Oon katkera..

Vanha klishee, että helpottaa ajan myötä.
Ei se paljoa lohduta, tiedän sen kokemuksesta. Mun mielestä kuitenkin sekin on tunne, jota saa tuntea. Petettynä, jätettynä ja erotettuna se on oikeastaan ainut tunne, jota voi tuntea. Mulla on itsellänikin fiilikset ihan maassa. Kaveri ei pettänyt, mutta lähti heti kun ei ollutkaan enää kivaa. Vituttaa kun ihmissuhteet on kuin sirkus, josta voi lähteä pois kun ei enää tunnu kivalta.
Mä en ymmärrä itsekään, että miksi ajatukset on exässä, vaikka oikeastaan pitäisi ajatella vain ja ainoastaan omaa tulevaisuutta. Välillä tulee jopa sellaisia ajatuksia, että mitenkähän se pärjää ja mitä se nyt tekee. Kun vain osaisi luovuttaa, mutta kun ei niin ei.
Mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta ja nyt on toinen ero käsillä. Vanhasta kokemuksesta tiedän, että kyllä tämä tästä helpottaa, mutta aikaa se vie.
Tänää sain vähän suhteellisuudentajua elämääni, kun kuulin entisen työkaverini sairastuneen syöpään ja paljoakaan ei ole enää tehtävissä. Hän on hyvin elämänhaluinen nainen, eikä häntä erot lannistaneet. Itse olen joskus illalla nukkumaan mennessä toivonut etten aamulla enää heräisi. Ei kai tämäkään mies nyt kuitenkaan sen arvoinen ole - sen tänään opin.