Meinasin ensin vastata tuonne "ketjuun", mutta sitten ajattelin, että täällä on niin paljon saman(tyyppistä) kokeneita, että aloitan asiasta uuden aloituksen.
Siis oman lapsensa menettäneitä tai heidät nuorena menettäneitä...siis kun lapsi oli lapsi, nuori tai nuori aikuinen jne...(joka tapauksessa sellainen ikä, missä ihmisen on periaatteessa "luonnotonta" vielä kuolla).
Niin...erään hyvän ystäväni teini-ikäinen poika kuoli n. vuosi sitten...minä myötäsuren tapahtumaa vahvasti, koska tiesin/tunsin kuitenkin sen pojan ja ennenkaikkea tiedän, miltä ystävästäni tuntuu.
Halusin vain sanoa teille "palstalaisille", että olen nähnyt tuon pojan ns. astraalikehossaan hänen kuolemansa jälkeen. (Olenkohan sittenkin jo kertonut tämän...no anyway...)
Astraalikeho lähetti erittäin voimakasta sähköä/sitä ympäröi vahva sähkökenttä, joka "interfeerasi" oman sähkökenttäni kanssa...tunsin sen vahvana selän (sähkö)kuumotuksena, joka oikein sattui.
Sen jälkeen näin sen pojan läpikuultavan astraalikehon...se oli nimenomaan läpikuultava...hän käveli huoneen poikki ikäänkuin eräälle "tietokonepisteelle".
Hän ei halunnut puhua kanssani, enkä sitä odottanutkaan, mutta yhtä kaikki se mitä näin, oli selvää kuin "pläkki"...nuori poika käveli ohitseni - hän vain oli ns. läpikuultava.
Hänen "kroppansa" oli siis taas koossa, eikä ruhjoutunut kuten keholle "todellisuudessa" kävi, kun hän menetti kehonsa auto-onnettomuudessa.
Jos hän olisi jäänyt henkiin siitä onnettomuudesta, hän olisi nyt halvaantunut pyörätuoli-"tapaus" - todennäköisesti myös "vihannes" aivoiltaan.
Eli tässä kohtaa oli "armollista", että hän sai kokonaan lähteä...(jos vaihtoehdot olivat joko kuolema tai vakava vammautuminen)
Halusin vain tuoda esille sen juuri, että henkimaailmassa meillä kaikilla on taas keho kunnossa, vaikka olisi mikä "tärsky" tapahtunut tai vamma tullut.
Ja tietysti halusin myös kertaalleen kertoa sen, että "elämä ei pääty hautuumaalle". Eli että eivät ne teidän lapsenne minnekään ole "kadonneet" - he ovat vain vaihtaneet taajuutta ja "seikkailevat" nyt astraalikehossaan.
Käsittääkseni mahdollisuudet tehdä asioita astraalikeholla ovat rajattomat. He voivat matkustaa, harrastaa, tanssia, urheilla...tehdä kaikkea sitä mitä tekivät maan päälläkin ja vielä enemmän.
Siis oman lapsensa menettäneitä tai heidät nuorena menettäneitä...siis kun lapsi oli lapsi, nuori tai nuori aikuinen jne...(joka tapauksessa sellainen ikä, missä ihmisen on periaatteessa "luonnotonta" vielä kuolla).
Niin...erään hyvän ystäväni teini-ikäinen poika kuoli n. vuosi sitten...minä myötäsuren tapahtumaa vahvasti, koska tiesin/tunsin kuitenkin sen pojan ja ennenkaikkea tiedän, miltä ystävästäni tuntuu.
Halusin vain sanoa teille "palstalaisille", että olen nähnyt tuon pojan ns. astraalikehossaan hänen kuolemansa jälkeen. (Olenkohan sittenkin jo kertonut tämän...no anyway...)
Astraalikeho lähetti erittäin voimakasta sähköä/sitä ympäröi vahva sähkökenttä, joka "interfeerasi" oman sähkökenttäni kanssa...tunsin sen vahvana selän (sähkö)kuumotuksena, joka oikein sattui.
Sen jälkeen näin sen pojan läpikuultavan astraalikehon...se oli nimenomaan läpikuultava...hän käveli huoneen poikki ikäänkuin eräälle "tietokonepisteelle".
Hän ei halunnut puhua kanssani, enkä sitä odottanutkaan, mutta yhtä kaikki se mitä näin, oli selvää kuin "pläkki"...nuori poika käveli ohitseni - hän vain oli ns. läpikuultava.
Hänen "kroppansa" oli siis taas koossa, eikä ruhjoutunut kuten keholle "todellisuudessa" kävi, kun hän menetti kehonsa auto-onnettomuudessa.
Jos hän olisi jäänyt henkiin siitä onnettomuudesta, hän olisi nyt halvaantunut pyörätuoli-"tapaus" - todennäköisesti myös "vihannes" aivoiltaan.
Eli tässä kohtaa oli "armollista", että hän sai kokonaan lähteä...(jos vaihtoehdot olivat joko kuolema tai vakava vammautuminen)
Halusin vain tuoda esille sen juuri, että henkimaailmassa meillä kaikilla on taas keho kunnossa, vaikka olisi mikä "tärsky" tapahtunut tai vamma tullut.
Ja tietysti halusin myös kertaalleen kertoa sen, että "elämä ei pääty hautuumaalle". Eli että eivät ne teidän lapsenne minnekään ole "kadonneet" - he ovat vain vaihtaneet taajuutta ja "seikkailevat" nyt astraalikehossaan.
Käsittääkseni mahdollisuudet tehdä asioita astraalikeholla ovat rajattomat. He voivat matkustaa, harrastaa, tanssia, urheilla...tehdä kaikkea sitä mitä tekivät maan päälläkin ja vielä enemmän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...On juttu sulla, varaapa aika lekuriin heti maanantaina!!
Toivottavasti aloitustani ei poisteta laittamasi "kommentin" vuoksi.
Niin. Ja "tuo tarina oli tosi". (eli se mitä kerroin)
Kiitos Jenny. Olen lukenut kirjoja, monien eri henkilöiden kirjoittamia, englanniksi ja ruotsiksi myös ja he kuvaavat juuri samankaltaisia kokemuksiaan. Nämä on niitä asioita, joita ihmisten on vaikea käsittää. En ole koskaan uskonut, että ihmisen elämä loppuisi kuolemaan, muta poikani kuoleman jälkeen olen lukenut paljon kuolemanjälkeistä elämää käsittelevää kirjallisuutta. Olet aikaisemminkin kirjoittanut tästä aiheesta ja minä olen saanut niistä paljon lohtua. Kaikki eivät usko, että kuoleman jälkeen on mitään, mutta ehkä heitä odottaa sitten yllätys. Täällä palstalla on sellaisia, joiden täytyy aina saada olla oikeassa, mutta ei välitetä.
Olen iloinen, jos saan edes jonkun positiivisesti "kiinni" lähettämilläni viesteillä.
Eikä meidän tarvitsekaan "välittää" häiriöviesteistä, koska tiedän, että se mitä olen omin silmin nähnyt, on TOTUUS eikä minulla ole mitään motiivia valehdella täällä.
Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi.
P.S. Kaikkihan me sitten jossain vaiheessa henkimaailmassa (= toisella taajuudella) ollaan ja ehkä siellä treffaillaan...;)
Kiitos ! Viimeistään siellä voidaan tavataan. Aurinkoista kevättä ja kaikkea hyvää myös sinulle.
Ruumis mätänee ja muuttuu maaksi.
Henki palaa Jumalan luo.
Sielu jää odottamaan ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota.
On yksi totuus ja se totuus on Jumala.
(Maanpäällisen elämän loputtua):
Ruumis = maanpäällinen työkalu mätänee ja muuttuu maaksi, juu.
Henki palaa henkimaailmaan. (= kotiin)
Taivas = Sielu on tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Helvetti = Sielu ei ole tasapainossa itsensä eikä ympäristönsä kanssa.
Helvetistä (= helvetillisestä olotilast) voi pyrkiä pois kehittämällä omaa sieluaan.
Minun totuuteni perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, jotka eivät edes mielestäni ole ristiriidassa Raamatun kanssa.
Itsellänikin on lyhyessä ajassa muutama "liian" outo kokemus läheiseni kuoleman jälkeen. Ja täysi fakta on ettei pieni ihminen vaan voi tietää, mitä luoja onkaan kaikkeuteen luonut. Moni uskoo ja moni ei usko. Minä uskon fyysisen kuoleman jälkeiseenkin. Mutta elän silti ihan tätä fyysistäkin elämää, ja aikanani uskon että taas tapaan läheiseni tuonpuoleisessa :)
Hei Jenny ja toiset.
Mieki uskon että elämä jatkuu seuraavassa ulottuvuudessa,jonka herkät ihmiset aistii tässäkin ulottuvuudessa.
Silloin, kun minun poika nukkui pois,meni 3 vrk ja aistin hänen läsnäolon,makoilin sängyllä ja kevyesti joku painoi tyynyn reunaa. Se oli niin aitoa ja oikean tuntosta.
Ja on paljon muutakin sattunut,mikä ei ole sattumaa.
Voimia tähänkin päivään kaikille.
Olen kokenut läheisten ihmisten, tytär ja isä, poismenot...minulle on ollut aina selvää ettei kuolemaa ole sillätavalla kuin ihmiset sen yleensä ymmärtävät.Elämä jatkuu toisella taajuudella,kunpa vain ihmiset sen ymmärtäisivät,elämä saisi aivan uuden ymmärryksen kun sen tajuaisi.Ihminen, tunne itsesi!!