Mulla on pienoinen ongelma, jospa joku voisi autella?
Olen sosiaalinen ihminen koulussa, minulla on kymmeniä ja taas kymmeniä kavereita, joten seurasta ei ole pulaa. Olen monessa mukana, tukioppilaana ja niin edelleen. En puhu ihmisistä pahaa, vaan annan kaikkien olla, mitä on. Minulle voi tulla juttelemaan, ja minulle uskotaan salaisuuksia, koska en tuomitse enkä juoruile niitä eteenpäin. En kehu itseäni, näin olen ystävieni suusta kuullut.
Eräs ystäväni on kyllä kaikkein pahin. Hän uhkaa tehdä jotain itselleen leikin varjolla, pettää miesystävää ja komentelee minua tyyliin "et sä nyt tonne mee kun sä lähet mun kaa vessaan", soittelee useita kertoja päivässä ja pälättää vain omista asioistaan ja niin edelleen. Hän saattaa hymyillä tekohymyä jollekin, mutta haukkuu ihmiset selän takana. Olen varovasti sanonut hänen haukkumistaan ihmisistä jotain tyyliin, että "ehkä tuo tyttö vaikuttaa erikoiselta, mutta mielestäni kaikki saavat olla mitä ovat. Miksi sä muuten moikkaat sitä, jos et siedä sitä?" omana tapanani on olla kaikille ystävällinen, mutta en pidä ystävinäni niitä, joita en kunnolla tunne. En siltikään tuomitse ketään, koska kaikissa on omat puutteensa ja hyvät puolensa. Saatan suhtautua varauksella joihinkin ihmisiin, mutta se ei estä juttelemasta vaikkapa todella vaikeasta luonnontieteen kurssista.
Mikä minussa oikein on, kun vedän moisia määräileviä tyyppejä puoleeni?? Ehkä olen liian kiltti. Jos en ole hänen kanssaan vaikka jollain luennon tauolla, hän suuttuu. Sen sijaan muut ystäväni eivät ole loukkaantuneet, vaikka olen ollut paljon muualla. He ovat ystävällisesti kysyneet, mitä minulle kuuluu ja hyvässä hengessä naljailevat, että minä olen nykyään aina vauhdissa. Tällä tarkoitan sitä, että olen järjestelemässä opiskelijabileitä ja muita, ja jos koulussa tapahtuu jotain näkyvää toimintaa, olen aivan varmasti ensimmäisenä paikalla. Otan usein "johtajan" roolin järjestelytehtävissä, mutta otan sen niin, että kysyn kaikkien ideoita ja ehdotan, miten järjestelyjä voisi tehdä. Kysyn, onko kenelläkään vaikka ideoita koulubileissä salin koristeluun. Varmistan moneen kertaan, että se sopii, että "johdan jotain". Jos joku haluaa "pomon" paikalle, väistän. Haluan silti, että kaikki ne, jotka haluavat porukkaan, saavat tulla. Kaikki otetaan mukaan, se on asenteeni. Ystäväni ei ole tätä mieltä, hän haukkuu ihan jokaista selän takana.
Tästä vaikeasta ystävästä sen verran, että pidän hänestä paljon, mutta en jaksa sitä, että kaikki muut hommat jäävät tekemättä, koska hänellä on asiaa. Jos hänellä olisi paha ongelma, ymmärtäisin sen. Mutta ne hänen tärkeät asiansa ovat jonkun ihmisen haukkuminen ja se asenne, että millään muulla paitsi hänellä ei ole väliä. Hän kuuntelee minunkin juttujani - parin minuutin ajan, jonka jälkeen hän vetää jutun takaisin itseensä. Jo ajatus tuntuu pahalta, että sanoisin hänelle suoraan, että nyt tarvitsee olla vähän aikaa yksin. Viime viikolla, kun olin herännyt aikaisin ja ollut päivän liikenteessä - halusin kotiin ja syömään, ja ilmoitin hänelle, että nyt on mentävä kotiin - hän suuttui, koska en lähtenyt tapaamaan hänen kanssaan yhtä kundia, jonka kanssa hänellä on suhde, vaikka hän seurustelee vakavasti! En tehnyt sitä siksikään, että mielestäni rehellisyys on tärkein asia suhteessa. Mielestäni oman kumppaninsa kanssa täytyy puhua, jos jokin on mielestäni pielessä suhteessa. Ei siinä vaiheessa lähdetä muiden kelkkaan! En voi hyväksyä jotain ystäväni asenteita. Ystäväni tietää sen.
Lisäksi tämä ystävä hengailee kundien kanssa koulun ruokalassa, eikä siinä mitään. Minulla on kavereina molempia sukupuolia, joiden kanssa saatetaan istua koulun ruokalassa ja väitellä tyyliin altruismista, ja jotka tasan tarkkaan tietävät, että minulla on miesystävä. Suurin osa heistäkin on varattuja, joiden kanssa hengailen. Saatan koulun tupakkapaikalla jutella niin tyttöjen kuin poikien kanssa, mutta siinä ei tosiaankaan ole mitään muuta. Mielestäni ei ole sopivaa flirttailla vastakkaiselle sukupuolelle, jos on varattu. Tämä ystäväni tekee niin.
En itsekään väitä, että olisin täydellinen, enkä sitä ole, minäkin olen vain ihminen. Joskus tulee sanottua jostakusta pahasti, mutta yleensä kyllä päin naamaa. Muut ystäväni tietävät, että ihmettelen heidän tapaansa istua koulun ruokalassa ja pelata korttia, vaikka heidän pitäisi olla tunnilla. Olen myöskin sanonut sen, että vaikka sitä ihmettelen, en tuomitse sitä, koska se ei kuulu minulle. He eivät ole loukkaantuneet mielipiteestäni, eiväthän he koulunkäyntiini vaikuta. En voisi luottaa ihmiseen, joka puhuu pahaa selän takana - mistä tiedän, puhuuko hän minustakin? Siksi en itse tee niin. Yritän olla mahdollisimman mukava kaikille, vaikka en ehkä joidenkin kulttuuria ymmärrä tai sitä, että jollakin voi olla tapoja, jotka poikkeavat omistani.
Kertokaa, mitä voisin tehdä? En ehtinyt mennä tapaamaan yhtä toista tukioppilasta, koska hän roikkui kädessäni kiinni. Toivottavasti saan tämän "oharini" kanssa vielä asiat sovittua...
Olen myöhästynyt sadoilta tunneilta, koska tämän ystäväni mielestä oppitunneilla ajoissa oleminen ei ole niin tärkeätä. Olen suostunut siihen, ettei hänen tarvitsisi olla yksin. En kyllä suostu enää. En tiedä mitä tehdä, auttakaa!!
Olen sosiaalinen ihminen koulussa, minulla on kymmeniä ja taas kymmeniä kavereita, joten seurasta ei ole pulaa. Olen monessa mukana, tukioppilaana ja niin edelleen. En puhu ihmisistä pahaa, vaan annan kaikkien olla, mitä on. Minulle voi tulla juttelemaan, ja minulle uskotaan salaisuuksia, koska en tuomitse enkä juoruile niitä eteenpäin. En kehu itseäni, näin olen ystävieni suusta kuullut.
Eräs ystäväni on kyllä kaikkein pahin. Hän uhkaa tehdä jotain itselleen leikin varjolla, pettää miesystävää ja komentelee minua tyyliin "et sä nyt tonne mee kun sä lähet mun kaa vessaan", soittelee useita kertoja päivässä ja pälättää vain omista asioistaan ja niin edelleen. Hän saattaa hymyillä tekohymyä jollekin, mutta haukkuu ihmiset selän takana. Olen varovasti sanonut hänen haukkumistaan ihmisistä jotain tyyliin, että "ehkä tuo tyttö vaikuttaa erikoiselta, mutta mielestäni kaikki saavat olla mitä ovat. Miksi sä muuten moikkaat sitä, jos et siedä sitä?" omana tapanani on olla kaikille ystävällinen, mutta en pidä ystävinäni niitä, joita en kunnolla tunne. En siltikään tuomitse ketään, koska kaikissa on omat puutteensa ja hyvät puolensa. Saatan suhtautua varauksella joihinkin ihmisiin, mutta se ei estä juttelemasta vaikkapa todella vaikeasta luonnontieteen kurssista.
Mikä minussa oikein on, kun vedän moisia määräileviä tyyppejä puoleeni?? Ehkä olen liian kiltti. Jos en ole hänen kanssaan vaikka jollain luennon tauolla, hän suuttuu. Sen sijaan muut ystäväni eivät ole loukkaantuneet, vaikka olen ollut paljon muualla. He ovat ystävällisesti kysyneet, mitä minulle kuuluu ja hyvässä hengessä naljailevat, että minä olen nykyään aina vauhdissa. Tällä tarkoitan sitä, että olen järjestelemässä opiskelijabileitä ja muita, ja jos koulussa tapahtuu jotain näkyvää toimintaa, olen aivan varmasti ensimmäisenä paikalla. Otan usein "johtajan" roolin järjestelytehtävissä, mutta otan sen niin, että kysyn kaikkien ideoita ja ehdotan, miten järjestelyjä voisi tehdä. Kysyn, onko kenelläkään vaikka ideoita koulubileissä salin koristeluun. Varmistan moneen kertaan, että se sopii, että "johdan jotain". Jos joku haluaa "pomon" paikalle, väistän. Haluan silti, että kaikki ne, jotka haluavat porukkaan, saavat tulla. Kaikki otetaan mukaan, se on asenteeni. Ystäväni ei ole tätä mieltä, hän haukkuu ihan jokaista selän takana.
Tästä vaikeasta ystävästä sen verran, että pidän hänestä paljon, mutta en jaksa sitä, että kaikki muut hommat jäävät tekemättä, koska hänellä on asiaa. Jos hänellä olisi paha ongelma, ymmärtäisin sen. Mutta ne hänen tärkeät asiansa ovat jonkun ihmisen haukkuminen ja se asenne, että millään muulla paitsi hänellä ei ole väliä. Hän kuuntelee minunkin juttujani - parin minuutin ajan, jonka jälkeen hän vetää jutun takaisin itseensä. Jo ajatus tuntuu pahalta, että sanoisin hänelle suoraan, että nyt tarvitsee olla vähän aikaa yksin. Viime viikolla, kun olin herännyt aikaisin ja ollut päivän liikenteessä - halusin kotiin ja syömään, ja ilmoitin hänelle, että nyt on mentävä kotiin - hän suuttui, koska en lähtenyt tapaamaan hänen kanssaan yhtä kundia, jonka kanssa hänellä on suhde, vaikka hän seurustelee vakavasti! En tehnyt sitä siksikään, että mielestäni rehellisyys on tärkein asia suhteessa. Mielestäni oman kumppaninsa kanssa täytyy puhua, jos jokin on mielestäni pielessä suhteessa. Ei siinä vaiheessa lähdetä muiden kelkkaan! En voi hyväksyä jotain ystäväni asenteita. Ystäväni tietää sen.
Lisäksi tämä ystävä hengailee kundien kanssa koulun ruokalassa, eikä siinä mitään. Minulla on kavereina molempia sukupuolia, joiden kanssa saatetaan istua koulun ruokalassa ja väitellä tyyliin altruismista, ja jotka tasan tarkkaan tietävät, että minulla on miesystävä. Suurin osa heistäkin on varattuja, joiden kanssa hengailen. Saatan koulun tupakkapaikalla jutella niin tyttöjen kuin poikien kanssa, mutta siinä ei tosiaankaan ole mitään muuta. Mielestäni ei ole sopivaa flirttailla vastakkaiselle sukupuolelle, jos on varattu. Tämä ystäväni tekee niin.
En itsekään väitä, että olisin täydellinen, enkä sitä ole, minäkin olen vain ihminen. Joskus tulee sanottua jostakusta pahasti, mutta yleensä kyllä päin naamaa. Muut ystäväni tietävät, että ihmettelen heidän tapaansa istua koulun ruokalassa ja pelata korttia, vaikka heidän pitäisi olla tunnilla. Olen myöskin sanonut sen, että vaikka sitä ihmettelen, en tuomitse sitä, koska se ei kuulu minulle. He eivät ole loukkaantuneet mielipiteestäni, eiväthän he koulunkäyntiini vaikuta. En voisi luottaa ihmiseen, joka puhuu pahaa selän takana - mistä tiedän, puhuuko hän minustakin? Siksi en itse tee niin. Yritän olla mahdollisimman mukava kaikille, vaikka en ehkä joidenkin kulttuuria ymmärrä tai sitä, että jollakin voi olla tapoja, jotka poikkeavat omistani.
Kertokaa, mitä voisin tehdä? En ehtinyt mennä tapaamaan yhtä toista tukioppilasta, koska hän roikkui kädessäni kiinni. Toivottavasti saan tämän "oharini" kanssa vielä asiat sovittua...
Olen myöhästynyt sadoilta tunneilta, koska tämän ystäväni mielestä oppitunneilla ajoissa oleminen ei ole niin tärkeätä. Olen suostunut siihen, ettei hänen tarvitsisi olla yksin. En kyllä suostu enää. En tiedä mitä tehdä, auttakaa!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika paljonhan tuossa oli asiaa ja tilanteesi tuntuu aika vaikealta. Ystäväsi taitaa olla aika tavalla riippuvainen sinusta, läheisriippuvainen, joka roikkuu sinussa kiinni ja olettaa, että sinä olet häntä varten olemassa. Mitä enemmän annat periksi, sitä enemmän hän sinulta ehkä tulee vaatimaan. Sinun on siis laitettava rajat. Jos jollain hetkellä koet jonkin muun asian tärkeämmäksi kuin hänen seuransa, sano hänelle kauniisti, että tämä asia on sinulle tärkeä. Tee aina niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta. Jo siitä joku loukkaantuu, sille ei sitten voi mitään. Jos kerrot hänelle jotain ja huomaat, että hän ei jaksa kuunnella, voit kysyä, eikö häntä oikein kiinnosta sinun asiasi. Tuollaiset ihmiset, joiden ajatukset pyörivät vain oman navan ympärillä, tarvitsevat vähän ravistelua ja oivalluksen siitä, että maailmassa on todellakin hirveän paljon muutakin kuin hänen oma erinomainen olemuksensa. Tsemppiä sulle!
Kauhee litania negatiisia pointteja tästä henkilöstä. Onko tässä sun ns. ystävässä mitään sellaista, minkä vuoksi sun täytyy edes yrittää vielä roikkua mukana ja esittää hänen kaveriaan? Näemmä, mitä nopeammin sä poistat sen sun "ystävä" listalta, niin sen parempi.
Onhan sen kans kiva heittää läppää ja tollasta ja kyllä sen kans voi jutellakin, mutta sen huonot puolet peittoaa sen hyvät, koska se alkaa aina haukkuu kaikkia. Nyt yritän olla etäisen ystävällinen, sanoinkin, että tänään keskityn harrastukseeni enkä välttämättä ehdi soitella. Eiköhän tämä tästä. Kiitoksia!!