Nainen on naimisissa, pihtaa. Mies ei väkivaltainen, juoppo eikä mielenvikainen. Tästä seuraa ongelmia.
Eikö nainen voisi pyöriskellä ihan voimistelun kunniaksi tai muuten perusmukavasti. Mikä ihmeen kiihottuminen siihen tarvitaan? Geeliä apteekista ja voimistelemaan. Ei siihen syvällistä seksuaalista psyyketilaa tarvita, jos on oma mukava mies kyseessä. Ei kannata vaatia liikaa.
(Sen sijaan suosittelen vakaasti selibaattia, jos on tarjolla yhden illan keikkaa vaikka minkä hidalgon kanssa ja vaikka mikä hormoni veisi. )
Moni nainen innostuu vasta kun homma on alkanut kotona. Siitä vain hiljalleen kyhnyttämään. Mies kokee hylätyksi tulemisen, jos nainen kieltäytyy. Ei nainenkaan jaksa jatkuvia hylätyksi tulemisia.
Osa ei vain tähän millään pysty. Paras naiskaverini ei halunnut koskettaakaan kivaa miestään. Ero tuli, eikä tilanne tosiaankaan näytä miltään onnelalta.
Itse en joudu pyörimään juovuksissa olevan kanssa enkä vanhalta viinalta haisevan ja tämä olisikin vaikeaa.
Voisiko tähän ongelmaan löytyä joku ratkaisu?
Eikö nainen voisi pyöriskellä ihan voimistelun kunniaksi tai muuten perusmukavasti. Mikä ihmeen kiihottuminen siihen tarvitaan? Geeliä apteekista ja voimistelemaan. Ei siihen syvällistä seksuaalista psyyketilaa tarvita, jos on oma mukava mies kyseessä. Ei kannata vaatia liikaa.
(Sen sijaan suosittelen vakaasti selibaattia, jos on tarjolla yhden illan keikkaa vaikka minkä hidalgon kanssa ja vaikka mikä hormoni veisi. )
Moni nainen innostuu vasta kun homma on alkanut kotona. Siitä vain hiljalleen kyhnyttämään. Mies kokee hylätyksi tulemisen, jos nainen kieltäytyy. Ei nainenkaan jaksa jatkuvia hylätyksi tulemisia.
Osa ei vain tähän millään pysty. Paras naiskaverini ei halunnut koskettaakaan kivaa miestään. Ero tuli, eikä tilanne tosiaankaan näytä miltään onnelalta.
Itse en joudu pyörimään juovuksissa olevan kanssa enkä vanhalta viinalta haisevan ja tämä olisikin vaikeaa.
Voisiko tähän ongelmaan löytyä joku ratkaisu?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tosta yhtikäs mitään. Sekavaa.
Mikä sun ongelma nyt siis oli?
Kannabiksen liikakäyttäjä narkkaria
Ja tässä kouluesimerkki ilkeilevästä tyylistä: tällä tyylillä kun seilaat elämässä, niin ei tarvitse kärvistellä turhan pitkissä parisuhteissa.
Eli muuta tyylisi. Elämäsi muuttuu samalla. Sano vaikka, että "minusta oli huono ja sekava kirjoitus, ei auennut millään lailla".
Olen absolutisti.
sepustuksesi ei tosiaankaan millään tavalla avautunut meikäläiselle - koitapa ihan muutamalla lauseella sanoa, mikä sun ongelmas on..?
Tossa kelailet naiskaverisi ongelmaa - mistä sinä sen voit tietää, miten hän koki "kivan" miehensä läheisyyden?! Yhtä hyvin joku voisi sulle sanoa, että mitäs vaikeeta olis "pyöriä" vanhalle viinalle haisevan miehen kanssa?!
Jotain tolkkua...
Pohdin yleistä ongelmaa. Ei ole minun ongelmani. Siksi kai teksti menee vähän filosofiseksi.
Kaverin mies oli kiva, niin kaveri itsekin sanoi ja muutkin näkivät. Ihan harmi! Tämä kai se moottori tälle kirjoitukselle oli:_ihan turha ero!
Hän itse kertoi, että mies on kiva, mutta häntä inhottaa jo kosketuskin. Aika toivoton tilanne! Psykiatrian isällä Freudilla olisi tekemistä tämän tilanteen kanssa!
vallan "hauskaksi" herkesit... Epäilet, että meni vähän filosofiseksi... No heh, ei ole Luoja kieltänyt suuria luulemasta - meillä on sitten ihan eri käsityksen filosofisesta...
Maailmassa on montakin miestä, jotka ovat mielestäni todella kivoja, ja heidän kanssaan voi keskustella vaikka maailman tappiin - mutta on aivan eri asia kokea toinen seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Vastaavasti joku muuten suht evvk-tyyppi saattaa herättää alkukantaisia tunteita... No joka tapauksessa, turha siinä on Freudia apuun huutaa, jos tekee vain kertakaikkiaan väärän valinnan. Sille ei mitään voi, se on elämää. Itselleni ei mikään perus-kiva riitä, vaan pitää olla kemiaa ja sellainen olo, että tuon uroksen haluan joka tavalla. Onneksi yhdestä vahingosta viisastuneena näin on nyt käynytkin - ja mikä parasta, ajattelee samoin minusta.
miten kiva kaverisi mies on , oli?
kyllä minunkin ex-mies oli monen mielestä tosi kiva kunnon mies, kun piti muualla vieras koreuden ja kotona perkeeen helvetin....mikään ei koskaan ollu hyvin , aina piti ola vihanen, kiukkunen, tai jotaan....
en oo yksin tätä mieltä. mun lapset, aikuiset, tietää ymmärtää...
joten , et voi tietää ystäväsi tai kenenkään muunkaan elämästä oikeesti yhtään mitään..
on ihan eri asia joskus tavata joku kun asua ja elää sen kanssa....
jokainen tietää oman, elä sinäkin omaasi, älä muutu edes ystäväsi elämään kun et oikeesti tiedä mikä johti mihinkin....
meidänkin liitto oli muiden mielestä ikuinen, miten helvetissä voi elää...no , sitähän ne muut ei tienny...joten ei voi arvostella kun ei tiedä vaikka luulee....
Kaveri itse kertoi, että mies oli mukava! Hän siis itse kertoi, ettei halua olla mukavan miehensä kanssa. Aika kornia...
Kirjoituksesi perusteella olet sekavassa mielentilassa ja suosittelen käyntiä pskiatrilla ja toimivan lääkityksen hankkimista.
Ajatus, että nainen pihtaa, on pelkästään säälittävien pikkupoikien puheita. Jos nainen ei halua miestään, kannattaa ymmärtää, että seksihaluja säätelevät tietyt hormonit ja jos ei haluta niin sille ei voi mitään. Moni mies kyllä tekee itsestään epähaluttavan esimerkiksi naisen haukkumisella, kotona vain laiskottelemalla, lihomalla, epähygieenisyydellä tai huonolla seksillä. Esimerkiksi kun kerran haukut naistasi huoraksi yms., menetät ikuisiksi ajoiksi naisen luottamuksen ja kunnioituksen ja inhottavan ihmisen kanssa on aika vaikea harrastaa seksiä edes säälistä.
Mistä tätä suomalaista ilkeilyä oikein sikiää?
Mitä sinä itse saat moisesta vinoilusta? Et mitään. Vaihda tyyliä, niin elämäsi muuttuu. On lupaus.
Oli yleispohdiskelua pihtaamisesta, jota tuolla keskustelussa paljon pohditaan. Jotenkin tuntuu, että siitä tehdään ongelma liian helposti. Sitä lähinnä.
Jos ei haluta, en anna. Mies saa vetää vaikka käteensä.
olisit edes pierassu, ettet olis niin "gontrölli"
Miksi miehet sitten pihtaa?? Itsellä sellainen liitto takana että itse olisin halunnut, aika useinkin, mutta mies ei. Se olikin sitten yksi syy eroon...
Tässä ongelmaksi tulee fysiologia: mies ei aina fysiologisesti pysty. Nykyisten lääkkeiden aikana tilanne kai helpompi. Sinänsä samanlainen ongelma. Vaimo kokee harmittavaisena kun tulee torjutuksi. Nykyinen alkon ruokoton käyttö vie kyllä fysiologista kykyä melko lailla.
On tämä jollain lailla merkittävä asia avioliiton onnistumiselle. Jonkinlainen tasapaino olisi hyvä löytää.
Todella harmitti se hyvän ystäväni ero. Johtui osittain fyysisestä ongelmasta, ystäväni oli kuin jääpuikko omien kertomustensa mukaan.
Jos nainen pihtaa, niin siihen on olemassa ihan selviä syitä. Henkisellä puolella ei ole suhteessa asiat kunnossa. Jos parin välillä ei ole aitoa henkistä yhteyttä, ehkä käsittelemättömiä riitoja ja ristiriitoja elämässä, niin eipä ole ihme, jos nainen ei halua seksiä.
Muita syitä haluttomuuteen ovat muun muassa se, että naisella on liian vaativa elämäntilanne. Lapset mahdollisesti pieniä? Työelämä vaativaa? Ei ole energiaa ja voimia enää seksiin, kun muu elämä vie kaiken. Nainen antaa ja antaa, kunnes ei ole enää annettavaa.
Millainen mies on? Auttaako hän kotitöissä? Ymmärtääkö hän naisen tunteita? Jos mies ei ymmärrä ja hyväksy naisen tunteita, tarpeita ja ajatuksia, niin eipä sellainen mies ainakaan minua haluttaisi.
Seksin tulisi ollla rakkauden osoitus, eikä mikään vaatimus ja pakote kumppania kohtaan. Minä ja mieheni olemme kumpikin hyvin intohimoisia luonteita, mutta seksi ei sanele mitään suhteessamme. Nautimme seksistä kun siltä tuntuu, joskus hyvin tiheäänkin. Mutta jos elämässä on jotain muuta, jompikumpi ei halua, niin pelkkä läheisyyskin riittää ja siitä ei kumpikaan loukkaannu. Olemme huomanneet sellaisen asian, että seksissä on vaihtelevia kausi, eikä niistä tarvitse hermostua. Kun antaa olla itselleen oikeuden haluamatta, eikä tarvitse kokea kumppani painostusta, niin ne halut kyllä palaavat ihan itsestään. Minusta olisi hyvin ahdistavaa, jos minun olisi pakko haluta seksiä ja uhkana olisi kumppanin menettäminen. Tällainen uhkakuva tekisi minut entistä haluttomammaksi.
Olen aivan samaa mieltä suuresta osasta. Mutta avioliitossa minusta seksi voi olla myös joissain elämän vaiheissa ajanviete. Kyllä sitä rakkautta minusta paremmin muulla tavalla osoittaa. En ainakaan itse jaksa olla niin kauhean filosofinen asian suhteen. On olemassa love-love seksi, talous-seksi, kiihkeä seksi, arki-seksi, tauolla oleva seksi yms. Jokaisella vähän erilainen.
Rakkautta voi osoittaa harrastamalla seksiä miehensä kanssa, vaikka ei nyt niin kamalan romanttisella tuulella olisikaan. Ihan vain mukavaa-seksiä.
on ongelmana noilla, jotka epäilevät (ketjun ensimmäistä) kirjoittajaa sekopääksi? Voihan asioita pohtia yleisellä tasolla eri kannalta ilman, että kysymys on omista kokemuksista? Minusta kirjoittajan pointti on järkevä - jos suhde on muuten kunnossa, kyllä KUMMANKIN puolison pitää tullasen verran vastaan, että lähtevät seksiin mukaan vaikkei juuri sillä hetkellä niin kauheasti haluttaisi. Kyllä se yleensä siitä iloksi muuttuu, pitkässä liitossa tulee helposti laiskaksi, vaikka itse seksi olisi ihan kivaa.
JOS taas tähän ei pysty millään, JOS toisen kosketus aidosti inhottaa, on se jo merkki isommista ongelmista - silloin kannattaa harkita a) eroa b) erillisiä makuuhuoneita ja rakastajaa/rakastajatarta jommalle kummalle tai molemmille. (Siis, jos esim. lasten takia halutaan vielä pysyä samassa huushollissa.)
Ei seksin pitäisi olla niin hirmu vakavaa - vain elokuvissa se on aina suurta intohimoa. Tavallisilla ihmisillä on erilaisia vaiheita ja stressiä ym. Toista ei kuitenkaan saisi torjua, se on sekä miehelle että naiselle paha paikka ja syö itsetuntoa, jos jatkuu pitkään.
Nimim. Puhun kokemuksesta - enkä pihtaa
Olen hyvin paljolti samaa mieltä Aivan liian usein ajatellaan että pitäisi aina joka kerta tuntea suurta halua että seksiin voi ryhtyä. Vaan kuinka usein sellaista todella ehtii tuntea arjessa kaikkien töiden ja kotiasioiden jälkeen? Mutta onko tosiaan ainoa ratkaisu että seksiä ei sitten harrastettaisi juuri lainkaan? Minusta ei. Harva meistä on aina nälkäinenkään mutta silti syödään ruoka-aikojen mukaan säännöllisesti. Jos taas paastoaa pitkään niin vähitellen nälkä katoaa. Sama asia tapahtuu seksinkin kanssa. Jos "ruokahalua" seksiin ei pidä yllä niin se katoaa liian helposti kokonaan.
Seksiin voi myös ryhtyä tietoisesti ilman suurta edeltävää halua kun tietää että se on kuitenkin mukavaa. Tämä edellyttää tietysti että molemmat ottavat toisensa huomioon ja tietävät miten toinen sytytetään. Ainakin meillä on vähitellen menty siihen että rakastellaan aika säännöllisesti tiettyinä päivinä viikossa. Kiireisessä lapsiperheen elämässä kerrat jäisivät muuten aivan liian usein väliin. Nyt kun raivataan tietoisesti aikaa tietyille illoille niin helposti alkaa jo valmiiksi haluttamaan kun tietää että tänään on taas se päivä...
Olen samaa mieltä. Elokuvissa sex muistuttaa lähinnä akuuttia astmakohtausta. Yleensäkin nykyaika markkinoi kaiken "nautittavana", joka helkutin suklaapatukka ja lehti ja autolla ajo pitäisi olla aina ja joka kerta niin persanan nautittavaa! Eikö joku asia voisi olla joskus vain mukavaa! En minä ainakaan kerkiä enkä edes halua joka asiaa nautiskella. Arki ja mukavuus on ihan hyvä ja rento vaihtoehto: arki-sex tai talous-sex tai mukava-sex on ihan ok!