittu että jos toinen sanoo "dont make me angry" ni sillon täytyy lopettaa ja koittaa asia tuoda toisella tapaa esille ja paremmalla ajalla.
Eri maissa asutaan, joten mun mökötys ja kiukuttelu johtuu ihan ikävästä ja tästä stressaavasta erossa olosta :( Mutta onneksi se muuttuu pian :) Mieheni on ihana ja tulinen turkkilainen.
Tuota se oli meilläkin siinä vaiheessa, kun vielä mies oli Turkissa..oma kiukuttele johtui suureksi osaksi juuri ikävästä ja turhautumisen tunteesta, joka on niissä olosuhteissa ihan normaalia. Aluksi oli Suomessakin yhteenottoja, jotka paljolti johtuivat taas siitä, että tilanne olikin yhtäkkiä täysin päinvastainen, eli mies oli vierellä 24h ja yhteiseloa saman katon alla vasta opeteltiin. Mistään suurista asioista meillä ei koskaan ole riidelty, vaan turhista, arkisista kärpäsistä, joista sitten tulikin härkänen. Itse olen se tulisempi ja äkkipikaisempi puolisko. Mies ei helposti suutu.
Nyt on aikaa kulunut niin paljon, että riidatkin ovat lähes hävinneet, ja silloin jos niitä tulee, ne osataan käsitellä jo paremmin. Minulle on tärkeää se, että kaikki kinat sovitaan ennen nukkumaanmenoa. Siitä pidän kiinni, vaikka se joskus on tuottanutkin vähän lisää kinaa. Mieheni kun on siinä asiassa erilainen, haluaa rauhoittua omissa oloissaan ja puhua myöhemmin. Minä taas haluan selvittää asiat heti, ettei tarvitse alkaa vatvomaan niitä enää seuraavana päivänä.
Toivotan teille kaikkea hyvää ja rauhallista yhteistä tulevaisuutta! :)
Vaikka molemmat olemme voimakas luonteisia, riidat menevät monesti mököttämiseksi. Mies saattaa olla pitkäänkin vastaamatta puhelimeen, kunnes hän vastaa tai soittaa itse takaisin. Keskustelua käydään asiasta aluksi puhelimitsi, mutta lopullinen sopinen tapahtuu kasvotusten. Meistä kumpikaan ei onneksi pidä huutamisesta, joten mieluumin tasaamme aluksi verenpainetta omissa oloissa.
Pakko kuitenkin myöntää, että halutessani osaan heittäytyä hyvinkin hankalaksi tempperamenttini vuoksi. :D Mieskin on päässyt huomaamaan, että olen "difficult to manage".
Asumme kamerunilaisen poikaystäväni kanssa vielä toistaiseksi eri osoitteessa, mutta se tulee muuttumaan tämän kevän/kesän aikana, joten saa nähdä muuttuvatko riidat paljonkin ja mihin suuntaan sen jälkeen.
Meillä oli aluksi kaikinpuolin tulisempaa kuin nykyisin, myös riidat. Nyt monen avioliittovuoden jälkeen olemme saavuttaneet suloisen harmonian siinäkin suhteessa. Nyt osaamme jo ennakoida mistä saattaa tulla riitaa ja lähestymme asiaa harkitun maltillisesti. Me olemme molemmat aina silloin tällöin sellaisella tuulella, että toinen tietää jo elekielestä, ettei nyt ainakaan kannata nostaa kissaa pöydälle mistään aiheesta.
Tällaisella "senioriparilla" on isommat asiat jo riidelty, sovittu ja arkistoitu. Nykyisin kinaa tulee lähinnä siivouksesta, tai paremminkin siitä että toinen sotkee juuri kun toinen on siivonnut..., ja sen sellaisesta turhasta.
Voi sitä on tullut monta aloitusta kirjoiteltua tästä aiheesta (no ainakin vastausta).
Ei varmaan ollut sellaista asiaa mistä ei olisi tappelua tai riitaa saatu miehen kanssa aikaiseksi.
Aika usein käytiin käsiksikin siinä kun tunteet kuumeni ja tavarat ja ruokaaineetkin lenteli tms. No, niistä riidoista löytyy täältä tarkemmat kuvaukset kyllä, kuka haluaa mässäillä toisten murheella.
Ei voi kyllä vain miestä syyttää sillä se usein pyrki pois riitatilanteista, ainakin alussa...
Näin avioero aikaan kuitenkin ollaan ihan sovussa oltu... yhteisellä sopimuksella haettiin avioerokin (mies ei ensin olisi halunnut kirjoittaa ja muutenkin viivytteli paperin kanssa mutta kun kävin tulostamassa sen ja vaadin nimmarin niin eipä tuo enää ole urputtanut)
Eräs meihin kohdistunut talousrikosasia (me olimme uhreja) suivaannutti tosin tässä joku aika miestä oikein kunnolla ja siitä tapeltiinkin sitten. Miehen mielestä se tietysti oli yksin minun vika, että minä olin mennyt tekemään sopimuksia mutta ei se ole niin yksinkertaista...
Se on totta kuitenkin, että miehen vika se ei mitenkään ole, sillä hän yritti asian paljastuttua korjata tilanteen.
Ahman kanssa ei ole ollut tappeluita. Jotain sanallista on joskus, mikä lähinnä liittyy yhteiseen aikaan ja koko suhteen merkitykseen. Kertaakaan ahma ei ole lyönyt tai haukkunut huoraksi tms. pahasti
(jotain "älä ole typerä", "älä puhu noin" kommentteja tulee mutta ei sellaista tekstiä mitä joutui mieheltä kuulemaan ja itse kyllä sanon pahasti jos olen vihainen).
Toisaalta eihän meidän "suhde" olekaan kuin vain lähinnä ystävyyssuhteeseen verrattava. Noin päivittäin ollaan jollain tavalla tekemisissä (viestit, soitot näkemiset) mutta varsinaisia tapaamisia ei ole kuin joskus.
Minä en ole pitkävihainen yleensä.. suutun nopeasti mutta lepyn myös hetkessä. Miehenkin kanssa aina sovittiin tappelut ja riidat heti kun rauhoituttiin... Mieskään ei ehkä ole pitkävihainen luonne mutta voi se olla katkera jostakin ainakin minulle.
Kyllä ne monet on ihmetelleet, että miten minä voin riidellä niin iloisen ja mukavan ihmisen kanssa...
No, kaikki ei ole sitä miltä näyttää...näistäkin ihmisistä, jotka puhuivat hyvää miehestäni mies kertoi minulle pahoja juttuja selän takana, että sellainen velikulta... Kyse ei ollut mistään kuulumisten tms tiedon vaihdosta vaan tahallisesta mustamaalaamisesta.
Sekin aiheutti meille sana harkkaa. Ahmakaan ei usko, että mies on voinut sanoa hänestä niin pahoja asioita minulle (kerto mm. että ahma puukotti edellistä vaimoaan, sikailee naisten kanssa, oli blondin kanssa silloin kun aloitimme jutun tms.)
Pahinta on kun ei tiedä kumpi oikein valehtelee minulle (toisen täytyy valehdella koska jutut menevät ristiin)... ahmakin on kertonut joitakin juttuja miehestä (että ois pimittänyt minulta rahaa tms.)
Totta kai sitä haluaa uskoa sitä kenestä pitää
ja monet miehen kertomat jutut ovat mahdottomuudessaan osoittautuneet jo vääriksi (sillon kun ei tiennyt ahmasta mitään olis varmasti myös helposti uskonut, että se muuttuu yöllä vampyyriksi ja käy puremassa tyttöjen kauloja;D Melkein sitä tasoa ne miehen jutut olivatkin... ja kun niitä tyttöystäviä ja vaimojakin alkoi putkahdella ahmedille miehen tarinoissa tosi epämääräisesti (mies unohti sanoneensa, että oli vaimo ja sitten tämän "vaimon" nimi muuttui, oli milloin fatima milloin suleima tms;D)).
No meillä mies yleensä hakkaa jo alussa pääni siihehen kuntoon etten pysty puhumaan saati huutamaan. Jokin ajan päästä onkin jo sovintoseksiä(hi hii)
Kuulostaa oikein hienolta ja tasapainoiselta parisuhteelta! Sen olet varmasti kaikessa viisaudessasi ansainnutkin.
Minä olen meistä se jolla on lyhyempi pinna ja tuittuilen herkemmin, mies nyt ei suutu käytännössä yhtään mistään... hän on yhtä rauhallinen kuin isäni, kumpikaan ei koskaan korota ääntänsä. Minä taas räiskähtelen aina välillä, sitten mun pitää saada olla yksin vähän aikaa, yleensä lähden ulos kävelylle. Sitten puhutaan asia selväksi kun olen rauhoittunut. Sohvalla meillä ei nukuta, asiat sovitaan mahdollisimman nopeasti, kumpikaan meistä ei mökötä eikä jankuta.
Meillä riidellään melko harvoin. Mies ei suutu kovin helpolla mutta kun suuttuu, sen kyllä kuulee. ;D Mieluummin ristiriitatilanteissa mies on hiljaa, pohtii ja mököttää ittekseen. Minä taas olen sellainen että jankkaan ja jauhan niin kauan että asia saadaan pois päiväjärjestyksestä. Tuo jankkaaminen saattaa taas johtaa siihen että mies hermostuu ja päästää samalla suun avauksella kaiken ulos. Yleensä riita päättyy sitten siihen kun kumpikin on saanut tuulettaa ajatuksensa.
Riitoja/kinasteluja tulee yleensä jos jompi kumpi on pahalla päällä/väsynyt ja toinen alkaa vääntämään jostain pikkujutusta. Itsellä tulee joskus harrastettua tuota "rivien välistä v*ttuilua" mikä ei ole mikään kiva tapa. :// Ja mies on algerialainen.
Mä olen vähän sellainen niupin naupin- tyyppi, valitettavasti.. Saatan valittaa kaikesta aika turhasta.. Mieheni on kultainen, mutta oi niin oiva aina sotkemaan.. Takki jää sohvalle kun tulee kotiin, lautanen saattaa löytää tiensä tiskipöydälle, mutta vähintään suolapurkki ja lasi jäävät ruokapöytään.. Märkä pyyhe jää myttyyn jonnekkin suihkun jäljiltä.. Ihan periaatteesta en halua kävellä perässä siivoamassa tavaroita oikeisiin paikkoihin, niin sitten kommentoin aina vähän siihen malliin, että "jaa, meidän suolapurkki onkin muuttanut maustekaapista tänne ruokapöydälle asumaan?, vai?".. Hitaasti, mutta varmasti, ukko on alkanut korjaamaan jälkiään..
Vähänkö turhia aiheita, tiedän.
Viimeksi on ääni korottunut kun pikku-ukko oli aivan tuore tapaus ja yön tunteina itki ja itki ja mikään ei tuntunut auttavan... Silloin kiristeli molempien pinnaa ja tuli aina sätittyä toinen toista.."Anna sille nyt maitoa", "Enhän, ei sillä voi olla nälkä kun se just söi" jne.. Nyt kun pikku-ukon käyttöohjeet on jo paremmin hallussa, niin vanhemmatkin ovat taas rennompia..
Yleisesti ottaen ovat kaikki turhat riidat vähentyneet tuntuvasti vauvan syntymän jälkeen. Selkeästi lapsen tulo on jotenkin tasapainoittanut molempia.
Riitojen aiheet ovat yleensä jotain ihan mitättömiä ja taustalla on ollut oikeasti väsymystä, stressiä tms, jota on sitten purkanut toiseen..
"Mieheni on kultainen, mutta oi niin oiva aina sotkemaan.. Takki jää sohvalle kun tulee kotiin, lautanen saattaa löytää tiensä tiskipöydälle, mutta vähintään suolapurkki ja lasi jäävät ruokapöytään.. "
Kouluta hyvä ihminen sitä miestän ennen kuin on myöhäistä.
Oikein alkoi naurattaa, kun tuo teksti oli ihan niinkuin minun kirjoittamani. Näköjään meillä Suomi-Turkki pareilla on muitakin yhteisiä juttuja kuin pelkkä jääkaapin sisältö ;)
Joka kerta kun mies tulee kotiin, laittaa takkinsa keittiön tuolinkarmille, se on niin kätevä napata siitä, kun menee parvekkeelle tupakille..no joo, siitä en viitsi enää edes sanoa. Märkä pyyhe on meilläkin jäänyt lojumaan useammin kuin kerran.
Ja sitten se suolapurkki..suolaa, suolaa, enemmän suolaa... ;)
minulla on tapana aina ruokailun jälkeen korjata pöytä ja muut sotkut saman tien pois. Teenkin sen mieluummin itse, koska jos mies sen tekee, jättää hommat puolitiehen ja sen suolapurkinkin sinne pöydälle. Minä menen sitten perästä ja korjaan jäljet.
Sama pätee tuohon pikku-ukkoon..repliikit oli ihan samat, joten niitä on nyt turha toistaa..
että tämmönen!
Meillä minä olen se, joka heittää takin lattialle, kengat sikin sokin.
exmies valitti aina vaatteista väärissä paikoissa...
Siitäkin syystä siitä tuli ex.
Muutenkin nipotti aina kun joku oli vinossa...
Ahma on verraten rento... pöydän ja muuta siivoaa kun tulen käymään mutta ei nipota jostain tavaran vinossa olemisesta (ja totta kai minäkin siivoan jos tulee vieraita tai äiti kylään... paitsi jos se kampeaa miesystäväänsä evakkoon meille neljältä yöllä niin eihän sitä silloin kerkeä.)
Miehen aikaan tuli siivottua ainakin kerran viikkoon jotain mutta yksin ollessa tavarat vaan alkaa kasaantua....
Vietän aika liikkuvaa elämää, että kotona ei edes tule paljoa oltua mitä nyt joskus len vaan käynyt nukkumassa ja vaatteet vaihtamassa. Tosin nyt pitäisi käydä kirjoittamassa luentopvkirjaa ja kirjoitelmia mutta sitten taas liesuun.
Se on myös meillä aika iso ero, että itse tykkään pitää puolet omaisuudesta meidän parisängyllä... siellä on tenttikirjat, reppu, ristikot, karkit, piirrustusvehkeet päiväkirja, kynät ja seuraavan päivän vaatteet...ja nukunkin siten niiden kanssa mihin mahdun.
Miehen aikaan edes kynä ei saa olla sängyllä...
vain petivaatteet mutta ei mitään ylimääräistä.
Tietysti, jos olisi lapsia pitäisi koti siivota vähintään kaksikertaa viikossa (ettei mene mitään suuhun lattialta ja muutenkin)
Lapset kyllä sotkevatkin sitten...
itsellähän ei sentään tule sotkettua sillä tavalla, että röplyisin ruokaa ympäriinsä tai rikkoisin ja levittelisin tavaroita "tahallaan"
Olisi (molemminpuolinen) painajainen asua perfektionistin kanssa kun miehenkin nipottaminen ja huomauttelu "tavaroiden oikeasta paikasta" otti hermoon;D
housut?
Sen käsityksen olen sinusta saanut että ne lähtee yleensä ensimmäisenä ja ihan ilman erillistä kehoitusta.
Jos tulen kotiin ja olen kotona niin kaipa ne housut jalassa pysyy jos ovat sillä hetkellä mukavat ettei tarvitse hametta vaihtaa.
sehän riippuu tilanteesta ja siitä kuka pyytää
(käskystä en ota housuja pois, seksiin ei kuulu käskyt vaan korkeintaan kehoitukset...)
"hauskoja".
Saamani käsityksen mukaan sinulta lähtee housut jalasta suhteellisen helposti, varsinkin jos on joku pikkukikkelinen aasialaismies samassa tilassa.
No perversiomme itse kullakin.
Suhteemme alkuaikoinao riitelimme useammin tai meillä oli ehkä enemmänkin eri mielisyyksiä joistakin asioista, jotka liittyivät aika pitkälle kulttuurieroina esiintuleviin eri näkemyksiimme.
Yleensä riitojemme aikana miehelläni oli tapana pitää mykkäkoulu ja minä taas yritin saada miestäni puhumalla selvittämään asioita.
Nykyään riitelemme erittäin harvoin ja silloinkin jos sattumme olemaan jostain asiasta eri mieltä, pyrimme selvittämään asiat mahdollisimman nopeasti. Riitelyyn on mielestämme turha käyttää liikaa energiaa ja jos asiat menisivät siihen pisteeseen, että pitää alkaa toiselle huutamaan, voi jo samantien pakata tavarat ja lähteä.
minä voisin aina välillä kehittääkin pientä kränää...
Eli emme riitele. Joskus saatan hiukan lempeästi kirittää hitaasti kiiruhtavaa miestäni, jonka käyntiinlähtö tökkii etenkin viikonlopuostoksille lähdettäessä. Taktistako, kenties?
Ollaan jo niin pitkään oltu yhdessä, että pahimmat särmät on hiottu puolin ja toisin. Ehkä erimielisyyksiä oli eniten silloin ihan avioliiton alkuaikoina, kun olosuhteiden pakosta jouduimme asumaan ekat kuukaudet eri maissa. Ikävä oli molemmin puolin hirvittävä, ja aika ajoin paineet purkautuivat sitten vääriä kanavia pitkin ulos.
on oikeastaan riidelty :-D Olemme aika rauhallisia molemmat, ja kun yhdessäoloa on jo vuosia ja lapsetkaan eivät enää niin pieniä (univaje), niin eipä noita riitojakaan juuri synny.
Meillä ei oikeastaan riidellä, korkeintaan keskustellaan kärkevästi eikä sitäkään kovin usein.
Kun on kaksi itsepäistä ihmistä yhdessä parisuhteessa niin on oikeastaan aika ihmeellistä miten vähän meillä tuota tapahtuu.
Johtuneeko sitten siitä, että ymmärrämme, ettemme voi olla aina ihan kaikesta samaa mieltä ja kunnioitamme tuota eroa.