Mua ottaa päähän, että etenkin miehet moittivat ja ihmettelevät, miksi nainen "pihtaa" avio-/avoliitossa.
Olen nainen 56 v. ja toisessa aviossa. Mielestäni on luonnollista että ajan kanssa suhde arkipäiväistyy ja seksikin jää vähemmälle. Etenkin me naiset olemme tavattoman herkkiä olosuhteille. Jos on paljon vaikeuksia,(taloudelliset, luonteen eroavaisuudet, työasiat, perheasiat jne.), kyllä siinä halutkin katoavat. Eikä rakkauskaan säily sellaisena kiihkona, kuten ekoina vuosina. Ja tätähän on joidenkin vaikea ymmärtää. Mutta niin vain asia on...
Myös minua on syytetty pihtauksesta ja siitä että mies elää puutteessa. Hän haluaa rakastella 4-5 kertaa viikossa, mulle riittäisi 1 kerta ihan mainiosti. Pitkään kestäneen sanaharkan ja riitelyn ansiosta päätin vihdoin, että minun mieheni ei tarvitse puutteessa elää, annan hänelle ihan milloin haluaa. Enkä makaa kuin lahna. Otan suihin ja teen muutenkin, kuinka hän haluaa.
Vaan tämäpä ei miestäni miellyttänytkään. En siis kelpaa hänelle, ellen olen 100 prosenttisesti mukana. Eli paineita tuli minulle roppakaupalla !
Ehdotin, että jospa ottaisi rakastajattaren. Olisin siihenkin valmis, jos suhde olisi vain seksuaalinen. No, eipä hyväksynyt mies tätäkään.
Luin paljon asiaa käsitteleviä kirjoja, joista yksi parhaimmista oli Mars ja Venus vuoteessa. Jutellut gynekologin kanssa, käynyt parisuhdeterapiassa, jutellut palstoilla ja huomannut, että ongelma on hyvin yleinen.
Olen ymmärtänyt, että vikaa ei ole meissä kummassakaan. Olemme vain seksuaalisen tarpeen suhteen erilaisia.
Joten kuten olemme luovineet eteenpäin tästä puutteesta huolimatta. En tiedä, kestääkö liittomme kuolemaan asti, ehkä ei. Tiedän, että tämän takia myös erotaan. Aika näyttää.
Suutun aina sanasta "pihtailu", koska sen takana on niin paljon muuta. Onkohan niitä naisia ollenkaan, jotka ilkeyttään tai manipuloimisen toivossa pihtaavat ?!? Toivottavasti ei.
Olen nainen 56 v. ja toisessa aviossa. Mielestäni on luonnollista että ajan kanssa suhde arkipäiväistyy ja seksikin jää vähemmälle. Etenkin me naiset olemme tavattoman herkkiä olosuhteille. Jos on paljon vaikeuksia,(taloudelliset, luonteen eroavaisuudet, työasiat, perheasiat jne.), kyllä siinä halutkin katoavat. Eikä rakkauskaan säily sellaisena kiihkona, kuten ekoina vuosina. Ja tätähän on joidenkin vaikea ymmärtää. Mutta niin vain asia on...
Myös minua on syytetty pihtauksesta ja siitä että mies elää puutteessa. Hän haluaa rakastella 4-5 kertaa viikossa, mulle riittäisi 1 kerta ihan mainiosti. Pitkään kestäneen sanaharkan ja riitelyn ansiosta päätin vihdoin, että minun mieheni ei tarvitse puutteessa elää, annan hänelle ihan milloin haluaa. Enkä makaa kuin lahna. Otan suihin ja teen muutenkin, kuinka hän haluaa.
Vaan tämäpä ei miestäni miellyttänytkään. En siis kelpaa hänelle, ellen olen 100 prosenttisesti mukana. Eli paineita tuli minulle roppakaupalla !
Ehdotin, että jospa ottaisi rakastajattaren. Olisin siihenkin valmis, jos suhde olisi vain seksuaalinen. No, eipä hyväksynyt mies tätäkään.
Luin paljon asiaa käsitteleviä kirjoja, joista yksi parhaimmista oli Mars ja Venus vuoteessa. Jutellut gynekologin kanssa, käynyt parisuhdeterapiassa, jutellut palstoilla ja huomannut, että ongelma on hyvin yleinen.
Olen ymmärtänyt, että vikaa ei ole meissä kummassakaan. Olemme vain seksuaalisen tarpeen suhteen erilaisia.
Joten kuten olemme luovineet eteenpäin tästä puutteesta huolimatta. En tiedä, kestääkö liittomme kuolemaan asti, ehkä ei. Tiedän, että tämän takia myös erotaan. Aika näyttää.
Suutun aina sanasta "pihtailu", koska sen takana on niin paljon muuta. Onkohan niitä naisia ollenkaan, jotka ilkeyttään tai manipuloimisen toivossa pihtaavat ?!? Toivottavasti ei.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kyllä niitä on koska tunnen itsekin sellaisia.
He pihtaavat jos mies ei suostu heidän esittämiinsä asioihin siis muihin käytännön juttuihin. Pihtaamalla he laittavat miehen suostumaan. Tämä on yksi keino naisille käyttää valtaansa ja varsinkin jos mies on oikein kovasti seksin perään.
Omassa elämässä asiat ovat jostain syystä toisinpäin tuon pihtaamisen kanssa, lieneekö toisella tullut ennenaikainen vanhuus vastaan.
Naisen lahnautuminen on todellinen ongelma monessa parisuhteessa. Halut toki voivat kadota jos elämä ahdistaa, mutta tällöin asioihin pitäisi tehdä muutoksia eikä vaan tyytyä toteamaan että on ihan normaalia olla lahna. Asioille voi aina tehdä jotain jos haluaa ja jos ei halua niin turha ihmetellä sitten kun parisuhde on jo mennyt karille.
Miehestä nainen pihtaa kun yllättäen seksihalut hiipuvat ilman mitään syytä kun syytähän ei mitenkään kerrota miehelle. Jos parisuhteessa on ongelmia niin puhumalla niistä päästää yli ja ei sitten toista tule leimattua pihtariksi.
"Miehestä nainen pihtaa kun yllättäen seksihalut hiipuvat ilman mitään syytä kun syytähän ei mitenkään kerrota miehelle."
Aika usein on niin, että sitä syytä ei kerrota, koska nainen ei itsekään tiedä miksi. Usein pitkässä liitossa naisen seksihalut hiipuvat ilman mitään rationaalista syytä. Tai no, syynä on varmaan yksinkertaisesti miehen ja naisen erilainen biologia. Evoluutio on valitettavasti muokannut miehestä ja naisesta ihan liian erilaisia seksihalujen suhteen, kun erilaiset halut ovat taanneet sen lajin säilymisen... Tässä tapauksessa ihmissuhdeongelmia helpottaa oikeasti sen ymmärtäminen, että *keskimäärin* miehet ja naiset vain ovat niin erilaisia, ei kumpikaan sille mitään voi! (Poikkeuksia toki aina on, ihmiset ovat yksilöitä. Tämä oli vain karkea yleistys.)
Esim. meidän suhteen alussa minä olin se joka halusi seksiä useammin, jopa monta kertaa päivässä. Nyt kun ollaan jo kuutisen vuotta oltu yhdessä, niin asia on toisinpäin. Seksiä on jotain 1-7 kertaa viikossa, mutta miehen mielestä se on liian vähän ja minä pihtaan. Mutta en tee sitä tahallani, seksi ei vaan kiinnosta niinkuin ennen. Ja mitään syytä ei ole - suhteessa menee hyvin, mieheni on hyvä rakastaja, hän on varsin hyvän ja seksikkään näköinen ja vielä kaiken kukkuraksi keskimääräistä huomattavasti paremmin varusteltu alakerrasta. ;)
Jos olisin niinkuin mies, eli kiihottuisin visuaalisesti, olisin ukkoni kimpussa aina kun hänet näen! Sen verran hän on ilo silmälle.
Mutta silti ei haluta niin kuin ennen. Ja sille ei oikeasti ole mitään loogista syytä!
Toisaalta sitten on taas niitä tapauksia, joissa naisen "lahnautumiselle" on oikeasti joku syy, mutta nainen ei suostu sitä kertomaan... vaan vihjailee asiasta rivien välissä ja kuvittelee, että miehen pitäisi se tajuta jostain ihme vihjeistä. Moista käytöstä en ymmärrä ollenkaan. Jos siihen haluttomuuteen joku ihan oikea ja selvä syy löytyy, niin siitä täytyy kyllä puhua suoraan, miehet kun tunnetusti eivät ymmärrä naisellista vihjailua, vaan asiat pitää sanoa suoraan. Tästäkin erosta tulee tarpeettomasti avioliitto-ongelmia.
Minusta se, että vaimo haluaa tuossa iässä rakastella miehensä kanssa kerran viikossa ei todellakaan kuulosta pihtaamiselta.
Silti ymmärrän, että mies voi haluta enemmän. Ja toisaalta onhan se kiva jos vaimo tulee asiassa vastaan ja on vielä mukavana eikä lahnaile. En oikeen kässää, miksi mies sitten vielä vaatii, että no vaimonhan pitää aidosti haluta... kun ei niille haluilleen mitään voi. Miksei voi vain tyytyä siihen, että rakkaudestahan tässä sängyssä touhutaan? Jos edes se kerta viikossa olisi sitten vaimon taholta semmosta "pliis anna mulle" meininkiä :)
Kannattaa keskustella sänkykamariasioista. Miehellehän tuo rakastelu on muutakin kuin paineidenpoistoa. SIihen liittyy niin paljon hellyydenkaipuuta, rakkauden vastaanottamista ja antamista ja ties mitä ja siksi yleensä mies on se, joka sitä myös enemmän haluaa. Nainen voi yleensä kokea samoja asioita toisellalailla. Ja osuvasti sanoit myös noista olosuhteiden vaikutuksista. Mies voi osoittaa naiselleen hellyytä ja rakkautta myös järjestämällä mukavat olosuhteet, olemalla romanttinen, hyväillä muutenkin kuin sängyssä jne.
Haluatteko naiset yleisesti ottaen tasasen säännöllisesti esim, kerran viikossa? Olen ymmärtänyt ja kirjoistakin lukenut, että naisen hormonitoiminta pitkälle vaikuttaa siihen, miten paljon missäkin kohtaa haluttaa. Eikö elämä olisi naisillekin paljon yksinkertaisempaa, jos voisi tasaisesti jaksottaa haluamisensa?
No emme todellakaan. Katsos kun me naiset olemme ensinnäkin yksilöitä. Joku haluaa joka päivä, toinen vain joka toinen kuukausi. Ja toisekseen halukkuuteen vaikuttaa se mies ja suhteen ikä ja laatu. "Pihtarinainen" saattaa taitavamman miehen käsissä muuttua hyvinkin innokkaaksi.
Joillakin saattaa kuulemma kuukautiskierron vaihe vaikuttaa halukkuuteen, mutta ei läheskään kaikilla eikä varsinkaan hormoniehkäisyn käyttäjillä.
Mutta jos mies haluaa tasaista tahtia kerran viikossa niin kyllä siihenkin sopeutuu. Ei se halu toimi ihan samalla tavalla kuin nälkä ja jano, vaan olosuhteista ja miehestä riippuu miten herkästi se herää.
Viimeinen kysymys on outo. Jos mies sattuukin haluamaan epäsäännöllisin väliajoin, niin miten tasaisesti jaksotetut halut yksinkertaistaisivat elämää? Ja onko tasapaksu elämä välttämättä paras mahdollinen vai olisiko niin että vaihtelu virkistää?
Olisi juu elämä yksinkertaista, jos pystyisi tasaisesti jaksottamaan haluamisensa. Mutta kun ei se onnistu, ja syynä on juurikin tuo hormonitoiminta.
Mutkistetaan asioita lisää. Kuukausittain vaihteleva hormonitoimintakaan ei vielä selitä kaikkea, vaan yksilölliset erot tulevat kuvioihin. Jotkut naiset haluavat yleisesti enemmän kuin toiset. Tähän päälle, yksilöstä riippuen, nainen on halukkaimmillaan kuukautiskierron vaiheessa X ja haluttomimmillaan kierron vaiheessa Y. Ja toinen sitten tahtookin seksiä vaiheessa Y eikä lainkaan vaiheessa X.
Nykyinen hormoniehkäisy (e-pillerit, minipillerit, kierukat) tasoittavat tätä tilannetta joidenkin naisten kohdalla: ei haluta enää missään vaiheessa kuukautiskiertoa!
Sen verran olen nimittäin muiden naisten kokemuksia lueskellut, että nämä e-pillerit latistavat tosi tehokkaasti seksihaluja. Olen kuullut sen verran monen naisen kokemuksia, että seksikin on taas alkanut maistua, kun on jättänyt pillerit pois. Ja minullakin taitavat pillerit hillitä haluja.
Eli tässä voi olla vielä yksi ongelma, jota ei välttämättä tiedosteta. Ja vaikka tiedostettaisiin, niin mitä sille voi? Pillerit kun ovat kätevä ehkäisy.
On jännä juttu, että seksi ei pelästynyt meidän liittoa. Meillä seksi oli kuningas kaikissa asioissa. Rakastelimme vaikka kolme-viisi kerta päivässä, vaikka liitossamme olimmekin silloin jo yli 15 vuotta. Erotessammekin ne silti rakastelimme joka ilta, joskus jopa kaksikin. Erosimme koska ajattelimme liian eri tavalla, mutta seksi oli yhtä kiihkeä. Miksi teillä seksihalut vähenevät? Oletteko seksuaalisesti niin rauhallisia?
Te nyt vain olette sellainen pariskunta, joka panee kuin pupuset! :)
No siis. Tuollainen tilanne kuulostaa varsin harvinaiselta (lähinnä siksi, että yleensä toisella osapuolella on myös tunteet pelissä). Ilmeisesti olette vain sellaisia ihmisiä, että teillä on molemmilla hyvät seksihalut ja/tai sovitte sängyssä mainiosti yhteen. Siksi on luonnollista, että panettaa, vaikka suhde on muuten karilla.
Te olitte vissiin sellainen tapaus, että sovitte hyvin yhteen seksuaalisesti, mutta ette henkisesti. Yleisempää on se, että (varsinkin pitkässä suhteessa) sovitaan hyvin yhteen henkisesti mutta ei seksuaalisesti.
Nauttikaa toki toisistanne, jos vielä olette yhteyksissä ja vapaita peuhaamaan. ;)
Joo jostain lukenut sen olevan normaalia, että seksihalut vähenevät iän ja avioliiton myötä.
Mä oli seurustelun alussa koko ajan miehen kimpussa. Oisin halunnut usein, mutta mies ei. Ei se haluu vieläkään. Mä teen lähes joka kerta alotteen. Mua ei edes haluta niin usein, koska tiedän, jos yritän enemmän kuin kerran viikossa, saan vaan pettyä. Mies ei koskaan tee alotetta, koska sillä on muita asioita mielessä. Mut kyllä sille kerran viikossa kelpaa pano, jos imen ja lutkutan tarpeeksi, että se kiihottuu. Vituttaa ku ei itteääkää enää paneta ja haluisin, että panettaa, mutta miten mua voi panettaa, ku pelkään torjutuksi tulemista ja sit alkaa vaan itkettää ja vituttaa!
Inhottava sana pihtaaminen!
voi asian hyväksyä normaaliksi.
Siis ne suuret joukot naisia jotka eivät kiihotu, joista osa kykenee hyvin kohdeltuna lahnan rooliin, ovat täysin normaaleja naisia. Koska heitä on niin paljon.
Meillä miestä kiinnostaa enemmän lehdet , filmit ja muut..
Jo ainakin kymmenen vuotta on mennyt siinä että nostamalla metelin saan pari kertaa vuodessa ,siihen se sitten jääkin. Salaa haetaan lehteä tms.ja sitten ei enää hommat kiinnosta, en minä ymmärrä sitä miten ne voi korvata normaalin homman.Lopulta mies sanoi että jos seksiä haluat hae muualta, aika pahasti sanottu vaikka ollaan oltu 22 vuotta naimisissa, kuka nyt antaa akkansa juosta vieraissa?
Miks joillakin on seksi kaiken aikaa mielessä? Aina ei syynä ole hormoonitkaan. Toiset ovat seksiriippuvaisia (sairaus sekin) ja ruokkivat seksuaalisuuttaan liikaa katselemalla, ajattelemalla ja etsimällä seksuaalisia kiihokkeita niinkuin elämässä ei olisi mitään muuta joka tuo iloa parisuhteeseen. Seksin kova tarve on huono tekosyy erota, itsekästä ja omahyväistä. Mikään liitto ei pysy jos seksi on ainoa syy yhdessäololle. On epärealistista ajatella että molemmat haluaa aina yhtä aikaa ja aina voi olla mukana täysillä. Vaatimukset joita asetetaan kumppanille, tekee seksistä suorituskeskeistä. Seksuaalinen käyttäytyminen joka on toista kunnioittavaa ja huomioi toisen tunteet, on parhaimmillaan molemmille tyydytystä tuottavaa ja suhdetta lujittavaa. Onko se miesten (naisten?) niin vaikea ymmärtää? Jos haluaa hyvän suhteen, on opittava seksuaalisen käyttäytymisen pelisäännöt.
Joku tuollainen syy tai syyt sitä ovat meidänkin muijan antamattomuuden taustalla. En ole kovin Frederikki itsekään, vaan mulle riittäisi erittäinkin hyvin yks kerta per viikko -säännöllisyys seksissä, vaikka käytännössä minun olisi saatava yhden kerran päivässä joko naista tai kättä.
sinä et todellakaan ole pihtari.olet apaamielinen ja osaat pitää seksin ja ihmissuhteet erillään.olisit voinut antaa miehesi käydä vieraissakin.Ilm.sinulla on hyv itsetunto.Jos ei tämäkään nyt sitten riitä niin ehkä sinun pitäisi päästää miehesi aivan sinkuksi.Nähkööt sitten miten hyvin sitä seksi irtoa....
MInä päätin kerran pihdattuani (10v) että toista kertaa en sitä tee vaan jos miehen vielä löydän niin tämä mies ei tule puutetta kärsimään niinkuin exäni jolta asiasta usein sain palautettua.
Miehissä on eroja ja huomasinkin uuden miehen tavattuani että häntä kovasti halusinkin.
Vaikka exä huomioi enemmän niin tämän nykyisen kanssa homma toimi luontevammin.
Mutta kuis kävikään kun aina olin valmis ja jopa oikeasti nautinkin? Ei hyvä tainnut olla sekään kun muiden peput alkoivat kuitenkin enemmän kiinnostamaan?
Mitähän ne miehet oikeasti haluavat?
tai älä tee ollenkaan.
Mies on herkkä olento, se vaistoaa jos et ole täysillä messissä.
Ja jos et ole täysillä messissä, mitä te enää yhdessä olette?
Jokainen päivä elämää on elettävä sata lasissa, jos et vielä sitä osaa, nyt on korkea aika opetella.