Elänkö väärällä vuosisadalla, kun haaveilen miehestä, joka asettaisi minut etusijalle ilman useampaia samanaikaisia suhteita? Ehkä haaveeni on naivi, mutta haluaisin joskus naimisiin rehellisen ja luotettavan miehen kanssa. En oikein jaksa enää uskoa, ettei minussa olisi mitään vikaa, kun joudun olemaan jatkuvasti yksin. Ehkä parisuhde tai normaali sellainen ei vain ole minulle tarkoitettu.
Olen 21 -vuotias siro ja pieni nainen, punaruskeat luonnonkiharat hiukset ja vihreät silmät. Näytän kuulemma Lumikilta, pitäisi kai palata Disneyn pariin tarkistaakseni asia...
Kaipa ongelmani on se, että olen arka, äärettömän epävarma itsestäni ja välillä ihan pihalla elämästä, vaikka se ei heti ulospäin minusta näykään. Elämässäni on moni asia hyvin, mutta yksinäisyys masentaa välillä ja kaipaan toki fyysistäkin läheisyyttä, mutta ennen kaikkea ymmärtävää ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita ja joka pitäisi minusta ilman ulkoisia ansioita, joita ei juuri ole.
Olenko vain vanhanaikainen tai toivonko mahdottomuuksia?
Olen 21 -vuotias siro ja pieni nainen, punaruskeat luonnonkiharat hiukset ja vihreät silmät. Näytän kuulemma Lumikilta, pitäisi kai palata Disneyn pariin tarkistaakseni asia...
Kaipa ongelmani on se, että olen arka, äärettömän epävarma itsestäni ja välillä ihan pihalla elämästä, vaikka se ei heti ulospäin minusta näykään. Elämässäni on moni asia hyvin, mutta yksinäisyys masentaa välillä ja kaipaan toki fyysistäkin läheisyyttä, mutta ennen kaikkea ymmärtävää ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita ja joka pitäisi minusta ilman ulkoisia ansioita, joita ei juuri ole.
Olenko vain vanhanaikainen tai toivonko mahdottomuuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kivalta ihmiseltä. Onko susta kuvaa tarjolla? Mistä päin olet?
Olet VASTA 21-vuotias ja nyt jo kuulostat vanhalta ja väsyneeltä. Nyt hieman ryhtiä elämään, tyttö! :) Ihan varmasti löydät kivan miehen, katsopa ympärillesi koulussa, harrastuksissa. Sinulle sopisi ehkä hieman vanhempi mies, yleensä sinun ikäisesi pojat eivät ole valmiita kovin vakavaan suhteeseen (totta kai poikkeuksiakin on). Muistathan itsekin olla rohkea ja aloitteellinen, ei kukaan sinua tule kotoa hakemaan ja pojatkin ovat ujoja, ainakin ne kunnolliset. Hyvää jatkoa elämääsi toivoo täti30 (suhteessa rehellisen ja luotettavan miehen kanssa jo yli 10 vuotta)
Paskaa puhut, tietyti kokemuksesi voivat olla aitoja mutta se että kaikki miehet elävät 10 akan kanssa ja naivat sen minkä ehtivät on jopa huvittava. Jos nuo kuvaukset pienestä koosta, lumikista ym. pitävät paikkaansa niin elä ole huolissasi, vain noin 2 miljoonaa suomalaista miestä ottaisi sinut heti vaimoksi. Elä perkele tingi tasosta yhtään.!
Onko niin, että pienuus on naisessa ehdoton edellytys? Pienillä naisilla on siis valttikortit käsissään. Niin ja tietenkin nuoruus... Tuntemistani naisista toiseksi pienin löysi vasta äskettäin, lähes viiskymppisenä, elämänsä miehen. En ole tajunnutkaan hänen arvoaan miesten silmissä, siis joskus aikaisemmin. Toinen vielä pienenpi on 4 lapsen yksinhuoltaja. Hänellä olisi ilmeisesti monta ottajaa ainakin, jos lapsia ei olisi niin monta. Ehkä enää ei voi puhua miljoonista.
Ongelmasi on juuri todennäköisesti se että olet epävarma itsestäsi. 21-vuotiaana olisi aika kasvaa ulos ujoudesta ja epävarmuudesta. itse olin todella ujo vielä yläasteella,mutta kasvoin yli sen heti peruskoulun jälken. epävarma itsestäni en silti ole ollut. Epävarmat ihmiset luovat ankean ilmapiirin ja saavat toiset vaivautuneeksi kanssasi,joten nyt kehotankin sinua ihan tosissaan työstämään tuota ongelmaasi. kokeile lähteä erilaisiin paikkoihin ihan yksinäsi(Siis ilman kaverin tukea)ja kouli itsestäsi itsevarma nuoriaikuinen. Kun nyt aloitat niin se kantaa hedelmää kyllä jossakin vaiheessa,ja muista että aika kuluu nopeasti ohi jos vain jahkailee. näet maailman uusin silmin kun uskallat vapauttaa itsesi. Tsemppiä
ps.löydä itsesi =)
Kappas, jostakusta tuntuu samalta..monta kertaa olen miettinyt että väärä aikakausi mulle..ei tätä monien nyky"miesten" harrastamaa mimmien pyörittämistä kestä. Eri asia jos nainen itse tykkää kans pyörittää useampaa, mutta kun en ole sellainen.. Olen sitä mieltä että jos miestä tarpeeksi kiinnostaa, hän kyllä voi jättää muut säätämiset hetkeksi ja ottaa aikaa minuun tutustumiseen. Jos siihen ei pysty, ei ole mun arvoinen mies, en lähde leikkiin mukaan mikäli yhtään tunnen olevani vain pelinappula hänen elämässään..
"Kiroukseni" kai on että olen kuitenkin ihan näyttävä nainen..ja valitettavasti houkutan puoleeni paljon vääränlaisia miehiä. Moni varmaan pitää mua jäätävänä tai ylpeänä, kun kukaan ei kelpaa, mutta tosiasia on että haluan vain vertaiseni miehen. Jonkun yhtä kiltin, kunnollisen, jolla on arvot kohdillaan ja sydän paikallaan. Ja jossa on "sitä jotain". Sullekin lohdutukseksi, tämä ei ole mahdoton haave. Tapasin loppusyksystä miehen joka täytti nämä ominaisuudet ja oli vielä enemmänkin, mutta vasta eronneena hän ei vielä ollut päässyt yli edellisestä.. Hän pisti tapailumme jäihin, kertoi että tarvitsi aikaa koota itsensä, eikä tahtonut pyörittää minua sen aikaa.. Nyt vähitellen alettu taas pitämään enemmän yhteyttä, aika näyttää.. Mutta vaikka tästä ei suhdetta kehittyisi, mies ainakin osoitti minulle että hänen kaltaisiaan on vielä olemassa.. :) Sellaisen aion tästä maailmasta elämänkumppanikseni löytää, rankka urakka, mutta aivan varmasti palkitseva. Joten tsemppiä meille molemmille, sitä tarvitaan :)
Antaisin samoja neuvoja kuin edellä olevat, keskity itseäsi hieman vanhempiin miehiin. Itse katselen enemmän 30 miehiä (heistäkin moni on valitettavasti vielä poikasia, mutta täytyy oppia erottamaan joukosta ne helmet). Ja tuo itsetunto, sinun iässäsi oma itsetuntoni oli pohjamudissa, syynä minua mollannut ex-poikaystävä. Vasta viime vuosina olen tajunnut mitä hallaa hän aikoinaan teki..Itsetunto on kuitenkin tärkeä asia, suosittelen sen työstämistä, jos ei muu tunnu auttavan, kokeile hypnoosipsykologia (saa nauraa, mutta mulle auttoi, olisi pitänyt mennä jo vuosia sitten) :)
No eipä tuo mahdottomalta kuulostaa ainakaan teoriassa. Täällä olisi ainakin yksi juuri sellainen, josta haaveilet, mutta kelpaisinko sinulle?
Epäilen, sillä moni muukin on sanonut aivan samaa kuin sinäkin mutta eivät ole minua huolineet kuitenkaan. Minä en harrasta irtosuhteita, sellainen ei kiinnosta. Haluaisin vain jonkun mukavan naisen, johon voisi luottaa jne.. Mutta en usko että sellaisia on olemassakaan.
Kuulostiko tutulta tuo kirjoitukseni? Tiedän ettei pitäisi yleistää, aivan kuten itsekin teit, mutta siltä vain tuntuu ja tunne näkyy olevan molemmin puolinen. Eli tuo väitä, ettei kunnollisia miehiä/naisia olisi ei voi olla totta.
Ongelma piilee jossain muualla. Missä vika kun ihmiset ei löydä toisiaan ja miksi kukaan ei kelpaa kenellekään..
Minulle se on aivan sama, olen jo tottunut siihen ajatukseen, että olen aina yksin.
Mutta pidän silti silmäni auki kaikenvaralta. Pitää vain odotella että löytyisi se oikea, aivan samalla tavalla kuin elokuvissa.
Kyllä niitä kunnollisia miehiä on mutta niitä varmaan vaikeampi löytää ja lisäksi ainakin tämän palstan perusteella suuri osa psyykkaa itselleen niin pahaa oloa, ettei oikeasti edes varmaan enää kykene parisuhteeseen sitkun semmoinen osuisi kohdalle.
Itse ainakin haluan vahvaan suhteeseen heti alusta lähtien, tai en lähde rakentamaan suhdetta jos pohja tuntuu olevan hatara ettei oikeasti kemiat ja muut asiat pelaa riittävästi yhteen :P.
Mielenkiinto heräsi...
Edellyttääkö hypnoosipsykologia useimpia käyntikertoja vai selviääkö siitä yhdellä kerralla? Entä mitä sellainen maksaa??
ole punaruskeita kiharia hiuksia, vaan mustat suorat. Silmätkään tuskin ovat vihreät vaan siniset. Joten herää unestasi, kukaan tahdo olla jonkun haaveilevan pikkuprinsessan kanssa, etenkin jos on jo ihan aikuisen iässä.
Prisessaksi itsensä kuvitteleminen on parisuhteen aloittamiselle todella huono lähtökohta.
Haaveesi ei sinänsä ole naivi, toivottavaahan se vaan olisi, että sitoutumiseen kykeneviä miehiä löytyisi. Ajatuskuviosi vaan syö toinen toisen: mies haluaa elävän naisen, ei mitään mielikuvitusprinsesssaa.