Pari kuukautta sitten kumppanini ilmoitti, ettei halua olla kanssani enää. Se oli todella kova isku, sillä minusta suhteemme oli todella hyvä.
Tilanne on nyt se, että "entinen" kumppanini asuu edelleen kanssani yhdessä! Nukumme samassa sängyssä, mutta emme (juurikaan) touhua mitään sen kummoisempaa. Tilanne on minulle äärimmäisen stressaava, sillä elätän luonnollisesti koko ajan toiveita siitä, että hän ei muutakaan koskaan pois. Eikö hän olisi jo muuttanut, jos olisi muuttaakseen?
Mutta kuintenkin hän on hyvin etäinen ja kylmä minua kohtaan, riitelemme jatkuvasti, sillä minä huudan hänelle, että etkö voi jo muuttaa pois ja hän pakkaa tavaransa... mutta ei kuitenkaan tee mitään konkreettista muuttaakseen.
Hän sanoo, että on liian kiltti ihminen ja asuu (siksi?) edelleen kanssani? Eikö hän ymmärrä, että minä haluaisin jatkaa elämääni. En koskaan pääse aloittamaan surutyötäni, sillä hän asuu saman katon alla! Miten voin jatkaa elämääni, kun ei minussa ole munaa heittää häntä pihalle. (olen epätoivoinen ja säälittävä) Usein ajattelen, että ansaitsisin ihmisen, joka antaa koskettaa ja antaa minulle vastakaikua tunteisiini. Nyt elän jääkylmän ihmisen kanssa, joka ei jostain syystä päästä minua elämästään.
Haluaa kuulema olla ystävä sitten kun muuttaa pois. Olen sanonut, että tarvitsen aikaa itkeä ja surra menetettyä rakkauttani. Ehkä sitten joskus voisin olla ystävä. EHKÄ. Hän luuhuaa omissa menoissaan, eikä ole "kotonakaan" joka yö. Haluaisin että joko a, olemme yhdessä tai b, hän muuttaa pois.
Ja hän tietää sen. Mitä tehdä? Tämä on aivan uskomattoman rankkaa. Itken jatkuvasti, sillä en pysty unohtamaan, koska hän edelleen asuu luonani. FUCK
Tilanne on nyt se, että "entinen" kumppanini asuu edelleen kanssani yhdessä! Nukumme samassa sängyssä, mutta emme (juurikaan) touhua mitään sen kummoisempaa. Tilanne on minulle äärimmäisen stressaava, sillä elätän luonnollisesti koko ajan toiveita siitä, että hän ei muutakaan koskaan pois. Eikö hän olisi jo muuttanut, jos olisi muuttaakseen?
Mutta kuintenkin hän on hyvin etäinen ja kylmä minua kohtaan, riitelemme jatkuvasti, sillä minä huudan hänelle, että etkö voi jo muuttaa pois ja hän pakkaa tavaransa... mutta ei kuitenkaan tee mitään konkreettista muuttaakseen.
Hän sanoo, että on liian kiltti ihminen ja asuu (siksi?) edelleen kanssani? Eikö hän ymmärrä, että minä haluaisin jatkaa elämääni. En koskaan pääse aloittamaan surutyötäni, sillä hän asuu saman katon alla! Miten voin jatkaa elämääni, kun ei minussa ole munaa heittää häntä pihalle. (olen epätoivoinen ja säälittävä) Usein ajattelen, että ansaitsisin ihmisen, joka antaa koskettaa ja antaa minulle vastakaikua tunteisiini. Nyt elän jääkylmän ihmisen kanssa, joka ei jostain syystä päästä minua elämästään.
Haluaa kuulema olla ystävä sitten kun muuttaa pois. Olen sanonut, että tarvitsen aikaa itkeä ja surra menetettyä rakkauttani. Ehkä sitten joskus voisin olla ystävä. EHKÄ. Hän luuhuaa omissa menoissaan, eikä ole "kotonakaan" joka yö. Haluaisin että joko a, olemme yhdessä tai b, hän muuttaa pois.
Ja hän tietää sen. Mitä tehdä? Tämä on aivan uskomattoman rankkaa. Itken jatkuvasti, sillä en pysty unohtamaan, koska hän edelleen asuu luonani. FUCK
Vastaukset 5
Vanhimmat
... muuttaa pois? Onko asunto ollut alunperin sinun, vai oletteko yhdessä hankkineet sen, ja haluaisit pitää sen?
Olisiko sinulla joku ystävä, joka auttaisi käytännön järjestelyissä, jotta voisit muuttaa pois suht vaivattomasti? Kuulostaa siltä, että kulutat itsesi loppuun. Sitä paitsi olen huomannut, että tietty ihmistyyppi vihaa sellaisia kumppaneita, jotka roikkuvat heissä. Eli jos haluaisit vielä pelastaa suhteenne, niin mielestäni ensimmäinen siirto olisi sen näyttäminen, että sinulla on elämää ilman häntäkin.
minun ikioma omistusasuntoni ja en todellakaan sieltä ole muuttamassa. Vihaan itsekin niitä roikkujia, mutta silti käyttäydyn miten käyttäydyn. Rakkaus saa vahvankin ihmisen taantumaan ihan lapsen tasolle.
En tiedä haluanko pelastaa suhdettamme. Minulla kyllä on elämää ilman häntäkin, mutta kovin kiinnostunut on menemisistäni ja olettaa, että minäkin olen hänen menemisistään.
Kulutan itseni loppuun, olen tiedostanut sen, mutta en saa itseäni järkeväksi.
neuvoa: eli olen bongannut vastaavia tapauksia S24:n lakipalstoilta. Mun mielestä asia menee siten, että jos asunto on vain sun, niin sinulla on oikeus tietyn ajan jälkeen yksinkertaisesti heittää hänet ulos, siis käytännössä kannat kamat pihalle ja vaihdat lukot. Mutta sinun pitää pystyä todistamaan jotenkin antaneesi ilmoituksen "häädöstä", eli lähetä vaikka kirjattuna kirjeenä sellainen hänelle (joo, tiedän että kuulostaa älyvapaalta, mutta minkäs teet, kun rakkaus lentää ikkunasta niin lakimies tulee ovesta). En ole ihan varma mikä aika sinun pitäisi antaa hänelle asunnon etsimiseen, mutta kun teillä on tavallaan ollut suullinen sopimus niin vuokrasopimuksista voinee ottaa osviittaa.
Suhdeasioihisi en rupea sanomaan enää mitään, vaikuttaa että olet jo päätöksesi tehnyt. Tsemppiä sinulle eteenpäin!
Neuvoisin, että kannattaa panostaa siihen ystävyyteen ja vältää rakentamasta avointa riitaa.
En kantaisi oikopäätä hänen tavaroitaan ulos.
Kun sinulla on vielä tunteita häntä kohtaan, kannattaa varmaan yrittää elvyttää sitäkin puolta.
Oletko muuten mies vain nainen ?
nainen ja samoin on tuo kumppanikin.
Ystävyys on mielestäni hyvä asia, mutta kun vielä häntä rakastan ja kaipailen yhteistä aikaamme, en jotenkin olisi vielä valmis ystävyyteen.
Kuten varmaan jo ensimmäisestä viestistä tule selville, en ole kantamassa hänen tavaroitaan ulos, mutta tilanne on todella tuskallinen.
Hän mahdollisesti olettaa, että meille molemmille on ok, että asutaan "kämppiksinä" ja sitten kun sanon, että minusta se ei ole ihan normaalia, että asutaan vuosikaudet pariskuntana ja sitten yhtäkkiä vaan ystävinä, hän sanoo, että tarvitseeko kaiken mennä niinkuin kirjoissa sanotaan.
Olen kyllä tehnyt hänelle erittäin selväksi sen, että en halua erota, mutta olen hyväksynyt asian.
Kyllä mulla tekee kipeää, kun hän menee milloin missäkin ja tulee "kotiin" kun tulee. Hän on ex ja en haluaisi tietää missä hän menee ja mitä tekee.
Poissa ollessaankin hän kyllä välillä pitää yhteyttä esim, tekstiviestein, pitäisi varmaan olla vastaamatta.
Voiko olla niin, että hän ei pysty muuttamaan yksin? Hän on asunut kyllä yksinkin, mutta nyt pitkässä suhteessa tottunut toisen ihmisen läsnäoloon ja ajatus yksinmuutosta kauhistuttaa. Aikooko asua luonani niin kauan, että löytää uuden ihmisen jonka luo muuttaa?
Kyllä minulla on paljon tunteita häntä kohtaan ja hänellä minuunkin varmasti jotain, mutta hän on tehnyt niin selväksi sen, ettei halua enää kanssani olla ja haluaa muuttaa pois. Kuitenkaan ei muuta!
Lisäksi minusta tuntuu, että hän on hyvin mustasukkainen minusta. Itse en enää edes jaksa välittää. Jos tyyppi menee miten tahtoo ja missä tahtoo ja viettää aikaansa mieluummin muualla kuin kanssani kotona, niin kyllä siinä tulee sellaisia vihan tunteitakin ja muutaman kerran on tullut mieleen pakata kamat ja jättää ne takapihalle.
Hän myös jatkuvasti vihjailee mahdollisesta yhteenpalaamisesta myöhemmin. ehkä vain haluaa pitää minut takaporttina mahdollisimman pitkään, että kun kyllästyy luuhuamaan niin voi tulla kotiin.
Kun olen poissa kotoa, tunnen itseni vähän hyväksikäytetyksi, hölmöksi ja ennenkaikkea säälittäväksi. Sisuunnun kovasti. Mutta sitten kun mene kotiin, oli hän siellä tai ei, niin se iskee kuin puukko palleaan ja olen itkuinen ja säälittävä ruikuttaja. Saakeli sentään.