Mieskaverini on minua 11v vanhempi ja voin sanoo, että seksi on ainakin taivaallista ja toki muutenkin sovimme yhteen. Tosin hän on päivät töissä ja itse olen aamuisin ja päivisin vanhempieni asunnossa. Olen ajatellut muuttaa kokoaikaisesti mieskaverini luokse, mutta en tiedä olenko ihan valmis siihen välttämättä vielä.
Iltaisin yleensä olemme yhdessä ja suunnittelemme kaikkea ja olen todellakin rakastunut häneen. Mutta koska hän tienaa hyvin ja kustantaa näin omatkin menoni tulee välillä mieleen, että olenko pelkkä elätti hänelle, tosin hän ei ole sanonut sitä. Itse vielä opiskelen.
Ikäviäkin asioita on saanut kuulla, että olen pelkkä bimbo joka hakee vain varakasta elättäjää rahan toivossa koska olen nuorempi jne. Mutta ikäero ei ole haitannut meitä. Leimautumista en toki halua.
Iltaisin yleensä olemme yhdessä ja suunnittelemme kaikkea ja olen todellakin rakastunut häneen. Mutta koska hän tienaa hyvin ja kustantaa näin omatkin menoni tulee välillä mieleen, että olenko pelkkä elätti hänelle, tosin hän ei ole sanonut sitä. Itse vielä opiskelen.
Ikäviäkin asioita on saanut kuulla, että olen pelkkä bimbo joka hakee vain varakasta elättäjää rahan toivossa koska olen nuorempi jne. Mutta ikäero ei ole haitannut meitä. Leimautumista en toki halua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
11 vee nuoremma naisen kanssa on miehen kuin miehen hauskaa. Jos mies kutsuu bimboksi, eipähän arvosta ihmisenä, joten pelkkä seksilelu, laastari tms olet.
No en kyllä sanonut oman mieskaverini haukkuvan bimboksi tms. vaan muut.
Bimboksi haukkuvat kateelliset, pidä se mielessä. Ikäeronne ei ole kovin huomattava, ainakaan minusta.
Sinuna hoitaisin opinnot loppuun, ja hommaisin töitä, ennen kuin lähtisin maailmalle miehen mukaan. Se on kuitenkin tuki, ja turva, että on omat tulot, ja perustat(ammatti hankittu, opinnot ohi) kunnossa, vaikka olisikin rakastunut-arki tulee nääs aina, ja ei tiedä, miten käy.
Realistinen pitää olla.
eli, onko sulla omaa asuntoa, vai vieläkö asut vanhempiesi nurkissa?
ihan sitten ekaksi, käy opinnot loppuun ja hommaa vaikka joku työ siihen sivuun, niin saat tuloja enempi.
ja muuta ensin OMAAN KÄMPPÄÄN!
on paljon parempi jos vain tapailette, kuin muutat ihan asumaan miehen kämppään, koska silloin sulla on se oma turvapaikka minne mennä jos homma ei luista, ja varmasti saat eri tavalla kunnioitusta kun elät omillasi, kuin miehen rahoilla..ja kyllä tuo omillaan asuminenkin vaikuttaa ihmisen luonteeseen siinä mielessä, että opit vähän rahan käyttöä ja mitä se aikuisuus on.
ja kyllä jo tuon teidän ikäeronnekin kannalta kannattaa olla hieman varautunut. en nyt sano että vanhempi mies haluaa vain "sitä", mutta mieti nyt asioita itsekin..
ja jos teillä mene poikki niin sulla on siis se oma kämppä..ei tarvi kituuttaa itseään miehen kämpässä etsien asuntoa, tai muuttaa kotiin vanhempien kiusaksi..
ja luulenpa että ei se mies halua itselleen elättiä, varmaan olisi ylpeämpi sinusta jos sulla olisi myös se "oma elämä", oma asunto, omat tulot.
eli olen mies ja yhdeksän vuotta nuorempi vaimoani.
Meillä taas tilanne on outo. Olen vakituisessa töissä. Tulen toimeen omillani ihan yhtälailla kuin vaimonikin.
Palkka nyt on puolta isompi minulla mutta omat laskut maksamme, yhteiset menot puolitamme yms.
Omat sukulaiseni ovat kyllä hyväksyneet vaimoni ja pitävät hänestä mutta vaimoni sukulaiset ja kaverit yllätys anoppia ja appiukkoa lukuunottamatta eivät hyväksy meitä yhdessä. Syytä emme tiedä mutta kaikkensa he tekevät että saisivat vaimoni eroamaan minusta.
Muuta vikaa emme ole keksineet kuin ikäeron. Olen 28 ja vaimoni 37. Rakastamme toisiamme mutta osa vaimon sukulaisista jopa katkaisi välit häneen koska aloimme seurustelemaan.
En tajua koska minua sanotaan kiltiksi ja huomaavaiseksi enkä ole edes väkivaltainen mutta mikä sitten minussa tavallisessa suomalaisessa on vikana? Sitä kai ei koskaan saada tietää.
huolimatta teillä keskenänne oma elämä toimii, ja kun ikäero on tuohon suuntaan. Itselläni ikäero oli eksäni kanssa tuohon suuntaan ja minulla oli jo alun alkaen ennakkoasenteita koko suhdettamme kohtaan, ehkä yksi syy oli se, että emme onnistuneet keskenämme. Ehkä te omalla asenteellanne ja yhteiselämällänne saatte ne sukulaisetkin pitemmän päälle hyväksymään suhteenne.
Meillä kanssa ikäeroa mieheni kanssa se 10v. Ja olemme tunteneet minun ollessa 17, eli aikaisin tutustuttiin. Ja kaksi vuotta kavereina vain aluksi (:
Mutta kannatan tosiaan, että muutat ensin omaan asuntoon jos vanhempiesi luona vielä elelet. Joku halpa, pieni asunto vaikka, jonne voit kumminkin mennä siksi aikaa kun mies on töissä. Yhteiselo on kumminkin täysin erilaista kuin se, että pääset vielä jonnekin karkuun.
Itse asuimme 2v erillämme, viimeinen vuosi itse asiassa sen takia, että olin toisella paikkakunnalla töissä. Siinä kumminkin saa omaa rauhaa ja kokemusta elämisestä, ja kun muuttaa yhteen, niin se oman asunnon tunne on jo koettu. Kaikki se, mitä pitää itse tehdä, siivota, hoitaa laskut yms.
Vaikka puoli vuottakin, hanki läheltä asunto, niin varmasti vaikuttaa jo asiaan paljon (:
että seksi on taivaallista, mutta kun siihen ihmiselämään kuuluu muutakin. Niin kuin muut ovat jo tässä kirjoitelleet, että hanki oma itsenäinen elämä ensin, niin juuri sitä suosittelen minäkin. Että sitten myöhemmässä vaiheessa, kun arki koittaa, ei tule sitä hyväksikäytön leimaa missään vaiheessa ja ootte silleen tasa-arvoisia molemmat. Itse olen ihan hyväpalkkaisessa työssä ja on jo omaakin omaisuutta, exälläni ei ollut oikein mitään omaa ja hänellä alkoi töidenkin suhteen mennä huonommin. En tiedä mikä, mutta se että toinen maksaa ja toinen maksatuttaa toisella esim. kaikki ruoat, ja itse juoksee vaan baareissa omia rahojaan tuhlaamassa, niin ei se hyvältä tunnu. En tiedä kokiko exäni jotain huonommuutta suhteessamme myös? Olen miettinyt jälkeenpäin, että ehkä meidänkin olisi yhdessä pitänyt muuttaa ensin vuokralle, maksaa vuokrat puoliksi ja opetella ihan alun alkaen jakamaan kaikki ruokakustannuksista lähtien puoliksi ettei toinen olisi tottunut siihen elämäntapaan. Tässä sulle myös yksi vaihtoehto.
ylen areenasta viimeinen priima-ohjelma. Siinä käsiteltiin aihetta.