Ihastun äärimmäisen harvoin, mutta jo kuukausien ajan olen ollut ihastunut opettajaani. Ikäeroa meillä on pari vuotta. Kyseessä on vieraileva opettaja, joten tapaamme pari-kolme kertaa kuussa.
Olen pyrkinyt salaamaan tunteeni mahdollisimman hyvin, enkä usko että miehellä on "epäilyksiä" suhteeni.
Juttelumme pyörii tavallisesti ammattiin liittyvissä aiheissa ja välimme ovat ystävälliset.
Välillä mielestäni välillämme on ollut jännitettä, mutta myöhemmin olen aina uskotellut itselleni kaiken olleen mielikuvitukseni tuotetta - toiveunta.
Toisaalta eräs luokkatoverini sanoi jokin aika sitten ajatelleensa, että olisimme hänen mielestään oiva pari. Teeskentelin hämmästynyttä, mutta mielessäni hihkuin ja hurrasin.
Haluaisin jollakin keinolla (millä?!) syventää suhdettamme ja tunnustella josko meistä voisi tulla jotain tuttavia enemmän.
Kahville pyytäminen tuntuu tökerölle, koska olemme olleet toistaiseksi niin kovin ammatillisia eikä siltä saralta löydy oikein aihetta, jonka varjolla voisin luontevasti ehdotella kahvitteluja.
Mitä voin tehdä? Auttakaa!
Olen pyrkinyt salaamaan tunteeni mahdollisimman hyvin, enkä usko että miehellä on "epäilyksiä" suhteeni.
Juttelumme pyörii tavallisesti ammattiin liittyvissä aiheissa ja välimme ovat ystävälliset.
Välillä mielestäni välillämme on ollut jännitettä, mutta myöhemmin olen aina uskotellut itselleni kaiken olleen mielikuvitukseni tuotetta - toiveunta.
Toisaalta eräs luokkatoverini sanoi jokin aika sitten ajatelleensa, että olisimme hänen mielestään oiva pari. Teeskentelin hämmästynyttä, mutta mielessäni hihkuin ja hurrasin.
Haluaisin jollakin keinolla (millä?!) syventää suhdettamme ja tunnustella josko meistä voisi tulla jotain tuttavia enemmän.
Kahville pyytäminen tuntuu tökerölle, koska olemme olleet toistaiseksi niin kovin ammatillisia eikä siltä saralta löydy oikein aihetta, jonka varjolla voisin luontevasti ehdotella kahvitteluja.
Mitä voin tehdä? Auttakaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
No well, well, kohtalotoveri. Itse olen kokenut saman ongelmallisena pitämäni tilanteen, jossa olin suorastaan rakastunut opettajaani, enkä löytänyt ulospääsyä tilanteesta. Sinä olet onneksi paremmassa asemassa kuin minä taannoin, jos teiltä ei ikäeroakaan juuri löydy. Siitähän voisi vaikka tulla jotain! Kuulostaa toiveikkaammalta kuin oma taannoinen tilanteeni.
Mitään ratkaisua en tilanteeseen osaa antaa, muuten voisin tälläkin hetkellä olla Suomen onnellisin nainen. Yksi ehdotus olisi kuitenkin, että yritä löytää mahdollisimman paljon tilaisuuksia jutella hänen kanssaan, vaikka sitten niistä ammatillisista asioista ja sitten vaikka rupatella niitä näitä saadaksesi vähän tuttavallisemman yhteyden. Mitä enemmän vietätte aikaa yhdessä, sitä paremmin näet, tuletteko juttuun ja voisiko hommasta tullakin jotain. Mikäli sinulla on tunteita häntä kohtaan, ne saattavat näkyä sinusta - ja miksi niitä turhaan peittelemään? Mitä hävittävää sinulla on? Ja mitä enempi kontaktia onnistuu toiseen arkisten eleiden kautta luomaan, sitä parempaa pohjaa se antaa esimerkiksi tuolle mainitsemallesi kahvittelupyynnölle.
Kannattaa ainakin yrittää, itselläni on vielä vuosien jälkeenkin kamalia "entä jos olisinkin..." -kuvitelmia. Lämmittäisi sydäntä ajatella, että edes jotakuta vastaavassa tilanteessa onnistaisi.
Ikinä ei pitäisi sekoittaa henk.koht elämää ja opiskeluita tai henk.koht elämää ja työtä.
Mielestäni jos alkaa esim. töissä tai koulussa vehdata työkaverin/opettajan/pomon yms kanssa niin se syö aika tehokkaasti opiskelumotivaatiota tai työn tekemistä. Pitää niin keskittyä tunnepolitiikan harrastamiseen kun senkin ajan voisi käyttää opiskeluun tai työn tekemiseen.. Järki käteen ja turhat hapatukset pois niin pääsee pitkälle :)))) Kun opiskellaan niin opiskellaan ja kun tehdään duunia niin tehdään duunia :D Kun hummataan niin hummataan ja kun rietastellaan niin rietastellaan ja kun tunteillaan niin tunteillaan henkilökohtaisessa elämässänsä vapaa-ajalla :D
Yksinkertaista! :)