Tästä on nyt pari vuotta kun tätini monen vuoden hiljaisuuden jälkeen soitti, että isäni on kuollut. Isä jota en koskaan tuntenut.
Vieläkin tuntuu aivan ylitsepääsemättömän pahalta se, etten enää koskaan saa tilaisuutta tavata häntä. En usko taivaaseen jne, vaikka kyllä haluaisin juurikin tästä syystä.
Pienestä tytöstä asti unelmoin siitä, millaista olisi jos olisi isä. Samantien kun tätini oli kertonut asiansa, purskahdin itkuun, ja en pystynyt lopettamaan pariin tuntiin. Nykyään en enää itkeskele, mutta olo on tyhjä. Tuntuu ihan järjettömän pahalta, ja haluaisin unohtaa koko asian, mutta se ei onnistu.
Miten voisin saada rauhan tältä asialta?
Enhän edes tuntenut häntä, silti itkin silmät päästäni hautajaisissa, ja minua kaduttaa kamalasti kun en kysellyt keneltäkään mitään isästäni, tai siitä oliko hän ikinä jutellut minusta mitään. Pelkäsin vain että purskahtaisin uudestaan hysteeriseen itkuun.
Tämä asia kalvaa minua.
Vieläkin tuntuu aivan ylitsepääsemättömän pahalta se, etten enää koskaan saa tilaisuutta tavata häntä. En usko taivaaseen jne, vaikka kyllä haluaisin juurikin tästä syystä.
Pienestä tytöstä asti unelmoin siitä, millaista olisi jos olisi isä. Samantien kun tätini oli kertonut asiansa, purskahdin itkuun, ja en pystynyt lopettamaan pariin tuntiin. Nykyään en enää itkeskele, mutta olo on tyhjä. Tuntuu ihan järjettömän pahalta, ja haluaisin unohtaa koko asian, mutta se ei onnistu.
Miten voisin saada rauhan tältä asialta?
Enhän edes tuntenut häntä, silti itkin silmät päästäni hautajaisissa, ja minua kaduttaa kamalasti kun en kysellyt keneltäkään mitään isästäni, tai siitä oliko hän ikinä jutellut minusta mitään. Pelkäsin vain että purskahtaisin uudestaan hysteeriseen itkuun.
Tämä asia kalvaa minua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...vaikka sihen tätiisi, joka soitti ja ilmoitti isäsi kuolleen. Tai muihin jotka ovat olleet isällesi läheisiä ja ja yrittäisit saada keskusteltua heidän kanssaan. Saisit keskustella selalisten kanssa, jotka tunsivat isäsi.
Tunteesi on aivan normaali, koska meillä kaikilla on vain yhdet biologiset vanhemmat. Unelmasi isästä myös päättyi traagisesti, tottakai suret sitäkin.
Voisit viedä kynttilän/kukkia isäsi haudalle ja "jutella" siellä isällesi. Tärkeää kuitenkin että käsittelet asiaa, koska sen kanssa pitää elää ja myös hyväksyä ne asiat joita ei voi muuttaa.