Onkohan kenelläkään muulla samanlaista oloa? Musta tuntuu, että minä olen aina se osapuoli, joka haluaa miellyttää ja tehdä kaikki miehelleni valmiiksi.
Kun minulla on vapaa päiviä mieheni ollessa töistä, siivoan yleensä perusteellisesti asunnon, tiskaan kaikki astiat ja yritän pitää kellosta huolta, jotta ruoka on oikeaan aikaan valmiina mieheni tullessa töistä. Ja mies tulee, toteaa, että olenpas ollut ahkera ja menee istumaan koneelle. Ja yleensä lohdutan itseni sillä, että minulla on hyvä olo, kun kotona on siistiä ja itselläkin vatsa täysi ruokaa.
Mutta nyt! Mies ollut alku viikon vapaalla. Kun olen tullut töistä kotiin, olen joutunut käymään kaupassa täyttämässä kaapit, kun ei mies ole mitään jaksanut tehdä, kämppä ihan sekaisin ja ruoasta ei ole tietoakaan. Eikä miehen mielestä se edes ole ongelma.
Samoin kun olen nyt pyytänyt miestä tekemään yhden jutun, johon aikaa kuluisi 5 minuuttia, yli viikon verran ja olen kertonut kuinka tärkeää tämä olisi minulle. Mutta asia on edelleen tekemättä ja mies vain ihmettelee, että kuinka voin olla niin kiukkuinen niin pienestä asiasta. Ei ymmärrä vaikka sanoin, että se on MINULLE tärkeä asia. Kaikki muut ihmiset olisivat sen jo tehneet, jos olisin pyytänyt, mutta ei tämä mies joka asuu saman katon alla.
Välillä ihan oikeasti v****taa!
Kun minulla on vapaa päiviä mieheni ollessa töistä, siivoan yleensä perusteellisesti asunnon, tiskaan kaikki astiat ja yritän pitää kellosta huolta, jotta ruoka on oikeaan aikaan valmiina mieheni tullessa töistä. Ja mies tulee, toteaa, että olenpas ollut ahkera ja menee istumaan koneelle. Ja yleensä lohdutan itseni sillä, että minulla on hyvä olo, kun kotona on siistiä ja itselläkin vatsa täysi ruokaa.
Mutta nyt! Mies ollut alku viikon vapaalla. Kun olen tullut töistä kotiin, olen joutunut käymään kaupassa täyttämässä kaapit, kun ei mies ole mitään jaksanut tehdä, kämppä ihan sekaisin ja ruoasta ei ole tietoakaan. Eikä miehen mielestä se edes ole ongelma.
Samoin kun olen nyt pyytänyt miestä tekemään yhden jutun, johon aikaa kuluisi 5 minuuttia, yli viikon verran ja olen kertonut kuinka tärkeää tämä olisi minulle. Mutta asia on edelleen tekemättä ja mies vain ihmettelee, että kuinka voin olla niin kiukkuinen niin pienestä asiasta. Ei ymmärrä vaikka sanoin, että se on MINULLE tärkeä asia. Kaikki muut ihmiset olisivat sen jo tehneet, jos olisin pyytänyt, mutta ei tämä mies joka asuu saman katon alla.
Välillä ihan oikeasti v****taa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä noi kotihommat kannattais jakaa ihan tasapuolisesti, varmasti sillä miehelläkin se rätti pysyy kädessä. Turha ainakaan mitään kiitosta odottaa jos itse suostut kaiken tekemään aina. Oli samanlainen tilanne, sitten lopetin miellyttämisen. Siivosin silloin kun jaksoin tein ruuan kun oli nälkä.Mies alkoi tietysti asiasta jotain mumisemaan, sanoin että voi mennä hotelliin asumaan, sielä ei tarvitse mitään tehdä itse, toki maksaa jonkun verran. Lopeta se piikana oleminen.
.. mutta olen kuitenkin sellainen ihminen, että haluan suoraan sydämestäni tehdä asioita miehelleni. Olen aivan innoissani, kun mietinkin että kuinka innoissaan hän on saadessaan ruoan pöytään - eikä kuitenkaan ole. Haluasin saada tällaisia samanlaisia, mutta ei mietsä selvästikään kiinnosta mulle hyvänolon tuottaminen. Tai ei tajua että mä en olekaan itsestään selvyys.
En tunne olevani vain piika. Vaan nainen, joka haluaa tehdä paljon hyvää ja saada hyvää mieltä. Ilman "vastalahjaa".
tuota jatkanut..?
Itsellä on takana 11 vuotta herra "evvk kotityöt" kanssa. No okei: alkuun sanoin, että laitan ruuan, koska mies oli täysin avuton siinä suhteessa. Nykyään osaa paistaa kananmunia ja lämmittää hernekeittoa...Jopa. Siivoukseen ei ole isommin puuttunut kuin tyyliin "Jouluna ja juhannuksena". Kun lapsi syntyi, oletin, että hän huolehtii edes omat sotkunsa ja saa kaapista itse ruokaa, jos olen "kiinni" pienokaisesta... Ei onnistunut.
Olin pitkään tuollainen "palvelualtis" miellyttäjä. Nyt se on loppu ja kantapäät vastakkain. Aikansa kun antaa ja antaa itsestään, eikä toinen lopulta edes huomaa sitä, ei enää jaksa vaivautua.
taitaa juuri olla. Sinä luulet että mies on innoissaa kun sinä teet ja hääräät kaikkea, luulet koska olisit itsekkin innoissasi, ja koska sinä teet sen sydämmestä ja rakkaudesta. Toivoisit että toinen ajattelisi samanlailla. No , selkeästikkään ei ajattele, joten miten nyt sitten asian otat. Jatkat asioiden tekemistä ja ymmärrät ettei se mies arvosta sitä niinpaljon kuin haluaisit, tai sitten alat jakamaan niitä kotihommia.
Kissan viikset sä mitään palveluksia haluat tehdä ilman vastalahjaa. Sinä odotat vastalahjaksi kiitollisuutta, ihailua ja samanlaista palvelua ja "yllättämistä".
Ei siinä mitään vikaa sinänsä ole. Kunhan olet rehellinen itsellesi.
Siinä sitten taas on vikaa, että siippasi ei nyt selvästikään ainakaan tällä hetkellä ole millään lailla samoilla linjoilla näistä asioista. Et saa muuttaa toista etkä odottaa hänen olevan muuta kuin mitä hän on.
Itse olen luultavasti aika lailla vanhempi kuin sinä. Tällä hetkellä elän varsin onnellisessa parisuhteessa (kestänyt 5 vuotta), jossa mies on se joka paapoo ja hellii. Olen siitä tietysti kiitollinen ja kerronkin sen miehelle usein. Mutta välillä tulee tilanteita jolloin tunnen miehen laittaman aterian joka odottaa minuutilleen silloin kun hän on arvioinut minut tulevan kotiin, pelkkänä vallankäyttönä ja kontrollina. Jos minulla onkin mennyt kauemmin töissä tai on tullut mieleen käydä kaupan kautta niin mies näyttää prinsessalta jolla on herne patjan alla. En aina jaksa olla ymmyrkäinen kiitollisuudesta. Enkä tee samanlaista paapomista hänelle - minulle käy ihan hyvin että ollaan aikuisia ja eletään rinnakkain hyvää elämää, enkä ole erityisen romanttinenkaan. Olen usein työsidonnainen, poissaoleva ja käyn mielelläni lenkillä silloin kun ehdin. Tietysti lomilla mielelläni leikin kotia ja vietän viini-illallisia... mutta mutta.
Jos tämä nyt vähän avaisi sulle. Että muunkinlaisia ihmisiä on. Ehkä miehesi on yksi heistä.
Kuulostaa tutulta... Itseltä loppui viimeisin suhde tohon ongelmaan. Kävin päivät töissä ja kumppanini oli työttömänä kotona. Olisin tykännyt, jos joskus edes olisi ollut koti siivottuna tai ruoka pöydässä valmiina! Vaan ei aika oli mennyt katsellessa telkkaria ja netissä.
Sanoin asiasta muutamia kertoja ja pyysyn kauniisti muutostakin... joo toimi ehkä päivän jopa kaksi, mut ei koskaan tehny mitään kun minä olin kotosalla. Mese ja feissari oli paljon tärkeempiä kuin esim. ruuan tekeminen.
Kerran sit päätin sanoa viimeisen kerran asiasta. No pari kuukautta odottelin ja sanoin tossa on ovi voit mennä, tää ei tuu toimii. Olimme yhdessä noin 2v joista asuttiin yhdessä 8kk.
Tärkein meinas unohtua olen siis mies =)
Pienillä asioilla voikaan arjessa kertoa että olet mulle rakas. Lämminruoka valmiina kun mies tulee töistä kotiin. Sitten vastaavasti mies paistaa vkl lettuja,pizzaa,lasangea( Sinun lempiruokaasi).Siivouksesta olen sen huomannut ettei jotkut miehet vaan yksin kertaisesti näe roskia lattialla. Vaan heille riittää että tavarat on oikealla paikallaan. Siivouksen suhteen olen jo hellittänyt pitää vaan hyväksyä että se rakas ei ``osaa`` taluttaa imuria tai pyyhkiä pölyjä.Ex mieheni kiitti minua aikoinani kovasti siitä ,että opetin hänet tekemään ruokaa(hänelle jauhelihan ruskistuskin oli vieras käsite).KIITOS kuului hysäävälle äiti muorille(hän ei saanut tehdä kotona ns asioita).Pesukoneenkin käyttö piti ihan käestä pitäen opettaa.Nykyinen avopuolisoni ja tyttäreni isä(rakkaani)Luojalle kiitos osaa tehdä ruokaa,ladata pyykki ja astianpesukoneen.Olen siitä aidosti kiitollinen:)Huomioikaa rakastanne vaik ihan pienissä koti hommissa remontti hommissa,maalauksessa,ruanlaitossa,lakananoiden viikkaamisessayms..Kunhan teette sen yhdessä:)
Mulla oli ihan sama muuten paitsi että meillä oli koira ja kaksi lasta vielä siinä sivussa...
Itselle se oli raskasta ja kun toinen ei ymmärrä tehdä mitään pyytämättä.
9 vuotta on pitkä aika odotella että toinen ymmärtäis jotain..
Nyt ollaan oltu eri osoitteissa kun erottiin uuden vuoden jälkeen.
Ja olen huomannut että kämppä pysyy puhtaana pidempään kun aikaisemmin kun ei ole koiraa eikä miestä.
Tulin siihen tulokseen että en enää ikinä tee toisen eteen niin paljon kun viime suhteessa tein..en koskaan enää!
Kaikkii kotihommat teen, mies ei nosta katsettakaan.
On työtön, istuu koneella pornoa katsellen koko päivän ja kun tuun kotiin töistä on kiihottunut
ja valmis petiin joka on vielä ed.yöltä petaamaton,
ei edes pesulla oo käyny. Kaupan kautta kotiin, petaan, siivoan, teen ruuan, tiskaan ym.ym. monet
kerrat oon sanonu et tos ovi, ei tehoa, ei mee.....
Vittu, oon tyhmä!
Puhu miehellesi asioista äläkä poraa niitä täällä.
Ens kerralla kun olet lomalla, lähde shoppailemaan tai jalkahoitoon tai makoile päivä sängyssä. Jos mies ihmettelee kun tulee kotiin, niin sano että olet lomalla, et työsiirtolassa.
Muutenkin on hyvä ajoissa lopettaa passaaminen, aluksi se tuntuu itsestäänkin mukavalta, mutta kun vastakaikua ei tule, alkaa ottaa päähän. Ei se koskaan opi antamaan takaisin, kyllä fakta on näin. Älä edes odota sellaista, haaskaat aikaasi ja hermojasi. Älä elä vain miehellesi.
Kuulostaa tutulta. Meillä kun meni asiat tuohon pisteeseen niin itse tokaisin, että nyt riitti. Asumusero tulossa reilun kolmen vuoden jälkeen. Kyllä minäkin aika paljon jaksoin sietää, enkä itsekään todellakaan ollut puunaamassa ja petaamassa päivittäin, mutta jtn rajaa jos mies ei osallistu edes niihin asioihin mitkä ovat välttämättömiä arjessa, kuten pyykit, roskat, laskut, siivous edes kerran kuussa!
Siinä vaiheessa kun toinen lakkaa kunnioittamasta ja välittämistä siitä omasta kumppanistaan niin suhde on ohi. Yksi ei kannattele kahta, suhde on ME
..tuntuisi siltä kirjoituksesi perusteella, jotta olet miehellesi äiti etkä puoliso..
Poikahan on masentunut,pakenee arkipäivää mielihyvää
tuottaviin asioihin.Onko työttömyys uusi juttu?Alka-
kaa yhdessä hakea hänelle töitä niin omanarvon tunne
nousee.Masennuksesta ja alakulosta kertoo ettei saa
mitään tehdyksi.Pornosta saa pian tarpeekseen ja oma
elämä tuntuu arvottomalta.Auta miestä mäessä!Ensin
ansiotyötä,sitten ruuanlaittoa,vaikka sitten pizzan
hakua.Nostahan kaveri jaloilleen.Miksi suistaisit
hänet ojanpohjalle kun itse näytät jaksavan hyvin!