Miten olet reagoinut siihen, jos miehesi/poikaystäväsi lähtee yksin käymään kotimaassaan ja viipyy matkalla kuukauden? Tapaa siellä koko perheen, sukulaiset yms. (Olemme ikäluokkaa yli 30v)
Meillä on soiteltu joka päivä puolin ja toisin ja puhelut ovat tosi pitkiä...
Haluaa tulla takaisin tietysti niin pian, kuin mahdollista, mutta olen sanonut, että yrittäisi ymmärtää sen, että ei käy kotimaassaan useasti (väliä voi olla 3-4 vuottakin) ja ei ajattelisi niin, että minun takia täytisi lähteä seuraavalla lennolla takaisin.Itse hän sinne ajatteli lähteä. Seuraavalla kerralla haluaa ottaa minut jo mukaan, olen luvannut lähteä.
Itse yritän ikävääni piristää ulkoilulla, tavata ystäviäni, joita en ole pitkään aikaan tavannut ja tietysti käymällä töissä, jotta ajatukset pysyisi muualla. Kuukausi on pitkä aika ja se päällimmäinen, mitä olen ajatellut, on se, että mitäs sitten, jos mies pettää? Kertokaa onko teillä kokemuksia...
Meillä on soiteltu joka päivä puolin ja toisin ja puhelut ovat tosi pitkiä...
Haluaa tulla takaisin tietysti niin pian, kuin mahdollista, mutta olen sanonut, että yrittäisi ymmärtää sen, että ei käy kotimaassaan useasti (väliä voi olla 3-4 vuottakin) ja ei ajattelisi niin, että minun takia täytisi lähteä seuraavalla lennolla takaisin.Itse hän sinne ajatteli lähteä. Seuraavalla kerralla haluaa ottaa minut jo mukaan, olen luvannut lähteä.
Itse yritän ikävääni piristää ulkoilulla, tavata ystäviäni, joita en ole pitkään aikaan tavannut ja tietysti käymällä töissä, jotta ajatukset pysyisi muualla. Kuukausi on pitkä aika ja se päällimmäinen, mitä olen ajatellut, on se, että mitäs sitten, jos mies pettää? Kertokaa onko teillä kokemuksia...
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mies ei petä kuten ei nainenkaan mikäli on aito rakkaus kyseessä.
Ja on epätodennäköistä, että kun miehesi on perhettään tapaamassa, että hän sitten yht´äkkiä lähtisi lietsuun. Ehei, kyllä miehesi on perheensä luona, tapailee sukulaisiaan ja ystäviään ja puhuu ylpeänä sinusta :) ja eiköhän se ole niinpäin, että miehesi pelkää, että sinä teet jotain typerää :)
Ole huoleti.
Juu, ei petä.
Jos pettämiseksi ei lasketa sitä,että uittaa kikkiään joka toisessa turistinaisessa kotopuolessa keräten lisää fyrkkaa pitääkseen OIKEASTA perheestään huolta,siis vaimosta ja 14 lapsestaan jotka pukkina on siitellyt joutessaan.
Eli ole huoleti, kyllä hänestä turistitytöt kikattaen pitää huolta.Puhelut on Toooooosi pitkiä just sen takia että saataisiin yksi suomikinkku vakuutettua.
Helppohan sitten on pyörittää tyttäriä paikallisessa juottolassa.Josko vaikka löytyisi rahakkaampi pääsylippu soomeen.:D
Koitappa soittaa keskiyöllä paikallista aikaa hänelle, et varmana saa puhelimeen, ei kehtaa pöhnässä tulla ja kun on sitä seuraakin hotellihuoneessa kikattamassa korot katossa.
Voi lol.
No enpä ole huvittavampaa tekstiä lukenut taas aikoihin, mistä näitä tulee oikein!!
Joku täällä asiallisesti kyselee jotain, niin toi mulq...t on räävimässä suutaan!! Hyvin on asioista tietoinen kaveri taas...
Vaimoni on lähdössä just kotimaahansa (olemme 40 pari).
Hän viipynee siellä kolmisen viikkoa. Ei aiheuta minulle kyllä mitään paineita. Suhteemme meillä aikuisilla ihmisillä on balanssissa ja vastaa via erossa oloja on koettu aiemminkin. Minä työmatkalla tai hän synnyinmaassaan käymässä.
Emme vaivaa itseämme toisen vahtimisella. Lähdemme siitä, että olemme itse suhteemme rakentaneet ja kumpikin elää tässä suhteessa itsenäisen päätöksen mukaisesti niin kauan kuin sen näkee tärkeäksi.
Jos jompi kumpi päättää panna sukset eri suuntaan, niin sitten reagoidaan tilanteen vaatimalla tavalla. Mustasukkasiin ennakointeihin ei kannata energiaa haaskata.
"Näin aikuiset"
Kiitos kaikille POSITIIVISISTA vastauksista kirjoittaville! Ne joilla ei tekstien perusteella kaikki ole ihan kohdallaan, voisivat vaikka miettiä, voisiko omalle hyvinvoinnille tehdä jotain !
Olen pahoillani, jos elämäsi on ollut kenties mutkikasta...
kaikki kunnossa onko?
siis siinä mitään, vaikka näkis mörköjä siellä missä muut niitä ei nää. Pillerit auttaa.
"Emme vaivaa itseämme toisen vahtimisella. Lähdemme siitä, että olemme itse suhteemme rakentaneet ja kumpikin elää tässä suhteessa itsenäisen päätöksen mukaisesti niin kauan kuin sen näkee tärkeäksi.
Jos jompi kumpi päättää panna sukset eri suuntaan, niin sitten reagoidaan tilanteen vaatimalla tavalla. Mustasukkasiin ennakointeihin ei kannata energiaa haaskata"
Allekirjoitan täysin, näin sen itsekin ajattelen :-)
nytkin on matkoilla koko äijä.
Eipä sillä ole väliä kun teoriassa jo on eksä. Ihan kiva jos löytä sieltä etsimänsä naisen.
Tietääksenikin on joku tyttökaveri myös siellä... Ovat ehkä jutelleet skypessä tms. Mies itsekin sanoi jotain mutta ota siitä puheesta selvää...
Yhtenä päivänä sillä on kuulema sata naista jonottamassa että kun hän vain tulisi ja toisena päivänä taas vain minä olen hänen ainokaisensa ja hän haluaa vielä yrittää (olis ehkä pitänyt haluta yrittää vähän aiemmin, myöhästä itkeä kun eropaperissa on molempien nimet;D)
Ahma viipyi kotimaassaan vain pariviikkoa mutta mies jää sinne aina kuukausiksi (ahma kävi viimeksi 3-2 vuotta sitten mies taas on rampannut kotimaassaan joka yhdessä olo vuosi. No toisilla se ehkä on suurempi koti-ikävä tai enemmän kivoja sukulaisia ja kavereita... lisäksi miehen ei tarvitse miettiä, että voiko ensi viikolla maksaa sähkölaskun vai joutuuko ostamaan kynttilät. Eli ahma ei voi töistä ottaa pitkiä lomia)
Pettäminen ja siitä kertominen tietysti jakaa mielipiteitä mutta jos kumppani ei todellakaan siitä saa tietää mitään ja se tapahtuu "vahingossa", niin kaataako se maapallon? Minä olisin ehket ennemmin tietämättä kuin kuulisin sen asian päin naamaa... riippuu suhteen tilasta.
Toisaalta ymmärrän myös sen, että jotkut haluavat välttämättä kertoa "rehellisyyden" nimissä harrastaneensa seksiä entisen koulukaverinsa kanssa mutta, jos se tapahtui monien tuhansien kilometrien päässä ja käyttivät kortsua, niin eihän siitä sitten kun vain tyyppi joutuu kuuntelemaan avointa vittuilua tapahtuneesta koko suhteen ajan ja ehkä olemaan kuivilla jonkin aikaa asian paljastuttua.
(itsehän on valinnut pettämisen ja siitä kertomisen... helppohan se on vain luulla, että kun kertoo pettämisestään niin toinen on avosylin vastassa, että "kiva kun kerroit"... petetty on hyvin katkera ja vihainen pettäjälle kun saa tietää kertoi tämä itse tai ei).
Minusta menee rehvastelun piikkiin moisen asian mainitseminenkin... toisaalta jos ei halua kuulla, niin ei pidä kysyäkään.
Pitkäaikaiset lomaromanssit tai nk. toiset vaimot ovat sitten asia erikseen.
Joka tapauksessa, ei kukaan sille mitään voi, jos toinen päättää pettää se on sen ihmisen oma valinta.
Jokainen varmasti ajattelee puolison matkustellessa, että siellä voi tapahtua vaikka mitä... jotkut myös ajattelee, että vaikka mitä voi tapahtua jo poikien baari-illassa tai puolisontyöpaikalla. Toki omaa suhdettaan uskollisuuteen ja pettämisen hyväksymiseen tai hylkäämiseen on pohdittava silloin tällöin onhan se osa myös laajempaa luottamusta.
Sinä kuitenkin tunnet miehesi ja tiedät hänen pettämisalttiutensa "normaali oloissa" tuskin ne siitä ratkaisevasti nousevat matkallakaan (etenkään kun on sukulaiset ja muu yhteisö vahtimassa kuten ainakin muslimeilla voisi olla).
Eipä sitä muuta voi kuin odotella toivoa, että kummpani ei pettäisi ja jos pettää niin muista, että se tuskin on sinun syy ja myös pettureita petetään ennemmin tai myöhemmin.
Minä olen exä ja petturi ja toivottavasti joskus expetturi (olen myös kertonut siitä miehelleni ja arvaatte että ei ollut "kiva kun kerroit" fiiliksillä... repi valokuvat ja pakkasi kamat mutta unohti mennä ovesta niiden kanssa). Minunhan se pitäisi tietää edes hiukan miten "pettäjä" käyttäytyy tai miksi petetään.
Ei siihen kuitenkaan ole mitään patentti vastausta... ei etenkään petturinaisten kohdalla... miehiähän voidaan aina biologisoida kun niillä on ne eläimelliset vietit vielä tallessa;D
Hei Bidrali,
olen hieman istä ihmetellyt, että olet varmaan jo yli vuoden puhunut miehestäsi eksänä, vaikka käsittääkseni vielä olette naimisissa. Onko kaiken tämän tarkoitus saada pysyvä oleskelulupa miehelle Suomeen? En kysy tätä pahalla, mietin vain kannattaako noin pitkään roikkua ei minkään välillä ja tavallaan pitää elämäänsä katkolla.
Olet kuitenkin moneen kertaan kertonut, että hän maksaa teillä suurimman osan kuluista, että ainakin sillä tavalla on "korvannut" tätä lahjaa, jonka hänelle aiot antaa.
Neljä vuotta ei vielä riitä pysyvänluvan saantiin ellei sitten ole töissä tai lapsia tms. ja nyt on kuitenkin virallisesti eropaperit vetämässä.
Miten niin maksaa suurimman osan eiköhän tuo kaiken maksa paitsi minun puhelinlaskua nykyään.
Luottokorttinsa meidän yhteisen vuokran, minun lukukausimaksun, puhelinlaskunsa, veronsa (vai menevätkö ne kirjan pitäjän kautta en ole katsonut lähiaikoina), molempien netti liittymät, autokulut (taitaa kyllä mennä veljenkanssa puoliksi kun käyttävät yhteisesti), ja minun juoksevat menot kuten ruuan ja baari-illat tms. Kaikki maksaa mies eikä saa asumistukeakaan kuin 80€. vuokra on toki vain lähemmäs 400 mikä ei ole paha kaksiosta mutta siihen tulee sähkö, netti puhelinmaksu ja pyykkitupamaksu ja auton huoltokulut niin ei siitä palkasta hirveästi käteen omaa rahaa jää ja taitaa verottajakin viedä oman osansa ihan tunnollisesti.. on tosiaan lottovoitto päästä Suomeen;D
Meillä on yhteinen kämppä mutta etsin kokoajan asuntoa. opiskelija yksiöitä on hankala saada tähän aikaan, joten pakko sietää vähän epämukavuuksia kuten exää mutta sehän ravaa jatkuvasti kotimaassaan ja on päivät töissä niin ei sitäkään tarvitse nähdä kokoajan. Kotonakin vaan istuu netissä nykyään kun käsken olla häiritsemättä.
Missä katkolla tässä ollaan? Opiskelen ja elän ihan normaalisti käyn baarissa ja teen mitä tykkään, mitäpä ex mies siihen sanomaan kun ei sanonut naimisissa ollessakaan paljon mitään paitsi riidellessä joskus.
Ei ole mikään lahja olla täällä loskassa verotettavana parempi kun mieskin tajuaisi sen ja muuttaisi kotimaahansa takasin. Mutta jos haluaa töitä tehdä ja veroja maksaa kuten tähänkin asti ja olla siivosti niin siitä vain minun puolestani. Ei minun napaa kaiva ainakaan jos tämän onnekseen kokee (on sanonut että oli virhe luulla että elämä täällä köyhänä olisi parempi kuin omassa maassa keskituloisena mutta nuorena sitä ajattelee niin idealistisesti).
Suhteemme on vakaalla pohjalla, joten mieheni vierailut kotimaassaan eivät aiheuta huolta, korkeintaan vaan ikävää. Hänellä on tapana käydä kotimaassaan kesäisin, jolloin hän yleensä viipyy poissa pari kuukautta.
Pidämme tuona aikana yhteyttä toisiimme messengerin ja puhelimen välityksellä pari kertaa viikossa. En koe tarpeelliseksi soitella mieheni perään joka päivä, sillä saamme kuitenkin miehen Suomessa ollessa viettää tarpeeksi aikaa yhdessä.
Meillä on takana kahden vuoden kaukosuhde ennen mieheni Suomeen muuttoa, joten siinä mielessä nuo kesän parin kuukauden vierailut ei tunnu niin pahoilta, ja mielestäni on hyvä, että mieheni pääsee tapaamaan perhettään ja kavereitaan edes kerran vuodessa.
Ei hätää, koska kuten tiedät, olet miehesi ensimmäinen ja viimeinen ulkomaalainen nainen johon hän on koskaan tutustunut.
Saat olla 100 varma, että hän ei edes vilkaisi 20 kymppisiä vaaleita turistinaisia kotimaassaan.
Hän ajattelee vain ja vain sinua istuessaan rantakahvilassa kavereittensa (poikein) kanssa.
Ja kun viereisessä pöydässä on turistityttöjä jotka ovat tulleet hakemaan seksiä ja romantiikkaa tummilta tulisilta eksoottisilta miehiltä, hän kääntää katseensa pois näistä tytöistä, koska hän ajattelee vain Sinua!
Miehesi ei kaipaa vaihtelua, eikä ole kiinnostunut seksistä kenenkään muun kuin Sinun kanssasi.
Ole luottavaisella mielellä, miehesi ei voi koskaan pettää Sinua. Olet ainutlaatuinen, kuten hänkin (ne tummat hiukset ovat niin harvinaisia tässä maailmassa).
vuoksi tarvitse ulkomaille asti matkustaa, sitähän voi harrastaa ihan missä vaan ja milloin vaan...
Juu, mut kun välimatka on tuhansia kilometrejä ei ole pelkoa kiinnijäämisestä.Samalla voi hoidella toisia turistityttöjä ja pitää lomaa suomessa odottelevasta rakkaudenkaipuisesta tonnikeijusta.
Mutta tilaisuus tekee varkaan.
ole ihan samat mahikset (jos ei paremmatkin) "blondimarkkinoilla" täällä ja kotimaassa... Tilaisuuksia varmaankin on, jos on menevää sorttia, paikasta huolimatta.
Aivan, ja se tilaisuus, on tosdella hyvä silloin kuin mies on omassa kotimaassaan:
- turistinaiset etsivät tummaa tulista miesseuraa ja tietävät että eivät jää kiinni ja että kukaan ei ole paheksumassa. Ei edes suomalaiset miehet.
- ulkomaalainen mies, taas tuntee ennestään suomalaiset naiset, ja tietää mitä he ovat lähteeneet hakemaan etelästä. Mahdollisuus jääädä kiinni on olematon. Onhan vaimo ja tuttavat tuhansien kilometríen päässä Suomessa. Niin miksi ei mies viettäisi ihanaa "poikamies-elämää" jota Suomessa ei voi viettää kun on niin haluttu mieskin.
kaikissa maissa ei ole turistinaisia, ei ainakaan seksilomilla;D
Turkissakaan kaikki alueet eivät ole turistien vallassa, että yleensä jos on jostain pikku kylästä ja perhe on siellä niin tuskin sitä asioikseen lähtee sinne turisti rannalle turisteja panemaan kun oma kulta on Suomessa... tuollainen ajattelu paljastaa lähinnä palstan miesten tilaisuuksien kaipuun ja pettämistarpeen...
Mietis, jos Japanissa on suomalainen mies naimisissa japanittaren kassa, heillä menee mukavasti ja mies haluaa käydä kotimaassaan mutta vaimo ei pääse/halua mukaan (työ kiireitä ei tykkää ilmastosta tms.)
Aika vinkeältä kuulostaisi, että suomalainen mies menisi ensimmäisenä viikkona johonkin Punkaharjun gikkeli-baariin parittelemaan paikallisten naisten kanssa ja tämä olisi koko matkan virallinen tarkoitus;D Kunhan vaan saadaan vaimolle paha mieli.
Minkälaisia sonneja meillä oikein täällä palstalla pyörii? Vahinko voi toki sattua (tapaa entisen exän tai kouluihastuksen ja tilanne johtaa toiseen) mutta harvalla tuskin on panohommat mielessä, jos suhde on hyvä kumppanin kanssa (samalla tavallahan se mies voi luulla että vaimo pettää kun jää yksin;D)
Miehellä on esimerkiksi se tilanne, että sukulaiset ovat ympäri maata ja osa on Intiassa joten, jos haluaa nähdä kaikkia täytyy matkustella ja mehän tiedämme intian ja Bangladeshin erilaisen aikakäsityksen (kyyti tulee millon sattuu asiat hoidetaan kun keretään jne.).
Tämä vaikuttaa etenkin silloin kun on joitakin asioita hoidettavana siellä päin. Mies usein teettää käyntikortteja ja paitoja ja muuta siellä kun on halvempaa, joten siinäkin menee aikaa. Lisäksi jos mukana on paljon tuliaisia eri perheille (meidän piirissä ainakin kun tiedetään että joku lähtee kotimaahan niin kaikki banglat pistävät siellä asuville sukulaisille kauneustuotteita, vatteita tms viemisiä lähetettäväksi... ) niin ne pitää viedä...ympäri maata.
Sukulaisten tapaaminen ei siinä kulttuurissa ole vain että käydään kahvilla ja kerrotaan kuulumiset ja sitten hei hei niin kuin suomalaiset näyttävät ajattelevan. Perheen jäsentä halutaan pitää kotona pitkään.
mies on lomilla kaksi kuukautta ja minulle on sinänsä ihan sama paneeko siellä ketään vai onko panematta, koska hän on ex mutta näin muuten kirjoitin niiden puolesta, joille miehen puhtaus on tärkeää. Eli lisä syitä luottaa puolisoonsa vaikka tämä oli miten eri kulttuurista.
Japanilaiset naiset eivät tee suomeen seiväsmatkoja,toisin kuin suominaiset tekevät niitä kyllä afrikkaan yms.
Mikäli suomi olisi täynnä kikkelinhimoisia japanilaisnaisia ei sitä varmaan moni aasiatarta mielivä täältä matkalle lähtisikään.
Fakta on että suominaisia pyörii tattia himoitsemassa ulkomailla pilvin pimein, turkki,marokko,espanja,afrikan maat.
Juurihan joku linkkasi tutkimuksen naisten seiväsmatkoista.
Jep, mies lähtee käymään kotimaassaan sukua tapaamassa, mutta siinä samalla voi tökkiä kotikylään eksyneitä turistityttöjä edestä ja takaa jäämättä siitä kiinni suomessa venttaavalle traanisäkille.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta ja meneekö edes silti kaaliin tämä?
Rohkenen epäillä mutta toivossa on hyvä elää.
Japanissa on porttoloita, joissa naiset ovat kaupan!
samoin se suomalainen mieskin voi tökkiä niitä oman lkylän tyttöjään japanilaisen muijan tietämättä... menikö kaaliin tämä ;D
Meillä tuli tällainen tilanne viime kesänä. En nyt juuri edes muista, että mitä minulla sattui juuri silloin olemaan niin tärkeää, mutta itse en päässyt lähtemään mieheni mukaan. Hänellä taas oli paperiasioita hoidettavana, joten joutui lähtemään. Itse menin sitten perässä kolme viikkoa myöhemmin.
Ei tuo todellakaan kivaa ollut, ja kauhea sotahan sitä oli päällä jatkuvasti. Joo, ei tarvítse tulla kertomaan, että suhteemme on epävakaalla pohjalla, MYÖNNÄN KAIKEN. Hahaa.
"Kuukausi on pitkä aika ja se päällimmäinen, mitä olen ajatellut, on se, että mitäs sitten, jos mies pettää?"
Tuollainen pelko se minullakin jyskytti takaraivossa, mutta ei auta muu kuin yrittää luottaa. Toisaalta, ihan yhtä hyvä syy hänellä on pelätä, että sinä petät häntä sinä aikana, kun on poissa.
Itse silloin kesällä tapailin paljon kavereita, shoppailin, menin äidin luo jne.
Meillä kuukauden breikki tuli ensimmäisten yhdessä oltujen joulunpyhien uuden vuoden yli. Minulle kyllä tarjottiin kirjallista kutsua poikaystäväni veljen häihin, jolloin olisin tavannut koko suvun. Jouduin kuitenkin kieltäytymään lähenevien yo-kirjoitustan takia.
Vaikka pieni ikävä kutkutti pohjalla, ensimmäinen viikko meni melko vaivatta. Toisella viikolla alkoi jo mielessä mies kummittelemaan, mutta se ei ollut mitään verrattuna epätoivoiseen kolmanteen viikkoon. En ole herkistelijätyyppi, mutta 3:lla viikolla kieltämättä nyyhkymusa soi raskaamman musiikin sijaan :p Neljäsviikko meni puhtaasti laskiessa päiviä.
Koko jakson ajan soiteltiin 10-30min päivässä, mikä huomattavasti helpotti ikävää. Seuraava kerta ei ole vielä tiedossa, mutta se on varma, kun se hetki tulee, pääsen mukana lentämään Afrikan lämpöön.
"Mistään ei voi olla tässä maailmassa varma, jos pessimistinen haluaa olla."
No ei voi. Ehkei aurinko nousekaan huomenna jne. Mutta jos edes hitunenkaan on älliä, voi joitakin todennäköisyyksiä laskeskella päässään, sinäkin. Ei vaadi pitkää matikkaa. Eli jos täytyy valita sunnuntaikävelypaikaksi kotikylän pääraitti tai moottoritie, niin kummassa vaihtoehdotssa mahtaa loukkaantumisen riski olla suurempi? Vai onko niin, että "Mistään ei voi olla tässä maailmassa varma, jos pessimistinen haluaa olla.", ja eiku moottoritelle käpsehtimään? Sillä ethän halua olla tympeä pessimisti. Harmi vain, että tyhmyydestä yleensä sakotetaan jossain vaiheessa. Toisinaan rankimman kautta.
Suomessa ei saa kamelii
viime vuonna kotimaahansa kuukaudeksi. Pitkähän se aika oli, eikä joka pvä pystytty soittelemaan, mutta ei mun mielestä ollut tarviskaan. Hänellä on iso perhe ja suku joten tapaamisia riitti. Täytyy rehellisesti sanoa ettei mulle tullut mielenkään että mieheni olisi mua pettänyt. Kyllä hän lähti ensisijaisesti tapaamaan äitiään ja muuta perhettään. En tiedä mistä maasta teidän muiden miehet ovat, mutta omani on sellaisesta maasta että siellä ei edes kosketa naiseen noin vain missään mielessä. Kyllä luottamus täytyy löytyä. Ja elämä antaa eteen sen minkä antaa, turha sitä etukäteen on miettiä. Olihan mun miehelläkin toki ikävä kotiin ja mulla ikävä sitä, mutta hänen riemu siitä kun näki äitinsä kahden vuoden jälkeen, oli suurempi kaikkea tuota. Kyllä sen kuukauden jaksaa vaikka se raskaalta tuntuukin.
sullahan onkin aikamoinen mammanpoika "miehenä"............buahhahhahhhaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Siis mammanpoikako?? Ehei, tuollaista kutsutaan rehelliseksi ja aidoksi mieheksi!
te akat kitisette?
Kyllä on jotain vikaa suhteesa (ja päässä) jos ei muutaman viikon eroa kestä.
AIKUINEN ihminen pystyy olemaan helposti erossa toisesta jopa kuukausia.
Vaikuttaa siltä että palstan akat ovat kitiseviä, manipuloivia läheisyysvammaisia. Ei ihme ettette ole onnistuneet suhteissanne normaalien suomalaismiesten kanssa. Eihän tuollaista katso kukaan.
Mustasukkaisuus on ihan normaalia itseasiassa siihen velvoitetaan jo romanttisen parisuhteen kautta. Kaikki mikä voidaan omistaa voidaan myös viedä. jos minä en omista mieheni seksuaalia mitä minulta voidaan viedä, jos joku muu käyttää sitä?
Naiset ja miehet myös ajattelevat että, jos ei ajattele omistavansa/omistautuvansa ei voi rakastaa.
Mies/nainen on uskollinen, jos rakastaa minua, tästähän lähdetään mutta eikö tämäkin ole ihmisten luoma romanttisen rakkauden vaatimuksellinen myytti? Mietitään esimerkiksi parin vaihtajia. Voidaanko sanoa, että he eivät rakastaisi puolisoaan tai että heidän rakkautensa olisi väärää?
Rakkaus perustuu ystävyydelle mutta emmehän me omista ystäviämmekään?
Myös minä olen mustasukkainen mutta pohdin sitä miksi en voisi olla olematta. Jokainen ajattelee varmasti, että nyt siellä kaukomailla tarjoutuu mahdollisuuksia, jos ei tiedä mitä siellä tehdään.
mutta tärkeä on muistaa, että mahdollisuuksia tarjoutuu aina ja että myös kumppani ajattelee sinulla olevan samanlaiset mahdollisuudet.
Toiset siis ovat "läheisyysvammaisia" (siis riippuvaisia?) ja toiset tunnevammaisia (välinpitämättömiä)?
mutta ehket jokaisessa suhteessaluottamus on tärkeää (myös pettämisistä tulisi puhua jos rakastaa henkilöä, jota on pettänyt, jos ei rakkautta ole niin ei ole petostakaan ja puhuminen on turhaa koska ei ole yhteistä tulevaisuuttakaan).
Itse mietin kuitenkin voisiko rakkautta olla ilman omistavaa luottamusta. onko juuri miehen/naisen oltava vain minua varten koska naapurin puolisokin on vain naapuria varten. mustasukkaisuus muodostuu paljolti yhteisöllisyyden paineesta (ja toki myös tietystä perhe-ideologiasta).
Ehket, Jos kaikki olisivat kaikkien kanssa mitään mustasukkaisuutta ei lopulta olisi, koska toiselle omistautuminen ja toisen omistaminen ei olisi enää yhteisöllisyyden kasassa pitävä tavoite vaan tavoite olisi vapaus. Kaikilla tulisi siis olla sama "markkina-arvo" ja halu olla omistautumatta ja omistaa
Tämä on siis eräs näkemys mutta en voi itsekään (kulttuurisen nöyhdän ansiosta ) sanoa ettenkö haluaisi omistaa ja omistautua periaatteessa juurikin siksi että toistaiseksi ei ole todistettu rajattoman seksuaalisen vapauden tuovan "onnea".
jo monesti aiemminkin että olet sairas (mieleltäsi) yksilö, mutta tämä menee jo yli ymmärryksen.
MUSTASUKKAISUUS on sairaus. Olet ihan puupää juttuinesi.
no ei se ole sairaus jos ei liiallisuuksiin mene.
se on sairaus.
"Yksiavioisuus" on ihmislajille tyypillinen ominaisuus, joka on kehkeytynyt hamassa muinaisuudessa. Selvästikin siitä, että kaikki eivät ole olleet vapaasti kaikkien kanssa sillai ja tällai on ollut hyötyä niin yhteisölle kuin yksilöillekin. Jos tällainen "toisen omistaminen" ei olisi toimiva/toimivin järjestelmä, ei se olisi varmasti niin laajalti käytössä. Luulen että lopulta on kysymys luottamuksesta, joka puolestaan on välttämätöntä ryhmän koheesion säilymiselle. Tämä puolestaan on välttämätöntä yksilöidenkin selviytymiselle.
Moraalihan muuten perustuu myös luottamuksen välttämättömyyteen yhteisössä. Kun on yhteiset, tunnustetut ohjenuorat käyttäytymiselle, voi toisen käyttäytymistä ennakoida. Näin päästään pois tilanteesta, jossa on aina oltava varuillaan ja oletettava pahinta, jos haluaa selviytyä. Toisten käyttäytymistä voi toki ennakoida vaikka tämän moraalikoodisto olisi erilainenkin, edellyttäen, että koodisto tunnetaan ja tiedetään. Luottamuksen syntyminen tässä tapauksessa on kuitenkin kiikun kaakun.
Jos päätetään poiketa vallitsevasta moraalikoodistosta, on se turvallisinta tehdä "leikkinä", jonka säännöt kaikki tuntevat ja hyväksyvät (vrt. parinvaihto). Näin poikkeamalla ei oikeastaan ole mitään käytännön seurauksia, eikä se oikeastaan edes ole poikkeama. Sillä ei ole muutosvoimaa. Muistuttaa larppausta.
Jos molemmat ovat uskollisia, on suhde kummallekin tärkeä. Jos taas jompikumpi ei ole uskollinen, ei suhteen pitäisi olla kummallekaan tärkeä.
Mieheni ei ole kertaakaan käynyt yksin kotimaassaan..ja kovasti ihmeteltäisiin jos menisi yksin.Odottavat varsinkin lapsia joka vuosi.Ammattiin liittyvät matkat teemme yhdessä.
Luottamus on asia erikseen.Mutta jos joka vuosi mies matkustaa yksin,on kyllä selvitettävä,miksi.