Voiko tämä olla totta?
Yhdessä ollaan oltu noin 3 vuotta, aikaisemmin ollaan riidelty paljonkin, mutta esim moneen kuukauteen ole edes korottanut ääntä hänelle, saati sitten suuttunut. Viikonloppuna minulla oli kova migreeni, ja menkatkin tulossa. Joten olo oli tosi kurja, ja hermothan siinä meni, kun mies sulki minut toiseen huoneeseen, koska ei halunnut kuunnella pahaa oloani.
Koitin nyt pyytää kauniisti anteeksi, tajuan, että vika oli täysin minussa, ja sanoin sen hänelle. Hän on viimeinen ihminen jota haluan loukata, mutta joskus mopo karkaa käsistä, ja sitä on vaikea jälkikäteen enää muuttaa. Sitä hän ei vain voi ymmärtää.
No nyt kuitenkin mies jälleen mököttää, ei voi antaa anteeksi. Hänellä ei ole mitään sanottaa minulle, vihaa vain. Olisi lohduttavaa kuulla jos jollakin muullakin on suhde vaakalaudalla, ja kaikki hyvä nollattuna, aina kun tulee pieni suukopu turhasta asiasta! Ja tästä ei ainakaan meillä palauduta moneen kuukauteen edes normaaliin tilanteeseen, saatikka sitten parempaan suuntaan.
Kuulemma, voisin hyvittää tekoni tekemällä jotain todella kiltisti. Mutta kuitenkaan se ei riitä, että moneen kuukauteen en ole edes ääntäni korottanut, ollut vain iloinen ja pirteä. Seksin puutetta tms on turha ehdottaa syyksi. Sitä riitti viikonloppunakin moneen kertaan. Ja lisäksi olen sietänyt hänen pahan olon purkauksia masennuksen vallassa. Pahimmassa vaiheessa tuli jatkuvasti vain paskaa niskaan. Mutta minä vain koitin ja yritin tukea ja ymmärtää 24h/vrk ja 7pv/vk.. Toivoisin samaa edes 1-2 krt vuodessa. Onko se liikaa tasapainoisessa suhteessa? Ilmeisesti on… Onko kaikki vika tosiaan minussa?
Yhdessä ollaan oltu noin 3 vuotta, aikaisemmin ollaan riidelty paljonkin, mutta esim moneen kuukauteen ole edes korottanut ääntä hänelle, saati sitten suuttunut. Viikonloppuna minulla oli kova migreeni, ja menkatkin tulossa. Joten olo oli tosi kurja, ja hermothan siinä meni, kun mies sulki minut toiseen huoneeseen, koska ei halunnut kuunnella pahaa oloani.
Koitin nyt pyytää kauniisti anteeksi, tajuan, että vika oli täysin minussa, ja sanoin sen hänelle. Hän on viimeinen ihminen jota haluan loukata, mutta joskus mopo karkaa käsistä, ja sitä on vaikea jälkikäteen enää muuttaa. Sitä hän ei vain voi ymmärtää.
No nyt kuitenkin mies jälleen mököttää, ei voi antaa anteeksi. Hänellä ei ole mitään sanottaa minulle, vihaa vain. Olisi lohduttavaa kuulla jos jollakin muullakin on suhde vaakalaudalla, ja kaikki hyvä nollattuna, aina kun tulee pieni suukopu turhasta asiasta! Ja tästä ei ainakaan meillä palauduta moneen kuukauteen edes normaaliin tilanteeseen, saatikka sitten parempaan suuntaan.
Kuulemma, voisin hyvittää tekoni tekemällä jotain todella kiltisti. Mutta kuitenkaan se ei riitä, että moneen kuukauteen en ole edes ääntäni korottanut, ollut vain iloinen ja pirteä. Seksin puutetta tms on turha ehdottaa syyksi. Sitä riitti viikonloppunakin moneen kertaan. Ja lisäksi olen sietänyt hänen pahan olon purkauksia masennuksen vallassa. Pahimmassa vaiheessa tuli jatkuvasti vain paskaa niskaan. Mutta minä vain koitin ja yritin tukea ja ymmärtää 24h/vrk ja 7pv/vk.. Toivoisin samaa edes 1-2 krt vuodessa. Onko se liikaa tasapainoisessa suhteessa? Ilmeisesti on… Onko kaikki vika tosiaan minussa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostaa osittain tutulta. seksiä ei ole kuin parin kuukauden välein (miestä ei jaksa kiinnostaa), kun puhutaan tunneasioista, hän suuttuu. en tiedä mitä teen väärin. missä on joka päiväinen välittäminen ja puolison kosketus, henkevät ja syvät keskustelut (enkä vain osaa keskustella?) aistillinen ja nautinnollinen seksi, johon molemmat tekevät aloitteita, en vain minä. kunpa joskus asiat olisivat eri lailla. en enää tiedä mitä voisin yrittää ja pitääkö yrittää yksin? mies sanoo rakastavansa minua, mutta käsityksemme rakastamisesta on varmastikin hyvin erilainen. ensimmäiset kolme vuotta kaikki oli niin hyvin. olemme olleet vuosia yhdessä ja tilanne ei vain tunnu muuttuvan. ja sitten vielä sanotaan, ettei se vaihtamalla parane..
ehkä tämä kuitenkin on vain vaihe joka toivottavasti menee vielä ohi. jos ei, pakko tehdä radikaaleja muutoksia..
No jo on, sulki toiseen huoneeseen kun oli pää kipeä ja menkat. On siinä sulla mies. Jos se sietäisi sinua, niin sitten olisi varmaan toisin päin, että sinä sulkisit miehesi huoneeseen kun hermot menisi. Ei tuollaista tarvitse hyvittää. Ei taida teidän suhde jatkua pitkään jos on hermot noin kireällä.
on aika sanoa hei hei sille miehelle!!!!!!! Kyllä nousee taas arvostus omaa miestäni kohtaan. Sulki sut sitten toiseen huoneeseen, kuin koiran, joka puri olohuoneen kalusteet pilalle.. Jospa sulkisit hänet nyt ulko-oven toiselle puolelle ilman avainta -pysyvästi. Jos(ja kun) mulla huonoja päiviä tulee (ja tulee meinaan huomattavasti useammin kuin sinulla) ja varsinkin, jos syyksi voi yhtään laitta hormonaalisia muutoksia, niin meillä ainakin löytyy kotoa silloin ihannemies.. peittelee sohvalle viltteihin, hellii ja huomioi.. Koska parisuhde ei ole aina yhtä hymyä. Samoin minä huomioin häntä raskaan työpäivän tms. jälkeen. Onhan tuo nyt ihan karmeeta, että sinun pitää muistaa hymyillä, ettei vaan mies hermostu..
Mieti, mitä tapahtuu, jos perheeseen tulee lapsia, joilla voi olla paha mieli joka päivä..