Jo muutama vuosi mennyt erosta. X-vaimon sikailu ja valehtelu on alkanut tuottaa tulosta. Minusta on tullut tunteeton ja vittumainen ihminen. Nykyään rakastan vain itseäni ja lapsiani. Muilla ei ole paskan väliä. Ja... olo on ihan jees!!
X-vaimo koulu
minusta
131270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
miten joku ihminen antaa jollekin toiselle ihmiselle noin suuren vallan omista tunteistaan...
vasta annetaankin... suorastaan sokkona.
eiks oo ihmeellisä. :)))
jos ap. on nyt vasta huomannut, että hähän onkin vittumainen mies.
mutta muuttuuko mies "lapsekseni" jos kiellän häntä yksin menemästä kaljoille, vai onko se rakkauteni osoitusta?
ilmassa.
Sinä välität ukostasi, jolla on nautintoa tuottava "rakastajatar" Kaljatar, jolla on taipumuksia muuttua vallanhaluiseksi.
Jos tarina jatkuu huonosti, rakastajatar nappaa ylivallan ja ukko, joka ei tietenkään näe Kaljattaressa mitään negatiivista, nyyhkii lähiökapakassa hengenheimolaisilleen, miten ....umaisen vallanhimoinen muija hänellä on kotona.
jk. ai niin, onko sinulla puolestasi oma suhde orastamassa herra Kaljan kanssa?
veistelee...No tuota. Jos toista rakastava kumppani pyytää rakastaan pysymään luonaan, eikä tykkää toisen lähtevän esim. kaljoille.Onko se kahlitsemista, rakastamistaa / välittämistä vai mitä? Voiko sanoa, että sillonha ukko putoais emännän taholta lastensa tasolle kielleltäväksi.
Emäntä aina lasten kanssa kiltisti kotona, eikö myöskin isi voisi olla? Ei tarvi olla silti pirttihirmu muutoin. Täällä niin monenlaista eroa on setvitty, että onko esim. tälläsessä syytä harkita eroa?
vuosi erosta jossa mies jätti ja lähti. Jälkeen jäivät hänen v**tuilunsa ja arvostelunsa. Mutta minäpä vähät välitän ja nauran vaan kun tulee tuohon ovensuuhun kettuilemaan ja kieroilemaan. Viesteihin en vastaa. Hahhaaahhhaaa. Kyllä exää ottaa aivoon! Elän elämääni täysillä ja itsetunto on jo kohdillaan. Lasten kanssa ollaan rakennettu ihana yhteinen elämä. Lapset saavat tavata isiä niin paljon kuin kumpikin osapuoli tahtoo, mutta minulle ei exällä ole enää mitään väliä, eikä sanat satuta. Olo on todellakin jees!
Ethän sinä rakasta tunteetonta ja vittumaista itseäsi??? En usko sinua enkä tuota minua edellistäkään vastaajaa.
Sanon sen että tuo on ihan normaali vaihe ja kuuluu kuvioon.
Nyt kun tapaisit jonkun daamin niin hänestä tulisi todennäköisesti sijaiskärsijä?
Eli kostat niin monelle vastaantulevalle naiselle kuin sielu sietää ja sitten et jaksa enään.
Eron kipeys ja katkeruus, viha ja suru ja kaikki ne ikävät jutut pitää ihan oikeasti tuntea että sulla edes olisi toivoa vielä.
SE että hokee olevansa jees vaikka jees oleminen on yhtä kaukana kuin mars ja venus niin se on silkkaa itsesuojeluvaistoa.
Tavallaan on helpottavaa kun voi hengittää vapaasti muttei kuitenkaan voi kun exä edelleen sikailee mut mitä väliä sillä on? Jos joku valehtelee ja sikailee? Joku josta et välitä?
Maailma on täynnä valehtelevia sikoja.
Tietysti ikävä juttu kun se vaikuttaa lapsiin.
Ja se tuleekin aina vittuttamaan jos lapsilla pelaaminen tai heille valehtelu jatkuu.
Muut jutut ei pitäis suakaan kiinnostaa?
Katkeruus on siitä ikävää että eniten menettää katkera itse.
Taistelkaa hyvät ihmiset sitä katkeruutta vastaan ettei se jää päälle. Sen pitää tulla mutta sen pitää myös mennä.
Kyllä sekin aikanaan loppuu usko pois.
pääasia on että minä tiedän ja uskon itseeni. "En usko sinua enkä tuota minua edellistäkään vastaajaa." Näitä löytyy aina! Exänikin yrittää jatkuvasti alentaa ja viedä itsetuntoni jos milläkin keinolla.
Minä todellakin aikani kärsin exän vi**uilua ja kohtelua, mutta olen siitä täysin irtautunut ja elän OMAA tasapainoista elämääni. Minulla on työ, koti, harrastuksia, lapset ja naurua elämässäni. Näin ei aina ollut. Terapiaa vaati ja muutaman vuoden, mutta tässä ollaan.
Terveisin, edellinen kirjoittaja
Ihminen voi olla onnellinen oikeasti vasta kun on antanut anteeksi myös exälle niinkuin itselleenkin. Vahingonilo kertoo enemmänkin katkeruudesta.
Ero on niin suuri pettymys että luulisi sen opettavan myös nöyryyttä? Olihan exässäsi kuitenkin joskus jotakin ja te muovasitte toisistanne tuollaisia? Miksi hänestä tuli vittumainen?
miksi hänestä tuli mitäkin. Minun ei tarvitse koskaan antaa exälleni anteeksi, minun ei ole pakko sulattaa kaikenlaista kohtelua. Itse olen oppinut läksyni ja elän tyytyväistä elämää. Parasta mitä tilanteessa olen tehnyt on se, että en enää mieti exääni enkä eroani. Työni olen sen osalta tehnyt, meni monta vuotta mutta nyt voin sanoa että ohi on!
sun exäs siis vie sua vieläkin kuin pässiä narussa.
En voi ymmärtää miten kukaan voi antaa noin suuren vallan omaan itseensä jollekin toiselle ja vielä kehtaa sen julkisesti ilmoittaa.
Mun mielestä suurempi asia olisi se että exä on ilkeillyt ja vittuillut mulle viimeiset 10-vuotta ja siltikään mä en ole antanut sen muuttaa itseäni.
Et taida olla erityisen tyytyväinen itseesi?
Meillä taas toisinpäin,MInulle ei moikata tavatessa,ollaan mahdollisimman äkäsen näköisiä.Jos sanon erosta jotain viestit lentelee,kuulemma puhun meidän asioista,vaikka puhun omista tunteistani.Mies meillä kumminkin tämän ratkaisun teki,petti ja lähti viimein.Silti ollut valtavaa mustasukkaisuutta ja jopa raivoa,kun sai tietää minun lyhyestä suhteestani.Minusta on tehty se paha,vaikka annan heidän elää elämäänsä rauhassa.