En tiedä mistä aloittaa mutta pakko on jonnekkin jotain laittaa, ku en halua kavereitakaan vaivata enkä tiedä ovatko he loppu peleissä niin etteivät automaattisesti olisi minun puolella. olen avoliitossa 4 vuotta ostettiin tontti jonne ostettiin paketti talo jota mieheni rakentaa itse, talo on jo suht hyvässä mallissa, puolet talosta on jo vedetty sähköt ja nyt työstetään yhtä pesutilanseinää niin saa loputkin sähköt vedettyä. tätä ollaan nyt tehty melkein 2 vuotta. no yksi syy miksi näin kauan on mennyt on siinä että miehelleni tuli pahoja pään vaivoja joita sitten ruvettiin tutkimaan ja todettiin TODELLA pahaksi migreeniksi tähän uppoutui ainakin puolivuotta vain maaten. 5kk sitten jouduttiin muuttamaan anoppilaan kun ei varat kestä vielä lainojen lisäksi vuokran maksua mieheni on yrittäjä ja minä opiskelen kuntoutuksen varassa, ennen tein siivous töitä mutta minulle puhkesi atooppinen ekseema jonka takia jouduin ammatin vaihtoon ja valmistun nyt keväällä merkonomiksi (tai toivottavasti jos vaan jaksaa.. tai pakko jaksaa)homma on kärjistynyt nyt niin että ollaan molemmat aivan loppu ja meillä on 2 vuotias tyttö. minä olen loppu jo 2 vuotta jatkuneeseen "yksinäisyyteen" ja jos miehellä vähänkin jää jotain vapaa aikaa pyytää hän saada mennä kavereiden luokse, en pidä sitä pahana mutta nyt kun muutenkin on aivan väsynyt, ei käydä yhdessä ulkona tai tehdä mitään normaaleja perheen juttuja, minä hoidan tytön syömiset pesut ja kaikki oli herra kotona tai ei .. sitten kun se on kotona on se vaan netissä tai nukkuu sohvalla, tänään yritin sanoa että minäkin kaipaan häntä ja että olis kiva viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa seurustelee.. herra vain suuttui ja sanoi että hänen mitta täyttyy vain työhuolista ja rakentamisesta että ei hänkään jaksa, hän on käynyt gotlannissa ajamassa crossia on ollut työporukan lapinreissussa, moottoripyörämessuilla ja 2vkn päästä keskisuomeen ajamaan jäärataa... minä olen pyytänyt kahden keskistä kylpylä lomaa vuosi sitten ja puolivuotta sitten että mentäisiin ees leffaan...missään en ole seurustelumme aikana käynyt (mualla paikkakunnalla)tunnen itseni yksinhuoltajaksi vaikka en sitä olekkaan ..nyt pitäisi opiskelut hoitaaa kunnialla loppuun ja saada töitäkin . elämä tuntuu todella pahalta tällä hetkellä enkä voi edes miehelleni puhua ilman että hänkin hermostusi tai suuttuisi ..monesti mietin että miksi meidän seura ei ole rentouttavaa? mentäisiin yhdessä kävelemään tai jotain ..anoppikin rupeaa jo hermostumaan meihin kun yksi sun toinenkin kaipaa jo yksityisyyttä. koulun jälkeen haen tyttöni hoidosta ja mietin että minne tällä kertaa mentäisiin kylään, että kuka jaksaa kattoa meitä..kyllä minunkin vanhemmat väsyy ja sisko vaikka ei sitä sanokkaan ,,ajatukset pyörii eron, kuoleman ja vaikka minkä välillä ..mutta kun ei sillä erollakaan mitään saavuta mikä sitten muka sen paremmaksi muutuisi?.. olen miettinyt että otan vaa jonkun vuokra kämpän kun pääsisisn töihin tiedän vaan että mieheni ei siitä tykkää kun pitäisi sitä tölliä rakentaa .. mahtaakohan kukaan ees saada selvää tästä..
Todella paha olla
Eimmu
51768
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Talo varmaankin alkaa olla keväällä muuttokunnossa? Olisitko/voisitko olla enemmän miehesi kanssa raksalla? Jos kerran appivanhemmat tai sinun vanhempasi voivat auttaa, he voisivat ottaa lapsen hoitoon ja te kaksi tekisitte yhdessä omaa kotia? Meillä reilun vuoden raksa-aika sujui hyvin näin. Tai siis miehen kanssa rakensimme yhdessä, lapset ovat sen verran isoja, että olivat joko kotona keskenään tai osa mukana, tai kaikki mukana raksalla joskus. Töiden jälkeen joka ilta meni raksalla ja viikonloput myös. Taisi olla koko aikana 2 päivää, ettei napannut mennä hommiin. Tuo on ikävää, että miehesi kärsii migreenistä:-/. Varmasti masentaa häntä. Mutta yhdessä te jaksaisitte paremmin ja saisitte nopeasti aikaan..! Kahdenkeskiset hetket omaa kotia rakentaen vahvistavat suhdetta (uskon minä). Oikeasti: tehkää yhdessä se koti loppuun! Sitten molemmille sopivasti aikaa myös omien ystävien kanssa. Yrittäkää vielä, koeta jaksaa! Kun tuo suururakka on tehty, voi moni asia selvitä ja helpottua:-). Mutta ennen kaikkea, tehkää kotia yhdessä...ja meneehän se 2-vuotiaskin siellä raksalla tunnin pari, eikö:-)?
kohta tullaan harjakaisiin!
Vihellä peli poikki.Tarvitsette kumpikin lepoa ja
virkistystä!Aina ei jaksa suorittaa.Vaarassa on uu-
pumus ja masennus.Onko mahdollista tehdä "talkoilla"
jotain?Migreeni on stressiherkkä sairaus kuten näit
puolen vuoden lepo oli tarpeen.Isekin tunnut olevan
tiukilla.Teidän on tehtävä raksahommia voimienne
mukaan,välillä harrastuksissa(miehesi)rentoutuen.
Ulkoile pikkutyttösi kanssa ja usko huomiseen.Talo
valmistuu ajallaan.Anoppilassa asuminen on orjallist
mutta sehän on kuitenkin väliaikaista.Parisuhdetta
rakentaminen kyllä koettelee,se on selvä.
Se tässä pistiu silmään.
Vosistteko tehdä yhteisen suunnitelman jossa teillä kummallakin olisi vapaapäivät ja sitten yski yhteinen vapaapäivä.
Rankkaa on..jos mies ei näe sinun väsymystäsi niin minusta oma vuokrakämppä olisi hyvä ratkaisu.
Nyt olet umpikujassa ja kannattaa lähteä jos mies ei kuuntele, ennenkuin räjähtää. kuullostaa tikittävältä aikapommilta.
Jos mies ymmärtää myös sinun väsymyksesi niin asia eri, silloin teillä on mahdollista yhdessä kömpiä ylös sieltä.
Nyt tuntuu, että mies näkee vain oma uupumuksen.
Kiitos kaikille, tuli heti vähän parempi mieli kun kannustetaan ja annetaan omia näkökulmia, mieskin yöllä kun tuli kotiin pahoitteli ja sanoi että ei halua menettää minua, kännissä tosin mutta alku sekin. seuraavana päivänä sovittiin että yritetään järjestää yhteistä aikaa, ja tontilla olen ollutkin vähän auttamassa sen minkä osaan aina välillä kun on kehdannut äitiltä pyytää, sitä en tullut ajatelleeksi että kyllähän neiti varmaan siellä rakennuksilla menisi myös hetken aikaa :)!. Katsotaan miten tämä lähtee suttaantumaan ja muussa tapauksessa täytyy vaan antaa rakennuksen olla ja levätä ja keskittyä perheeseen niinkuin eräs neuvoi! .
mukavaa kevättä kaikille!!