Monesti sanotaan, että sen tulevan parisuhdekumppanin löytää parhaiten yhteisten ystävien ja tuttavien kautta. Mutta mitäs sitten pitäisi tehdä, kun entiset ystävät ovat ryhtyneet perheenperustamispuuhiin ja unohtaneet minut kokonaan, eikä uusia ystäviä ja tuttavia tunnu löytyvän mistään. Ei saman eikä myöskään vastakkaisen sukupuolen edustajista. Olen asunut jo yli viisi vuotta nykyisessä asuinkaupungissani, enkä ole koko aikana tutustunut yhteenkään ihmiseen. Töissä kait luulisi onnistuvan, mutta kun ne työsuhteet ovat niitä kuuluisia pätkätöitä, niin ei siinä muutaman kuukauden aikana ehdi tutustumaan kehenkään.
Joskus olen yrittänyt joidenkin harrastusten yms. kautta, mutta ei tunnu onnistuvan sielläkään. Tai ainakaan minä en ole onnistunut. Lisäksi minulle tulee hyvin helposti sellainen tunne, että olenko nyt väkisin yrittämässä tutustua paremmin, ja se toinen ei kehtaa sanoa sitä ääneen. Eikä paljon auta jos minä yritän tutustua, jos ei minuun haluta tutustua.
Joskus tulee tietysti käytyä baareissakin, ja silloin tällöin olen koittanut jopa olla aktiivinen miesten suhteen. Mutta nyt viime vuosina on itsekritiikki jysähtänyt päälle toden teolla. Tuntuu niin teennäiseltä ja toivottomalta tehdä alotteita. Kun en kuitenkaan ole se ulkonäöltään ja luonteeltaan täydellinen unelmanainen. Ja mainittakoon vielä, että itse en etsi miestä kilometrien pituisen vaatimuslistan kanssa, vaan haluan ensin tutustua mieheen ennenkuin pystyn sanomaan, että haluanko jotain enemmän hänen kanssaan.
Joskus olen yrittänyt joidenkin harrastusten yms. kautta, mutta ei tunnu onnistuvan sielläkään. Tai ainakaan minä en ole onnistunut. Lisäksi minulle tulee hyvin helposti sellainen tunne, että olenko nyt väkisin yrittämässä tutustua paremmin, ja se toinen ei kehtaa sanoa sitä ääneen. Eikä paljon auta jos minä yritän tutustua, jos ei minuun haluta tutustua.
Joskus tulee tietysti käytyä baareissakin, ja silloin tällöin olen koittanut jopa olla aktiivinen miesten suhteen. Mutta nyt viime vuosina on itsekritiikki jysähtänyt päälle toden teolla. Tuntuu niin teennäiseltä ja toivottomalta tehdä alotteita. Kun en kuitenkaan ole se ulkonäöltään ja luonteeltaan täydellinen unelmanainen. Ja mainittakoon vielä, että itse en etsi miestä kilometrien pituisen vaatimuslistan kanssa, vaan haluan ensin tutustua mieheen ennenkuin pystyn sanomaan, että haluanko jotain enemmän hänen kanssaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
voin lähtee seurakses baarii joku kerta.
Olet ruma. Rumalla naisella ei tee mitään.
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
vakivastaus taas. taidat ajatelle noin joka kerta katsoessasi peiliin.
Ei muuta kuin ilmoitusta nettiin johonkin sinkkupalstalle, naiset saa aina paljon vastauksia. Itseään ei väkisin kannata yrittää tyrkyttää muille, se ajaa monet pakosalle. Paitsi että baarissa ei varmaan haittaisi, jos naisetkin joskus tekisi niitä aloitteita. Itselläni oli syksyllä lyhyt suhde naisen kanssa, joka tuli itse pokaamaan mua baarissa, eikä tosiaankaan ollut mikään hehkeimmästä päästä neitonen vaan semmoinen 150cm/100 kg!
Tosin tietty silloin antautuu siihen vaaraan että tulee torjutuksi, ja se käy ylpeyden päälle. Siksi mä en itse lähesty ketään koskaan, ja siksi mulla ei myöskään yleensä ole ketään koskaan. Samasta syystä en harrasta nettideittailuakaan - pari kertaa kävin kuulemassa kootut selitykset miten pitääkin lähteä kaverille muuttoavuksi ja se oli siinä.