Ikää on tähän mennessä kertynyt 22 vuotta, ja kesätöissä en ole ollut 15-21-vuotiaana lainkaan. Seitsemän vuoden kesätyöt ovat siis jääneet välistä, ja todennäköisesti tänäkin vuonna tulen olemaan kesätyötön. Kukapa ottaisi työntekijää, jolla ei ole kokemusta mistään työstä?
Toinen ongelma on se, ettei tunne osaavansa yhtään mitään. Kun ilmoitukset katsoo läpi, niin listan luettuaan voi aina todeta, ettei osaisi niistä töistä yhtäkään. Ja jos jotakin epäilee osaavansa, niin pystyy kyllä nopeasti keksimään kaikkia mahdollisia ongelmia, joita siinä työssä voi tulla eteen. Sitten ei teekään enää mieli hakea.
Tällä viikolla löysin yhden erittäin yksinkertaisen ja lyhytkestoisen työtehtävän, mutta sen saadakseen olisi pitänyt soittaa. Mahdoton tehtävä henkilölle, joka ei mielellään soita edes asiakkaan ominaisuudessa. Sama tilanne vaikka kirjastossa tai kaupan kassalla: asiakkaana siellä voi juuri ja juuri olla, mutta ei sinne itseään työntekijäksi kehtaisi edes ehdottaa.
Psykologillekin tämä kaikki on käyty selittämässä, muttei siitä mitään apua ollut.
Työhaastattelussa olen ollut kerran. Silloin työtehtävinä olisi ollut samanlaista hommaa, jota teen harrastuksenomaisesti. En ollut varma osaisinko sitäkään työtä ja pelkäsin hirveästi, etten osaisi. En saanut paikkaa.
Työhakemuksia ei ole kovin montaa tullut lähetettyä. Ei yksinkertaisesti tunnu olevan sellaisia paikkoja, joihin tuntisi olevansa riittävän hyvä ihminen. Toisekseen työhakemuksia on mahdoton täyttää, jos ei pysty arvioimaan itseään kunnolla. Kielitaitokysymyksiin tekee aina mieli laittaa heikoin kielitaito, ettei kukaan voi syyttää taitojen liioittelusta. Ylioppilastodistuksessa kielistä komeilee parhaimpia arvosanoja, mutta "jospa nyt vain en kumminkaan osaa tarpeeksi".
Onko tässä muuta vaihtoehtoa kuin odottaa eläkkeelle pääsyä 65-vuotiaana? :(
Toinen ongelma on se, ettei tunne osaavansa yhtään mitään. Kun ilmoitukset katsoo läpi, niin listan luettuaan voi aina todeta, ettei osaisi niistä töistä yhtäkään. Ja jos jotakin epäilee osaavansa, niin pystyy kyllä nopeasti keksimään kaikkia mahdollisia ongelmia, joita siinä työssä voi tulla eteen. Sitten ei teekään enää mieli hakea.
Tällä viikolla löysin yhden erittäin yksinkertaisen ja lyhytkestoisen työtehtävän, mutta sen saadakseen olisi pitänyt soittaa. Mahdoton tehtävä henkilölle, joka ei mielellään soita edes asiakkaan ominaisuudessa. Sama tilanne vaikka kirjastossa tai kaupan kassalla: asiakkaana siellä voi juuri ja juuri olla, mutta ei sinne itseään työntekijäksi kehtaisi edes ehdottaa.
Psykologillekin tämä kaikki on käyty selittämässä, muttei siitä mitään apua ollut.
Työhaastattelussa olen ollut kerran. Silloin työtehtävinä olisi ollut samanlaista hommaa, jota teen harrastuksenomaisesti. En ollut varma osaisinko sitäkään työtä ja pelkäsin hirveästi, etten osaisi. En saanut paikkaa.
Työhakemuksia ei ole kovin montaa tullut lähetettyä. Ei yksinkertaisesti tunnu olevan sellaisia paikkoja, joihin tuntisi olevansa riittävän hyvä ihminen. Toisekseen työhakemuksia on mahdoton täyttää, jos ei pysty arvioimaan itseään kunnolla. Kielitaitokysymyksiin tekee aina mieli laittaa heikoin kielitaito, ettei kukaan voi syyttää taitojen liioittelusta. Ylioppilastodistuksessa kielistä komeilee parhaimpia arvosanoja, mutta "jospa nyt vain en kumminkaan osaa tarpeeksi".
Onko tässä muuta vaihtoehtoa kuin odottaa eläkkeelle pääsyä 65-vuotiaana? :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla on ilmiselvästi pahoja itsetunto-ongelmia. Et luota itseesi tarpeeksi, jotta edes hakisit työtä, johon voisit päästä.
Oletko nyt koulussa vai oletko hankkinut itsellesi jo ammatillisen tutkinnon? Jos et, niin sinun olisi aika harkita hakeutumista opiskelijaksi alalle, jolla on hyvät työllistymisnäkymät.
Työnhaku on yleensä lottoamista ja moneen paikkaan sataa satoja hakemuksia ja vain yksi tulee valituksi. Valitettavasti työnantaja ei voi palkata sellaista työntekijää, joka näyttää epävarmalta. Ajattele työnhakua markkinointina, että ikäänkuin markkinoit itseäsi ja osaamistasi. Voit aloittaa ihan perustason töistä ja mahdollisesti myös edetä työssä.
Työtä ehtii tekemään koko loppuelämänsä jokatapauksessa, joten älä sitä pelkää ettetkö pääsisi koskaan töihin. Pääasia on, että jaksat yrittää hakea töihin ja psyykata itsesi.
Sinulla on varmasti joitain masennusoireita, joten harkitse myös terapiaa ja työvoimatoimiston kautta esim. palkkatuettua työtä, josta voisit löytää uusia näköaloja työelämään.
Moni syö myös masennuslääkkeitä ja saa niistä apua ihan oikeasti, jos ei pysty löytämään mitään muuta poispääsyä tilanteesta.
Jos et usko itseesi, niin ei mahdollinen työnantajakaan usko.
Uskotko että samassa tilanteessa on kanssasi monia muitakin ikäisiäsi. On sellaisiakin työttömiä, jotka eivät ikinä ole työssä olleetkaan. Et tosiaan ole ainut.
Sinusta saattaa tuntua, että työnantaja etsii yli-ihmistä. Voi ollakin totta, että se työnhakija, joka eniten erottuu edukseen saa suuremmalla todennäköisyydellä työpaikan. Olen vähän ajatellut,että CV:ssä pitää olla todennäköisesti 50% täyttä paskaa, jotta pääsisi edes haastatteluun.
Tere tere kesätyötön. Itse olen myös 22v mies duunia ollut joka kesä. Johtuneen alasta ilmastointin huolto/asennukset. LVI asentja tutkinto kourassa saanut duunia nyt 2 uudesta firmasta.(juoksen paremman palkan perässä kukasta kukkaan)
Tää teksti ei nyt varmaan mitää kallon kutistaja tekstiä ole mutta. Leikitään että olet mies helsingistä, niin laitat vaan viestii vaikka tälläseen linkkiin. http://www.mol.fi/paikat/Job.do?lang=fi&jobID=7156145&index=12&anchor=7156145
Rakennus alan sekatyöntekijä. Helpompaa hommaa ei voi enää ollakkaan. Noi firmat voi vaatii vaikka mitä insirööni koulutusta, mutta oikeesti riittää että puhut suomea ja ymmärrät yksin kertaiset kantohommat.
Sanot että olet reipas, ja vaikka valehtelet että olet ollut viime kesän sedän työmaalla tekemässä samanlaisia apu miehenhommia(kantanu lautaa, sementti säkkejä yms yms, pora ja vasara pysyy kädessä)Hyvin yksin kertaista hommaa opit sen jo varmasti päivässä. Illalla et välttämättä jaksa enää lähtee ryyppäämään koska joskus päivät voi olla oikeestikkin raskaita, mutta kyllä se siitä.
Sun täytyy vaan ottaa härkää sarvista ja alkaa ettimään hommaa, koska jos alat jo nyt ettii nii voit viel saada hyvääki hommaa=).
Tai laita vaikka inffoo ittestäs: mies/nainen, paikkakunta, koulutus, harrastukset, yms niin voin yrittää auttaa ettimisessä
Tuolta --> http://www.mol.fi/paikat/SearchPage.do?lang=fi Laitahan viestii miten haku onnistuu ja zemppiä matkaan=)
hae hautausmaalle! sieltä saa helposti työtä ja on kiva homma. palkka tosin huono..
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon saman viestin, no melkein. Itselläni on ikää vähän päälle 19 v. ja sama juttu... ei työkokemusta koska oon yksinkertaisesti vaan niin ujo. Nyt oon lähetelly muutamia hakemuksia, mutta kyllä se vähän rupeaa ahdistamaan kun pitäisi hakemuksessa kertoa työkokemuksesta. Soitellahan niihin paikkoihin kannattaisi, mutta sitten sitä rupeaa miettimään että kuka nyt ottaisi sellaisen edes haatatteluun joka voi ilmoittaa työkokemuksekseen yläasteen TET-harjoittelut. Serkkunikin on samassa tilanteessa samasta syystä joten se vähän lohduttaa.
Heips!
Ikävä kyllä, väheksyt itseäsi todella paljon!! Jos olet saanut lukiossa kielistä loistavia arvosanoja, ei sinulla ole mitään syytä kielitaitoasi piilotella! Monessa työssä kielitaitoisuus on iso plussa.
Hankkimalla kokemusta saat varmuutta. Kuinka sitten saada kokemusta, jossei ole ollut töissä tähän mennessä missään? Sinun täytyy miettiä, miksi olisit hyvä tiettyyn tehtävään. Ole rehellinen äläkä vähättele itseäsi. Jos sinulla on jokin puute, niin voitko nähdä sen kehittymisen kohtanasi, jolle sitkeällä yrittämiselläsi voit jotain? Osoitteessa www.monster.fi saat vinkkejä työnhakuun.
Itse muuten olen tehnyt ensimmäisiä töitäni henkilöstöpalveluyrityksen kautta. Staffpoint ymmärtää kokemattomuutta ja suhtautuu työntekijöihinsä hienosti. Vaikka lähtisit keikkatyöhön, on se aina eteenpäin seuraavaa työtä hakiessa. :)
Näin 40 vuotiaana 25 vuotta työelämässä olleena sanoisin, että eikös koulunkäynti ole teidän koululaisten työtä ja jos todistus on ihan ok niin sehän on merkki siitä, että tähän saakka on ollut kypsä hoitamaan oman tonttinsa mallikelpoisesti. Ei kukaan järkevä aikuinen odota, että juuri valmistunut kesätöihin tuleva nuori (joka oikeastaan on vielä ihan lapsi) osaa ja tietää kaiken. Tehän vasta hankitte työkokemusta. Työhaastattelu järjestetään sitä varten, että siellä voidaan tarkistaa tarvittaessa kielitaitoa yms. juttuja. Nyt vaan rohkeasti niitä hakemuksia lähettämään.
(Kesä)töissä tarvittava kielitaito on useimmiten suullista ja jos kieli oikeasti on hallussa niin turha kainostella! Hakemukseen vaan reippaasti hyvät tai mitkä ikinä taidot. Suomalaisilla tuppaa olemaan tapana aliarvioida omaa osaamistaan.
Itselläni oli koulussa kielistä aina hyvät numerot mutta en meinannut saada suutani auki kun mietin että onko lause nyt varmasti oikein. Niinpä tyydyin useimmiten kuuntelemaan sivusta (ja bongailin ja "häpesin" muiden tekemiä virheitä) No onneksi ihmiselle on annettu mahdollisuus muuttua ja nykyisessä työssäni käytän useampia vieraita kieliä päivittäin ja niistä on tullut yksi "pääomani". No nykyajan kieltenopetus tähtää (toivottavasti!) muuhunkin kuin virheiden korjaamiseen.
Hei, Olen itse kaupallisen alan korkeakouluopiskelija, 20v ja kesätyöttömyys vaivaa. Tarinani lyhyesti: kohtalainen r-vika ja paha akne (+ huono ulkonäkö) eivät ole tehneet minusta maailman sosiaalisinta ihmistä. Kahdesta ensimmäisestä olen jokseenkin päässyt, molemmat kuitenkin vaivaavat edelleen jonkin verran puheterapiasta ja lääkityksestä huolimatta. Nämä olivat juuri pahimmillaan 15-18 ikävuosina, miksi en kauhean moniin paikkoihin vain yksinkertaisesti kehdannut hakea. Pari merkintää kuitenkin on CV:ssä sattumalta saatujen "suhdepaikkojen" ansiosta. Tämä on vaan niin perseestä. Viime kesänä lähdin armeijaan heinäkuussa, mikä ainakin varmasti osaltaan esti kesätyön saamista kesä-toukokuulle. Nyt viimeinen työni on 2006 ja meneillään on pahin talouskriisi sitten 1990 laman. Olen nyt saanut jo uskoa ja lähetellyt paljon hakemuksia, n. 40 tarkalleen ottaen, eikä haastatteluja ole herunut. Olen tullut siihen tulokseen, että pelkällä hakemusten lähettelyllä ei työtä Suomessa saa, paikat menevät joko suhteilla tai sitten jostain rekrytapahtumasta ym. ja se on vain valitettava fakta, että sosiaaliset henkilöt jyräävät työnhaussa meidät ujommat. Itsekin tosiaan olen laudaturin ylioppilas ja tällä hetkellä varmaankin vuosikurssini parhaassa 5%:ssa korkeakoulussa, mutta silti en ole päässyt minkään alan haastatteluihin (olen hakenut kaikenlaisiin hommiin aina siivouksesta alkaen). Aion itse kuitenkin ottaa tästä opiksi ja kehittää työnhakuprosessiani, itsetuntoani ja sosiaalisuuttani. Jos olet mies, voisin antaa hyvän vinkin itsetunnon kehittämiseksi: kuntosali! Niin tyhmältä ja pinnalliselta kuin se kuulostaakin, ilman että olisin alkanut käymään pari vuotta sitten salilla, minulla ei olisi edes tätä marginaalista itsetuntoa, joka minulla nyt on. Viesti oli lukijalle varmaankin täysi sekasotku, toivottavasti edes jotain jäi käteen. Tsemppiä työnhakuun ja elämään yleisesti!