Tapasin kesällä kivan tuntuisen tytön. Loppusyksystä aloimme tapailemaan enemmän ja joulukuussa jo seurustelemaan. Molemmilla oli edellinen suhde päättynyt vasta aivan äsken. Tammikuussa kävi ilmi, että tyttöystävä on raskaana ja olimme tietoisesti ottaneet riskin, joten vaikea sanoa, oliko raskaus vahinko vai ei. Joka tapauksessa minusta se tuntuu hyvältä. Aluksi puhuimme tulevaisuudesta lämmöllä ja toiveikkaana, mutta sittemmin on tapahtunut niin, että tyttöystäväni kokee suurta ahdistusta liian nopean elämän muutoksen takia. Muutenkin kuin raskauden, myös tulevan yhteenmuuton ja uusien elämäntapojen (vähemmän kavereitten kanssa reissussa) takia. Hän sanoo myös ettei tunteet ole ehtineet mukaan ja tulleet riittävän vahvoiksi tilanteen vaatimalla tavalla, ja on sitä mieltä että abortti voisi olla järkevää.Sen myötä suhteemme päättyy lähes varmasti, hän ei ikinä enää voisi katsoa minua silmiin, muistuttamatta tuskasta, jonka abortti aiheuttaa. Olen yrittänyt suostutella häntä antamaan meille mahdollisuus, mahdollisuus sille, että hänen tunteet aikaa myöten vahvistuisivat ja sen myötä ahdistus vähenisi. Itse koen rakastavani häntä paljon ja uskon että meillä voisi olla upea tulevaisuus. Olemme koko seurustelun ajan nähneet reilu kerran viikossa ja mielestäni meidän pitäisi jo edetä. Tällä hetkellä vain odotan, millaisen päätöksen hän haluaa tehdä tulevaisuuden kannalta. Hän on esittänyt mahdollisuuden pitää lapsi ilman parisuhdetta, mutta MISSÄÄN tapauksessa en siihen suostu, minulla jo yksi lapsi on ja jos lisää tulee, haluan kasvattaa ne yhdessä. Tuntuu etten kestä tilannetta, mutta pakko kai se on, vai onko?
Saako näin miehelle tehdä!
Kestänkö?
51134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pitäisi ymmärtää että kannattaisi huolehtia ehkäisystä jos ei teidän suhteenne ole vielä siinä vaiheessa että hän siihen haluaisi lapsia tehdä. Eli hän on tietoisesti "aiheuttanut" raskauden, mutta ei olekaan siihen valmis. Mielestäni abortti ei ole ratkaisu siihen, että pelkää liian suuria muutoksia tässä vaiheessa elämää (varsinkin kun on tietoisesti antanut itsensä tulla raskaaksi). Mitä järkeä olisi erota nyt ja alkaa kasvattamaan lapsi yksin, kun teillä ei kirjoituksesi mukaan ole mitään muuta syytä erota. Eiköhän kannata ensin yrittää sitä yhteistä elämää ja lapsen kasvatusta yhdessä ja erota vasta jos huomaa että suhde ei toimi?
vain eli abortti vaan peliin.
En voi kuin ihmetellä, että isänä olet ottanut riskin mahdollisesta raskaudesta noinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Voi sentään. Ei kovin vastuullista toimintaa.
En oikein osaa asettautua asemaasi, mutta mielestäni sinä et kyllä ole kovin vahvoilla tyttöystäväsi ajatuksia moralisoidessasi. Ja jos hän haluaa lapsen, mutta ei parisuhdetta kanssasi, tuskin voit sitä estää.
Sääliksi käy. Suosittelisin melkein raskaudenkeskeytystä, paitsi jos tyttöystäväsi itse kovasti haluaa lapsen pitää.
Aborttia kehiin vain.
Nainen joka tapauksessa suhteessa lapsen aina ensisijaisesti kasvattaa, isä vain on yleensä (en halua yleistää, mutta ikävä kyllä aika tosiasia että suurin osa näin tekee) se, joka ruiskuttaa siemenen josta pentu kasvaa.
Totta kai tyttöä ahdistaa! Olette tunteneet vasta hetken, ja jos sinulla on jo yksi lapsi, niin miksi ei tytön mielessä pyörisi, että kun hän nyt lapsen pyöräyttää maailmaan, olet onnesta sekaisin, kaikki on ihanaa, mutta kun arki astuu peliin, niin lähdet ja jätät niin kuin aiemmassakin? Voi olla, että aiemmassa suhteessa nainen lähti kävelemään, mutta silti sinä olit lapsen isä.
Itse olisin ihan samanlaisessa tilanteessa, jos nyt puksahtaisin arskaaksi. Meillä on ehkäisy kunnossa, mutta olemme jutelleet asiasta, että jos käy silti jotain ja tulen raskaaksi, mitä tehdään. Mies on sanonut, että silloin minun ei tarvitse huolehtia, voimme totta kai pitää lapsen. Minä en sitä halua ja teettäisin abortin ja mies totesi, että totta kai saan sen tehdä, koska lapsi on minun vatsassa ollut sen 9kk, minä olen sen kantanut, kärsinyt kipua ja rajoittanut elämääni, koska jossain vaiheessa en voi enää lähteä kisaamaan nyrkkeilyssä ja ottelut jäävät siihen. Ja minun nouseva ura.
Minusta olet itse nyt kyllä itsekäs, koska naiselle lapsen saaminen on reilusti enemmän vastuuta tuova asia. Sinulla on jo yksi lapsi, keskity siihen. Jos haluat toisen, jonka kasvatat yhdessä, PERUSTA OIKEA PARISUHDE ennen kuin alat leikkimään toisen elämällä!
Sinun sijassasi pyydän, tee vanhoilliset ja mene ensin naimisiin, mieti sitten vasta lasta. Siinä ajassa ehtii ajatusmaailma muuttua ja kehittyä vastuulliseksi. Ei tule irtopentuja hetken suhteesta.
tunteet kehittyvät ajan myötä kuten sanoit. Monet psykologit ovat sen sanoneet että parhaat ja kestävimmät parisuhteet syntyvät ensin ystävyyssuhteista. Eli rakkaus kehittyy pikkuhiljaa ystävyyssuhteen päälle.
Ei se elämä lapsen saamiseen lopu. Kunhan pidätte huolen toistenne huomioon ottamisesta. Jollei abortista ole varma sitä voi jäädä katumaan koko iäkseen. Raskaus on aina pelottava ja uusi asia eikä siihen välttämättä kukaan koskaan täysin valmis ole. Elämä opettaa.
Ei se tyttöystäväsi tule välttämättä sen parempaa elämää kokemaan jos saisi rellestää ja reissata enemmän ja pidempään. Kyse on siitä että löytää onnen ja vapauden sieltä missä on tässä ja nyt.
Toivottavasti teillä asiat kääntyy parhain päin!