..että olen aivan rakastunut sinuun. Katselin sinua unissani monena yönä. Unessa pääsin syliisi, kaikki oli kaunista. Ei mitään saastaista eikä likaista.
Sinä olet minun esimieheni. Olen jo pitkään tuntenut lämpöä sinua kohtaan, koska olet esimiehistä inhimillisin. Luullakseni olen oppinut tuntemaan sinua myös hiukan ihmisenä, omana itsenäsi.
Sinä olet lämmin ja huumorintajuinen. Olet komea, mutta et ylpeä. Katsot syvälle silmiin ja sanot ystävällisen sanan joka päivä. Kun lähdin lomalle, sanoit minulle vain "Kaksi viikkoa on niin pitkä aika."
Tunsin lämpimän läikähdyksen sisälläni, mutta en arvellut sinun hiipivän uniini.
Tästä ei koskaan kehity mitään tämän enempää. Tahdon pitää sinut vain salaisena mielitiettynäni.
Rakastan sinua.
Sinä olet minun esimieheni. Olen jo pitkään tuntenut lämpöä sinua kohtaan, koska olet esimiehistä inhimillisin. Luullakseni olen oppinut tuntemaan sinua myös hiukan ihmisenä, omana itsenäsi.
Sinä olet lämmin ja huumorintajuinen. Olet komea, mutta et ylpeä. Katsot syvälle silmiin ja sanot ystävällisen sanan joka päivä. Kun lähdin lomalle, sanoit minulle vain "Kaksi viikkoa on niin pitkä aika."
Tunsin lämpimän läikähdyksen sisälläni, mutta en arvellut sinun hiipivän uniini.
Tästä ei koskaan kehity mitään tämän enempää. Tahdon pitää sinut vain salaisena mielitiettynäni.
Rakastan sinua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä on kauniit sanat. Ehkä kannattaisi käydä kertomassa vaikka vähän ohimennen. Elämässä ei välttämättä usein kuule toisen sanovan rakastavansa ja tarkoittavansa sitä. Toisille taas sitä hoetaan jatkuvasti ilman sen kummempaa merkitystä. Ties vaikka olisit ensimmäinen joka sille toiselle noin sanoo. Et sinä menetä mitään ja varmasti saat sen toisen hyvälle mielelle. Ainakin minut saisi:)
Rakkaus tulee joskus näin salavihkaa, pyytämättä, etsimättä.
Miten hienoa on huomata, että rakastaa. En kuitenkaan erikseen tule koskaan tälle mielitietylleni asiaa kertomaan, koska se aiheuttaisi vain hämminkiä ja sellaista en halua.
Luulen sitäpaitsi, että hän tietää sen sanomattakin. Hän tuntee minut niin hyvin.
Mitä mahtaa tapahtua jos se toinen lähestyykin sinua?
Onko hän osoittanut mielenkiintoa sinua kohtaan?
Jos tunteet toista kohtaan on voimakkaat niin tekee itselleen karhunpalveluksen mikäli ei tee mitään. Kärvistely mitä sisimmässä tapahtuu niin ei sekään ole kivaa. Itseäni helpotti kummasti kun sain kerrottua toiselle mitä tunnen vaikkakin tilanne ei todellakaan ollut helppo ja ajoitus oli vähintäänkin kimurantti. Ei tullut voittoa, mutta ei voi sanoa että mitenkään tappiollekaan olisin jäänyt.
Elämä on lyhyt ja voi päättyä hetkessä ja kaikki se mitä jää sanomatta jää sitten kaivelemaan paljon enemmän kuin se mitä tuli sanottua.
...että hän myös jollain tasolla välittää minusta. Tiedän kuitenkin hänen tilanteensa ja sen, ettei hän ole valmis eikä varmasti edes halukas riskeeraamaan mitään.
Jotenkin aistin, että hän tietää minun tunteeni. Pienet sanat, katseet, vihjeet kertovat, että hän on asiasta kyllä perillä. Hän on hienotunteinen ja ymmärtäväinen ihminen ja luulenkin, että tulemme pärjäämään näinkin.
En ainakaan vielä ole valmis avaamaan suutani asiasta oma-aloitteisesti. Jos tulee tilanne, että joudun sen tekemään - eli että hän lähestyy minua - tunnustan heti.
Työyhteisömme on pieni ja viihtyvyytemme huippuluokkaa. Suhteet työntekijöiden kesken ovat ihanteelliset. Pidän tätä asiaa niin tärkeänä, etten halua aiheuttaa minkäänlaista sekaannusta. En voi tässä olla itsekäs. Siksipä rakastan salaa.
Jos hän on vapaa niin ainoa asia mikä häntä pidättelee on varmasti hänen oma työtehtävänsä. Kyllähän siellä YLE:ssäkin pienen ihmetyksen jälkeen ollaan totuteltu siihen mitä siellä tapahtui työntekijän ja johdon välillä. Omalla työpaikallani on syntynyt aviopari eikä heidän takanaan kuiskailla pahoja.
Ei esimiesten ja alaisten suhteet nin tavattomia ole. Useamman vuoden kun työskentelee jonkun kanssa ja oppii tuntemaan sen toisen niin sanoisin, että se on melkein parempi vaihtoehto kuin se, että ihastutaan tuntemattomaan, muutetaan yhteen ja erotaan parin vuoden päästä kun ei tunnettu sitä toista lainkaan.
Ihastuksia tulee ja menee, mutta se oikea rakastuminen ei katso paikkaa taikka aikaa ja siitä kannattaa pitää kiinni ja vaikka vähän taistellakin. Joskus se taistelu käydään oman itsensä kanssa. Jos sinä olisit onnellinen niin eihän se voi tehdä työtovereitasi onnettomiksi, vai voiko? Asiat siis välttämättä ei sekaannu mitenkään vaan päinvastoin tulevat selvemmiksi. Kyllä siellä pienessä hyvässä työyhteisössä voisi aploodeja kuulua jos siellä kaksi ihmistä toisensa löytää.
.........tässä päällimmäinen asia onkin juuri se, ettei kumpikaan meistä ole vapaa.
Siksi on ihan parempi olla hiirenhiljaa.
Tunteilleni en voi mitään. Odotan vain, että kohtaus menee ohi:)