Olen 1½ vuotta seurannut säännöllisen epäsäännöllisesti profiileja. Muutamiin kiinnostaviin ottanut yhteyttä tai vastannut viesteihin. Varattuja siellä yllättävän paljon hakemassa piristystä arkeen.
Suurin ihmettelyn aiheeni on jo monta vuotta eronneina olleet miehet, jotka vaan kuukaudesta toiseen jaksavat kirjoitella, mutta edes treffeille asti he eivät suostu. Kuvalliset monet jopa suht komeita, mutta missä heidän uskallus tutustua? Onko oma tupa ja lupa sekä oma käsi riittäviä tyydyttämään teitä? Onko pettymys ollut liian suuri ja luottamus kadonnut? Pelkäättekö sitoutua?
Eihän se vielä ole vakituista seurustelua, jos muutaman kerran käy vaikka perinteisillä kahveilla, elokuvissa tms. Eikö miehet kaipaa edes pientä vaihtelua arkeensa?
Toivon vastauksia niiltä, jotka tunnistavat itsensä tästä.
Suurin ihmettelyn aiheeni on jo monta vuotta eronneina olleet miehet, jotka vaan kuukaudesta toiseen jaksavat kirjoitella, mutta edes treffeille asti he eivät suostu. Kuvalliset monet jopa suht komeita, mutta missä heidän uskallus tutustua? Onko oma tupa ja lupa sekä oma käsi riittäviä tyydyttämään teitä? Onko pettymys ollut liian suuri ja luottamus kadonnut? Pelkäättekö sitoutua?
Eihän se vielä ole vakituista seurustelua, jos muutaman kerran käy vaikka perinteisillä kahveilla, elokuvissa tms. Eikö miehet kaipaa edes pientä vaihtelua arkeensa?
Toivon vastauksia niiltä, jotka tunnistavat itsensä tästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi
Vuosia sitten löysin naisystävän erään palstan kautta - nyt kylläkin ex-frendi - tapasin parikymmentä naista "prosessin" aikana. Mielestäni silmästä silmään kohtaaminen kertoo muutaman sekunnin aikana kannattaako jatkaa. Valokuvat ja kirjoittelut eivät riitä mihinkään, jos ei tunnu hyvältä kohdattaessa. En tosiaan voi ymmärtää jahkaajien/nyhrääjien motivaatiota. No, meitä on moneksi.