Olen tässä sinkkuilut jo koko elämäni verran ja nyt alkaa pikkuhiljaa riittämään. Pahin ongelmani tuntuu olevan se, että tiedän olevani kaunis ja näyttävä ja ulkoisesti varmastikkin kelpaisin hyvin monelle. Ongelmani on vain mieletön epävarmuus varsinkin silloin jos joku yrittää lähestyä minua;menen täysin lukkoon ja en osaa sanoa mitään sopivaa,jolloin mies heti huomaa, että mulla ei ole mitään tarjottavaa ulkonäköni lisäksi. Vaikka kävisin saman miehen kanssa useastikkin treffeillä,niin aina takeltelen sanoissa ja lopulta mies kypsyy seuraani ja etsii sellaista seuraa, josta saa myös jotain irtikin. Epävarmuuteni kuvastuu myös hyvin siinä, että olen erittäin vietävissä ja monet sanovat, että yritän miellyttää aivan liikaa kaikkia(tosin en itse huomaa tätä). En minä kuitenkaan täysin aloitekyvytön ole, sillä osaan erittäin hyvinkin ehdottaa esim.tapaamista ja keksiä uusia paikkoja minne mahdollisesti voitaisiin mennä.
Tästä ulkonäköni ja luonteeni ristiriitaisuudesta on minulle mielettömästi vaivaa, sillä monet kiinnostuvat minusta esimerkiksi opiskelupaikallani ja baareissa, mutta heti kun he tapaavat minut kahden kesken(väittävät olleensa aina niin rakastuneita minuun),mutta heti ensimmäisten tapaamisten jälkeen yhteydenpito katkeaa. Syytä en ole koskaan kysellyt, sillä en itsekään halua roikkua kenessäkään.
Jos sen sijaan juon hieman alkoholia, niin olen erittäin itsevarma ja saan miehistä melkein aina ne jotka haluankin. Noh,mies ihastuu ja viestittelee minulle, kunnes taas se ensitapaaminen, niin ei mieheltä enää mitään kontaktia.
Kyse on nyt siis luonteestani ja epävarmuudestani. Mitä teen joka kerta väärin,kun olen aina lopulta se,joka jää yksin? Miehet uskottelevat kuinka ihastuneita ovat ja kuinka haluavat elää loppuelämänsä kanssani ja kuinka jumalaisen kaunis olen. Sitten he jättävät ennen kuin mitään vakavampaa on kerennyt edes alkaa. Sama oravanpyörä kerta toisensa jälkeen.
En oikein tiedä mistä enää lähtisin seuraa hakemaan, koska kaikki nuo entiset kokemukset oikein ruokkivat sitä mielikuvaa itselleni, että luonteeni ei kelpaa kenellekkään.
Tämä oli pienimuotoinen avautumisviesti(,joita tänne käsittääkseni satelee enemmän kuin useita;)
Tästä ulkonäköni ja luonteeni ristiriitaisuudesta on minulle mielettömästi vaivaa, sillä monet kiinnostuvat minusta esimerkiksi opiskelupaikallani ja baareissa, mutta heti kun he tapaavat minut kahden kesken(väittävät olleensa aina niin rakastuneita minuun),mutta heti ensimmäisten tapaamisten jälkeen yhteydenpito katkeaa. Syytä en ole koskaan kysellyt, sillä en itsekään halua roikkua kenessäkään.
Jos sen sijaan juon hieman alkoholia, niin olen erittäin itsevarma ja saan miehistä melkein aina ne jotka haluankin. Noh,mies ihastuu ja viestittelee minulle, kunnes taas se ensitapaaminen, niin ei mieheltä enää mitään kontaktia.
Kyse on nyt siis luonteestani ja epävarmuudestani. Mitä teen joka kerta väärin,kun olen aina lopulta se,joka jää yksin? Miehet uskottelevat kuinka ihastuneita ovat ja kuinka haluavat elää loppuelämänsä kanssani ja kuinka jumalaisen kaunis olen. Sitten he jättävät ennen kuin mitään vakavampaa on kerennyt edes alkaa. Sama oravanpyörä kerta toisensa jälkeen.
En oikein tiedä mistä enää lähtisin seuraa hakemaan, koska kaikki nuo entiset kokemukset oikein ruokkivat sitä mielikuvaa itselleni, että luonteeni ei kelpaa kenellekkään.
Tämä oli pienimuotoinen avautumisviesti(,joita tänne käsittääkseni satelee enemmän kuin useita;)
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos oikeesti olisit kaunis miehet kyllä pitäis suhun yhteyttä vaikka olisit epävarmuuden lisäksi vittumainen ja tylykin.
Vittumainen ja tyly saa olla, epävarma ei. Osa miehistä oikein innostuu kun nainen tylyttää ja kyykyttää.
...ei naisen epävarmuus kyllä haittaa. Ujous on naisessa söpöä.
Tylyihin naisiin en kajoa.
mutta iso osa miehistä ei vältä tylyä naista. Baarissa voi kokeilla, kumpi toimii paremmin, tylytys vai ujous. Ensimmäinen voittaa. Baariympäristö ei tietenkään ole täydellinen mallinnus kaikista mahdollisista pariutumistilanteista, mutta osoittaa kuitenkin jotain.
...outoja puhut.
Tylyttäminen toimii naisilla? Eipäs provoilla
Miehet pitävät oikeasti naisista, jotka ovat aika ilkeitä. Tai sanotaan oikeastaan päinvastoin: ilkeiltä naisilta ei ihailijoita puutu.
Ja sinä sitten annat miehille sitä mitä he haluavat vai?
Olen internetin nimimerkki.
"ilkeiltä naisilta ei ihailijoita puutu"
Pitää paikkansa. Myös ilkeillä miehillä on nähtävissä ihailijoita haaremiksi asti.
ja erityisen ihmeellistä on, että ilkeiden ihmisten fanittajat tuntuvat olevan usein hyvin kilttejä ihmisiä. Siinä ei ole logiikkaa. Kyseessä siis ei ole aina siitä, että joku pelimies tai pelinainen alkaisi piirittää ja hankkia egolleen pönkitystä, vaikka näitä myös riittää.
Elikkäs paljonko noin sitä ikää nyt sitten on,ja menetkö sinne sänkyosastolle mitenkin nopeasti?Meinaan siinä vaiheessa monesti ne pikkasen pelimiehet tahtoo häippästä..
Se saattaa juuri olla se, että koska pöhnässä olet itsevarma, niin juuri ne miehet, jotka ovat itsevarmojen naisten perään juuri kiinnostuu ja sitten pettyvät, kun havaitsevat, ettet ollutkaan sellainen kuin he luulivat.
Sä voisit ihan hyvin kertoa miehelle, että olet vähän epävarma, etteivät luule sitä kylmyydeksi. Ja jos olet miehestä kiinnostunut, niin kerro sekin. Epävarmana saattaa antaa vääränlaisia signaaleja toiselle.
Vaikka nainen olisi miten kaunis tahansa niin tyhmyys EI ole miesten mielestä kaunista. Ei kukaan jaksa seurustella kenenkään kanssa pidempään vain kauneuden tähden.
Ole vaan rohkeasti oma itsesi, ei sinun tarvitse kaksilahkeisia miellyttää. Kyllä suakin vastaan vielä kävelee just se, joka susta ihan oikeasti tykkää.
"Elikkäs paljonko noin sitä ikää nyt sitten on,ja menetkö sinne sänkyosastolle mitenkin nopeasti?"
-Ei minulla ole ikää kuin vasta 22 vuotta, joten kyllä seuraa ehdin vielä hankkimaan, mutta onhan tämä silti aika turhauttavaa. Niin ja en tiedä kuinka nopeasti menen sinne sänkyosastolle, sillä en ole koskaan mennyt treffaillessani jotakuta. Toisilla treffeillä joskus aikoinaan pussailin yhtä miestä,mutta siihen se jäi.
Ja tuosta miellyttämisestä sen verran,niin se on minulle niin luonteessa,että siitä en kyllä pääse eroon en sitten millään(lapsuuteni oli melko rankka,joten sieltähän se kumpuaa).
Joku mainitsi etten olisi kaunis tai jotain ja kyllähän se niin on etten voi kaikkien silmää miellyttää,mutta sanoisin kuitenkin, että miellytän ulkonäölläni suurinta osaa miesväestöstä.
Tyhmäksi en itseäni kutsuisi(viitaten edellineen kirjoittajaan),sillä epävarmana/ujona jo pelkkä jutteleminenkin on haastavaa. Osaan minä puhua,mutta en ole sujuvasanainen,enkä osaa flirttailla tuntemattomille.
Pitäisi varmaan hankkiutua jollekkin "Hanki itsevarmuutta"-kurssille,jotta pääisi tästäkin ongelmasta8)
Alkuperäisen kanssa olen samantapainen tapaus eli olen itse hyvinkin kaunis, mutta epävarma ja ujo ihmisenä.
Humassa olen taas täysin toinen tapaus, pussailen ja saatan jatkaa matkaa jonkun kotiin, mutta seksiin en suostu tuntemattomien kanssa.
Myöhemmin selvänä olen oikea hiirulainen, en keksi mitään järkevää sanottavaa, en uskalla katsoa silmiin ja treffit meneekin yleensä pilalle, kun olen niin kovin hermostunut.
Kärsin jonkin asteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta, enkä tykkää olla tuntemattomien seurassa, saatikka suuren joukon edessä. Olen aika hiljainen, mutta tulen kyllä ihmisten kanssa toimeen.
Tuntuu tosiaan olevan joku äärimmäisen outo yhdistelmä, jos on jumalaisen kaunis ja tosi ujo.. Mulla on kyllä selitys sille miksi olen tällainen, mutta ei siitä sen enempää.. ollut lapsena vähän vaikeaa.. Huomenna olisi taas treffit:)
paitsi etten ole kaunis.
Etsiydyt epätoivossasi keskitason miesten seuraan. He eivät osaa lukea sanattomia ja herkkiä viestejäsi, minkä vuoksi koette kumpikin treffeillä, että ette ole samalla aaltopituudella niin kuin ette olekaan. Nosta rimaa ja reilusti, niin ongelmat häipyvät.
On nimittäin niin, että yli 75% viestinnästä on sanatonta. Jotkut sanovat, että yli 90%. Eli se, että suu louskaa, ei välttämättä tarkoita, että kommunikaatio pelaisi.
vielä yksi samasta ongemasta kärsivä nainen.
Mitä tarkoitat, että nosta rimaa...? itseni kohdalla voin sanoa, että en tosiaan ole kiinnostunut kaikista miehistä( joita kyllä on riittänyt yrittäjiä, kun ikää jo kohta 30)
Ne pari joihin olen tykästynyt tosissaan, ovat kyllä käsittääkseni tienneet ja tajunneet että olen kamalan ujo (toiselle sen kerroinkin ihan sanallisesti). Ja se kommunikaatiokin on tavallaan pelannut kyllä, mutta sitten on tainnut käydä niin, että olen ollut LIIAN ujo. Ehkä mies on aluksi ajatellut ettei pieni ujous haittaa, mutta rajansa kai kaikella.......
olette fiksoituneet johonkin tiettyyn itsellenne väärään miestyyppiin, koska esim. isänne antoi tietyn mallin miehenä olemisesta, ettekä alitajuisesti uskalla hakeutua muunlaisten miesten joukkoon kun pelkäätte, että ette osaa olla heidän kanssaan.
Täällä ilmoittautuu samanlainen ja samanikäinenkin! Viestisi oli ihankuin olisin sen itse kirjottanut ja kolahti, koska tämä asia on mulle nyt hyvinkin ajankohtainen..
Olen tiedostanut vasta sinkkuunnuttuani että kaunishan minä olen, nyt kun huomiota on huomannut ja antanut kunnolla luvan ottaa vastaan muualtakin kuin omalta puolisolta. Hetken olin "kauneuteni lumoissa" kunnes huomasin, että tyhmähän minä olen :D Ymmärsin kantapään kautta että kauniilla kuorella ei tee mitään jos sisältä on tyhjä.
Tyhmä on ehkä liian voimakas sana tähän tilaan, mutta se kuitenkin kuvaa tilannetta hyvin. Epävarmuus tulee minullakin esiin uusien ihmisten seurassa juttujen puutteena ja yleisenä vaikeutena olla. Puheet esim treffeillä on sitten mitä on - toisen sanomisten kommentoimista lyhyesti - kun ei saa muutakaan sanottua.
Luulen että tästä käytöksestä treffikumppanille jää luonteesta ja käytöstavoista mieleen kylmä ja huonotapainen ihminen, ketä ei vaan vi**u kiinnosta. (Näin ehkä itse ajattelisin, jos olisin paniikki-itseni kanssa treffeillä) Ja yhteydenpito onkin jäänyt lyhyeen.
Epävarmuuden tunteen ja ahdistuksenkin uhalla olen alkanut hankkiutua tilanteisiin, joissa joudun keskustelemaan niitänäitä vieraiden ihmisten kanssa. Tekee aika hyvää huomata, kun toiselta saa vastakaikua, oli se toinen sitten kaupan kassa tai toinen odottelemassa bussia. Sanoissa takeltelu ei haittaa, monet asiat saa huumorin tai vitsin piikkiin - ja lisää tarinoita alkaakin löytyä!
Oletko kaveripiirissäsi se hiljaisin tai epävarmin ihminen? Jos olet, siinä on hyvä paikka treenata small talkia tai keksiä uusia, vaikka hullujakin puheenaiheita ja heittäytyä puhumaan suorastaan paskaa :D
Jos taas koet itsesi olevan kavereiden ja ystävien kanssa kuin kala vedessä ja epävarmuudet tiessään, koeta hakea se sama tunne ja olo treffeillä kun ystäviesi kanssa.
Yritetään. :)
"Oletko kaveripiirissäsi se hiljaisin tai epävarmin ihminen?"
-En edes ole.Minulla on todella suuri kaveriporukka ja läheisiä ystäviä noin 5kpl ja näiden ihmisten seurassa olen erittäin oma itseni eli hyvin energinen ja elämänhaluinen ja kaveriporukkani on aika villiä sorttia, että harjoitusta tulee small talkista, sillä seinäkukkasiksi ei koskaan jäädä. Tämä kaveriporukkani on myös sellainen, että uusia ihmisiä tulee kuvioihin koko aika, sillä joku tuntee aina jonkun uuden.
Jep,kaunis kuori,mutta tyhjä sisältä,niin eipä siinä paljoakaan jää tarjottavaa sille kumppanille. Kyllä minulle sitten on tarjottavaa vaikka kuinka paljon sille tulevalle seurustelukumppanille kunhan vain tunnen hänet. Minulla on niin paljon haaveita,harrastuksia ja projekteja,että mieluusti keskustelisin ja jakaisin ne jonkun kanssa(Esimerkiksi nytkin olen lähdössä yksin Kaliforniaan 3 kuukaudeksi,ilman matkaseuraa. Jipii.)
No parempi ainakin kaunis ja ujo, kuin ruma ja ujo.
Kaikki me ei olla kauniita ihmisiä. Joillakin ujouden lisäksi esteenä on henkinen ja fyysinen rumuus.
Niinku mulla esimerkiks
Lakkaa miettimästä mitä sinä voit miehille antaa, mistä he sinussa pitävät ja minkälaisen vaikutuksen teet.
Älä mieti edes sitä oletko nyt sitten kaunis tai et ole.
Katsele ympärillesi ja mieti sen sijaan sitä minkälaisia ne muut ihmiset mahtavat oikeasti olla. Mitä he miettivät elämässään ja mitä toivovat ja mitä toivot itse.
Ole utelias. elämä on sitte aika lyhyt pätkä katsella maailmaa. Ei niitä päiviä kannata hukata miettimällä mitä muut miettii minusta.
"Katsele ympärillesi ja mieti sen sijaan sitä minkälaisia ne muut ihmiset mahtavat oikeasti olla. Mitä he miettivät elämässään ja mitä toivovat ja mitä toivot itse.
Ole utelias. elämä on sitte aika lyhyt pätkä katsella maailmaa. Ei niitä päiviä kannata hukata miettimällä mitä muut miettii minusta."
Kiitos sinulle oikeasti. Varsinkin tuo lause, että: "mieti sen sijaan minkälaisia ne muut ihmiset mahtavat olla.." AIVAN! Mulla on mennyt elämässäni tuo kohta täysin ohi, kun olen keskittynyt vain itseeni. Ehkä nyt minun on aika vuorostani keskittyä siihen toiseen,oli se sitten mies tai nainen. Taidankin ottaa tuon joksikin elämohjeekseni,heh.
Olen jo heti paremmalla tuulella kuin aloitusviestin kirjoitettuani. Seuraa saan kyllä, mutta tästä pitäisi lähteä sitä luonnetta kehittämään ja suunta ei ole kuin ylöspäin;)
Muista välttää meitä rumia ihmisiä.
Suurimmalla osalla meistä on rutto. Ihan tosi.
Ja sairas sielu.
"mutta tästä pitäisi lähteä sitä luonnetta kehittämään ja suunta ei ole kuin ylöspäin;)"
Tuo on sitten mainio asenne :D
Itse olen kyllä mies, mutta olen kärsinyt saman tyyppisistä ongelmista.
Minulla on ollut (ja on edelleen osittain) erittäin huono itsetunto, vaikka
olen ulkonäöltäni monen naisen mieleen, koulutusta löytyy ja luonnekin on kuulemma
"ihana".
"menen täysin lukkoon ja en osaa sanoa mitään sopivaa,jolloin mies
heti huomaa, että mulla ei ole mitään tarjottavaa ulkonäköni lisäksi."
Minä en oikein usko tuohon. Luulen että kyse on enemmänkin siitä, että
miehet eivät osaa tulkita lukkoon menemistäsi ujoudestasi tms johtuvaksi,
vaan tulkitsevat sen niin, että et olekaan heistä enää kiinnostunut, koska
olet vaivautunut, etkä tuo kiinnostustasi ilmi. Mies ehkä luulee, että
haluat vain nopeasti hänestä eroon, eikä sitten viitsi ottaa enää
yhteyttä koska luulee ettei sinua kiinnosta. Vähän koominen tilanne siis,
jos molemmat ovat kiinnostuneita, mutta luulevat että toista ei kiinnosta :)
Itse olen ainakin saanut tuon tyyppistä "palautetta" naisilta,
kun en ole treffeillä oikein uskaltanut ilmaista itseäni, vaan olen ollut
lähinnä ylikorrekti ja yrittänyt olla pelästyttämättä naista.
Minusta ei kuulemma saa selvää että olenko kiinnostunut, eivätkä
naisetkaan sitten uskalla pistää itseään peliin, kun pelkäävät nolaavansa itsensä.
Tuon olen tietysti kuullut aina joskus jälkeenpäin, kun homma
on jo kuihtunut kasaan.
Enpä osaa kyllä neuvoa, että mistä sitä itsetuntoa saisi kaivettua
esiin. Tiedostan kyllä että olen älykäs ja ihan hyvän näköinenkin,
mutta joku tökkii aina päässä vastaan, kun pitäisi pistää itsensä
peliin naisen suhteen. Järjellä ajatellenhan sillä ei loppujen lopuksi olisi
väliä vaikka muutamalta pakit saisikin, jos niiden joukosta kuitenkin löytyisi
se sopivan nainen.
Tällä hetkellä kuitenkin pelkää pakkeja ja nolatuksi tulemista sen
verran, että ei oikein uskalla. Jotenkin se epävarmuus aiheuttaa
sen, että ei usko että joku olisi oikeasti kiinnostunut itsestä
sellaisena kuin on.
Miehenä juttu on sinänsä vielä pahempi, että mieheltä odotetaan
aloitteellisuutta ja itsevarmuutta. Ei se silti naisellekaan varmasti helppoa ole.
Vähän sama ongelma.Ulkonäköä on kehuttu niin pitkään kun muistan ja tiedän sen itsekin,että ei kai tässä nyt pahimmasta päästä olla.Mutta..olen loppujen lopuksi niin hirvittävän epävarma.Ei tulisi mieleenkään mennä esim.baarissa juttelemaan kellekään,varsinkaan tuntemattomalle.Juttelen kyllä,jos joku tulee juttelemaan ja olen kyllä muutenkin puhelias ja tykkään kovastikin jutella ihmisten kanssa,kunhan joku vähän "potkii" eteenpäin.Varsinaisilla treffeillä en ole koskaan ollut,enkä kovin helposti edes lähde.Yhdenillanjuttuja en harrasta,enkä hyppää sänkyyn kovin helposti kenenkään kanssa.
Niin,mikä tässä nyt on se ongelma.Baariin kun menee niin aina kyllä saa seuraa,halusi tai ei,mutta siihen se jääkin.Vaikea yhtälö,kun luonteeltani olen kuitenkin aika tulinen ja temperamenttinen,mutta samalla kuitenkin ujo ja epävarma ja syvällinenkin.
Mutta kaipa tämä tästä,kun ikää ja elämänkokemusta(?)tulee lisää.
No itselläni oli pitkänaikaa hiukan samanlaisia ongelmia eli ulkoisesti ehkä ihan kivan-näköinen, mutta luonne taas todella o-n-g-e-l-m-a-i-n-e-n mm. Adhd.
Luulin, etten saa koskaan ketään vaan karkotan kaikki miehet kun suuni aukaisen ja näin olikin pitemmän aikaa, mutta onneksi löysin mukavan miehen joka jaksoi alkujärkytyksenkin jälkeen tutustua/keskittyä minuun pintaa syvemmälle ja näin pääsi tutustumaan oikeaan minääni ja löysi minusta herkemmän ja rakastettavan puolen eli uskallan olla oma itseni hänen kanssaan jopa vaikeista jaksoistani huolimatta ymmärtäen ja tukien minua.
Harvan ihmisen kanssa kun uskallan olla oma itseni eli minun on vaikea luottaa kehenkään ja näin myös vaikea avautua kellekkään. Kun saan ystävän/rakkaan luottamuksen niin minusta saa yleensä todella rakastettavan ja hyvän ystävän loppuikäksi.
Mielestäni se epävarmuus katoaa kun löytää oikean luotettavan ihmisen joka oikeasti ja aidosti on sinusta kiinnostunut ja rakastunut.