Kahden vuoden suhde ohi ja kihlat purettu. Tuntuu kuin olisin maailman yksinäisin ihminen ja ettei minua ole kenellekään tarkoitettu. En koskaan uskonut, että näinkin pahalta voisi tuntua.
Salaa mietin eroa monet kerrat, mutta kihlauksen takia jaksoin jatkaa. Minulle se oli kuitenkin valtavan suuri asia. Pitemmän päälle tiedän, että tämä oli oikein, mutta silti sattuu, sattuu niin paljon!
Minulle sanotaan, että löydät vielä varmasti sen oikean, olet kaunis, fiksu ja hieno ihminen, mutta ei sekään auta. Kun kaikki ihmiset ympärillä seurustelee ja toiset menee jo naimisiin niin siinä tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi. Tuntuu ettei sellaisia vapaita miehiä ole, joita edes haluaisi katsella ja jotka minut huolisi. Sitä vain miettii, että mikä minussa on vikana.. Itsetunto on täysin romuttunut.
Eropuheet alkoivat täytenä yllätyksenä toiselta osapuolelta, eikä tämä sen jälkeen ole asiasta suostunut edes puhumaan. Koskaan ei selkeästi antanut mitään syytä erolle omalta puolelta. Sano ettei ketään toista ole.
Ero oli aluksi shokki, mutta lopulta juuri sitä mitä olin salaa halunnut, eihän minulla ollut enää aikoihin ollut lämpimiä tunteita tuota ihmistä kohti. En vain osannut hänestä luopuakaan. Nyt silti häntä kaipaan.
Hetkessä hän muuttui toiseksi ihmiseksi ja kaikki mitä hän oli joskus sanonut ei merkinnytkään enää mitään. Hän teki kaiken juuri päinvastoin kuin mitä oli joskus sanonut. Hänelle tämä on todennäköisesti todella helppoa.
Minä en koskaan olisi uskonut, että tämä loppujen lopuksi voisi olla näin rankkaa. Hän oli kumminkin paras ystäväni. Hänelle pystyin kaiken kertomaan. Nyt tuntuu, että osa minusta itsestäni on kadonnut tai että joku toinen on sen minulta vienyt..
En tiedä kuinka kauan tästä toipuminen vie aikaa, mutta toivottavasti tämä joskus helpottaa ja vielä joskus löydän sen oikean..
Salaa mietin eroa monet kerrat, mutta kihlauksen takia jaksoin jatkaa. Minulle se oli kuitenkin valtavan suuri asia. Pitemmän päälle tiedän, että tämä oli oikein, mutta silti sattuu, sattuu niin paljon!
Minulle sanotaan, että löydät vielä varmasti sen oikean, olet kaunis, fiksu ja hieno ihminen, mutta ei sekään auta. Kun kaikki ihmiset ympärillä seurustelee ja toiset menee jo naimisiin niin siinä tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi. Tuntuu ettei sellaisia vapaita miehiä ole, joita edes haluaisi katsella ja jotka minut huolisi. Sitä vain miettii, että mikä minussa on vikana.. Itsetunto on täysin romuttunut.
Eropuheet alkoivat täytenä yllätyksenä toiselta osapuolelta, eikä tämä sen jälkeen ole asiasta suostunut edes puhumaan. Koskaan ei selkeästi antanut mitään syytä erolle omalta puolelta. Sano ettei ketään toista ole.
Ero oli aluksi shokki, mutta lopulta juuri sitä mitä olin salaa halunnut, eihän minulla ollut enää aikoihin ollut lämpimiä tunteita tuota ihmistä kohti. En vain osannut hänestä luopuakaan. Nyt silti häntä kaipaan.
Hetkessä hän muuttui toiseksi ihmiseksi ja kaikki mitä hän oli joskus sanonut ei merkinnytkään enää mitään. Hän teki kaiken juuri päinvastoin kuin mitä oli joskus sanonut. Hänelle tämä on todennäköisesti todella helppoa.
Minä en koskaan olisi uskonut, että tämä loppujen lopuksi voisi olla näin rankkaa. Hän oli kumminkin paras ystäväni. Hänelle pystyin kaiken kertomaan. Nyt tuntuu, että osa minusta itsestäni on kadonnut tai että joku toinen on sen minulta vienyt..
En tiedä kuinka kauan tästä toipuminen vie aikaa, mutta toivottavasti tämä joskus helpottaa ja vielä joskus löydän sen oikean..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sä et ole poikkeus. Jos et ollut tosissasi suhteesi kanssa, nii miks itkeä sen perään? Kulissien kuuluu romahtaa.
Se on illuusio. Sitä näkee toisista ja toisista suhteista vain hyvät puolet. Aina puhutaan, että kaikki muut menee naimisiin tai jotain, mutta ei koskaan puhuta eroista. Niitä on aina vakiomäärä kumpiakin.
Rakkaus on kuollut, elämän virtaan...
Tottakai susta tuntuu osa susta on kadonnut, se toinen puolikashan katosi.
Vihje: Älä kosta edellisen mokia seuraavalle!
Tiedän tunteen, itselläkin pari pitkää suhdetta päättynyt todella traagisesti..viimeisin lähestulkoon samanlain ku sulla.
Voi olla et sinulla vielä pitkä taival taisteltavana, omasta suhteesta lähes vuosi aikaa ja vieläkin joskus kummittelee :(
Mutta voin kokemuksesta sanoa muutaman asian joka vois lohduttaa: sinullahan nyt pyörii tämä kaatunut suhde mielessä lähes aina kun ei ole muuta ajateltavaa. "kiduta" hieman itseäsi ja kaivele hiukan syvemmältä asiaa. Kuten sanoit miettineesi salaa eroa, ja siitä kuin tunteesi olivat viilenneet, muistele mix oisit halunnut erota ja mikä ne tunteet viilensi..?
Ja seuraava askelhan teillä ois ollu avioliitto. Ajatteleppas sitä et jos molemmilla pyörii jo kihloissa ollessanne ero mielessä ja tunteet alkaa viiletä? Että kannattaako tällaselle pohjalle suunnitella avioliittoa? Oisko ollu parempi elää tunteettomassa suhteessa, tai erota sit ku teil ois lapsia ollu ja aiheuttaa heille vielä kärsimystä?
Ja tietenki tärkeää olla ystäviä joiden kaa voit puhuu asiasta. Naisille tää on siinä mielessä helppoa et te ruukaatte puhuu näistä asioista paljonkin, mut tiedäthän sä meidät miehet, me ei juuri tällasista puhuta..itse sytytettävä se lamppu sinne tunnelin päähän :)
Ja sit viel se et eron jälkeinen kaipuu, haikeus, ikävä ja toisaalta helpotus ym. on yksi kauneimmista tuntesita mitä ihminen voi kokea vaik pahalta tuntuu..!
Koitahan toipua :)
jättikö hän jonkun toisen vuoksi vai....?
kauan erosta on...
toivottavasti olet päässyt yli jo :)