Piti lopettaa tuo ryyppääminen kokonaan, koska sydän on niin särkynyt, että aina humalassa itsemurha oli niin houkutteleva ajatus.... :(
Voiko tästä ikävästä nousta ikinä, suru on niin käsittämätön? Esitän jatkuvasti onnellista ja iloista miestä, kohta en enää jaksa.. :'(
Voiko tästä ikävästä nousta ikinä, suru on niin käsittämätön? Esitän jatkuvasti onnellista ja iloista miestä, kohta en enää jaksa.. :'(
Vastaukset 9
Vanhimmat
kriisikeskukseen tai terveysaseman kautta päästä mielenterveyshoitajalle puhumaan.
Ei kannata esittää mitään jos pää on hajoamassa.
Eikä tarvitse.
Hae apua niin saat puhuttua asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tsemppiä!
olet päässyt juomisesta eroon. Siinä saattaa tulla sydänsuruiselle hulluja ajatuksia päähän laskuhumalassa. Olen työssäkäyvä koulutettu ihminen ja sydänsurut olivat pahat. Laskuhumalassa (juon harvoin niin paljon) meinasin hypätä parvekkeelta. Siinä katselin maahan ja päätin soittaa parhaalle ystävälleni, joka sanoi, että tuuppa sieltä parvekkeelta pois. Kaikenlaisia muitakin ajatuksia tuli. Aloin esim. vihaamaan kehoani, että halusin leikata hiukset kaljuksi (on nätti kihara tukka) ja muuttaa itseni miehen näköiseksi (ihan älyttömiä juttuja). Hän jotenkin sai talsittua naisellisen itsetuntoni kokonaan matalaksi. Olin masentunut puoli vuotta. Sen jälkeen päätin, ettei ikinä enää tehdä minulle niin, mitä hän teki. Vaistoni kertoi ensitreffeillä, kun hän kertoi suvustaan, että tämän kanssa minun ei ainakaan kannata seurustella. Hän esitti niin loukkaantuvaa, kun sanoin, että emme enää varmaankaan tapaa. Menin myötätunnosta hänen tunteisiin mukaan ja taas näimme ja taas sama rumba jatkui. Sitä oltiin niin rakastuneita että. Ihan täyttä valhetta kaikki. Kaiken sen häpeän, vihan, surun ja itseinhon jälkeen totean, että en enää ikinä halua nähdä häntä silmissäni.
että se seurustelee nykyään ruman muijan kanssa. Vaikka minulle ei ole taloa ja tavaroita, niin onpahan näköä, ääntä, taitoa ja taidetta. Siitä muijasta ei löydy mitään em. ominaisuuksia.
käydä niitä eron tunteita läpi, itke ja huuda. Pura tunteesi ulos, kirjoita paperille, puhu,joillekin tekeminen, liikunta auttaa ja tuo hyvää oloa. Ei sun tarvitse esittää sitä kulissia, silloin olet rehellinen itsellesi ja muille. Sitten olet iloinen,kun sinusta oikeasti tuntuu siltä. Se on hyvä, että olet päässyt siitä juomisesta, juominen ei ole se ratkaisu sydänsuruihin. Itsekin yli pari kk sitten eronneena, itken ajottain edelleen, pahimmat hetket tulee silloin, kun vahingossa satun näkemään eksäni tuolla livessä. En pysty hänen kanssaan juttelemaan ja se ei olisi järkevääkään pitemmän päälle. Joskus toipuminen vie kauemmin, joskus toipuu lyhyessäkin ajassa. Kun käy pohjalla tunteidensa kanssa, niin sieltä ei voi muuta kuin nousta ylös. Vuoden päästä sullakin on jo ihan erilainen näkökanta, tsemiä :)
Heitä pois esittäminen,se syö kaikki energiasi.Olet
elänyt ennenkin,ennen kuin suhteesi simahti.Miksi
murhaisit itsesi?Ei se ole hyvä ratkaisu.Ainakin tie
dät nyt kuinka syvästi "kemikaaleilla duppaamaton"
sydän pystyy tuntemaan.Näin ne erot viiltää itsekul-
lakin.Saamarin naiset.Tyhjyyteen tollottaen,tervei-
set täältä!Jaksellaan!
Kiitos vastauksistanne ja kannustuksistanne.
En ole ollut oma itseni yli puoleen vuoteen, tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää. Kaikki on vaan niin outoa ja uutta, en ole ikinä tuntenu tällasta ikävää ja kaipuuta.
Kelit kun lämpenee niin pääsen urheilemaan kunnolla, ehkä se sitten auttaa. :/
mulla on ollut täsmälleen sama tilanne kun sulla, tuntui ettei mikään auta, aina kun joi kännit, teki mieli tehdä jotain hölmöä itselleen kun rakkaus raastoi mieltä, joku jota ei vaan pystynyt unohtamaan, paljastin hänelle tunteeni ja hän sanoi että mietitään myöhemmin suhdetta, nyt on vähän kiire. Se oli se minun onneni. Tajusin että koskaan ei ole liian kiire ihmissuhteeseen tutustumaan jos haluaa. Eli selväksi tuli että hän ei tuntenut samoin minua kohtaan. Sitten kun oivalsin että tässä elämässä joku tuntee samoin minua kohtaan kuin minä häntä, ja kun me tapaamme sellaisen kanssa, että molemmat syttyvät toisitaan, on kyse oikeasta rakkaudesta. Tähän tosiasiaan kun havahtuu, lopetin ryyppäämisen, ajatukset tästä henkilöstä haalenivat ja nyt asiasta on kulunut 3kk ja hän on minulle ihan yhdentekevä. Menin aina pahanolon iskiessa salille tai keskitin huomioni hyvään kirjaan (jolla katkasin pahan olon siivet), ja huomasin että olen avoin uusille tapaamille ihmisilleni niin alkoi taas elämä pikkuhiljaa kiinnostamaan ihan eri tavalla. Nyt se ei ole enää jokapäiväistä kaipuuta ja tuskaa--turhaa toivetta--vaan valoisin mielin katselen ympärilleni jos se oikea rakkaus jostain vielä tulisikin joskus eteeni.
Tsemppiä sinulle, keskitä ajatukset itsellesi mukaviin harrastuksiin, ja mene mukaan paikkoihin joissa voisit tavata muita ihmisiä, pyydä ystäviä leffaan (p.s. veikkauksen jäsenkortilla saa nykyisin tiistaina kaksi lippua yhden hinnalla)..hyvä vinkki, olen tätäkin viihdettä kokeillut, tee kaikkea mistä pidät, ja ole avoimin mielin--Sinäkin selviät tästä kun minäkin olen selvinnyt vaikka aika pohjalla kyllä olin. Mutta Suunta siis kohti uutta, toivon sulle tsemppiä ja iloa tulevaan kevääseen!
..kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Mullakin suhde loppunut aivan äskettäin ja aika itsetuhoiset ajatukset siintää mielessä. Pulloon en uskalla tarttua, koska pelkään mitä voisin itselleni tehdä.
Koitan suunnata tän pahan oloni liikunnan avulla pois ja äsken itkin ja kerroin työkaverilleni voivani huonosti joka kuunteli ja halasi...
Kaipa tästä jossain vaiheessa ylös noustaan... Ikävä kyllä mä siihen mieheen kiinnyin joka solullani ja nyt tämä "uuden elämän" aloittaminen tuntuu niin pirun vaikealta!
Voimia kaikille!
Paha olo voi tulla jo siitäkin, että erilaiset tunteet, viha, suru, pettymys, rakkaus jne. myllertää samaan aikaan sisällä, eikä itse oikein saa selvää mikä tunne sisällä oikein nyt myllertää? Olet huomannut nyt ettei todellakaan kannata juoda alkoholia, kun itsellä on paha olo sisällä. Mä antaisin sulle neuvon, ettei kannata muille ihmisille näytellä, että itsellä menee hyvin. Jossakin vaiheessa voi muuten "pää poksahtaa" itsellä ja tilanne voi mennä pahempaan suuntaan.
Ei ole häpeä ottaa yhteyttä terveyskeskuksen mielenterveystoimistoon. Siellä saa puhua ilmaiseksi ammattiauttajalle ainakin 5-6 krt. He katsovat tilanteen mukaan kuinka paljon tarvit keskustelu apua heiltä, sitten jatkossa. Sä saat sieltä aivan varmasti kunnollista apua suruusi ja pahaan oloosi. Myös erilaiset järjestöt antaa kriisitukea ihmisille. Esim. Valkonauhaliitto.
Jos et vielä harrasta mitään urheilua, niin jossakin vaiheessa sun kannattaa muistaa raittiin ulkoilman merkitys keholle ja mielelle. Aloita vaikka pienillä kävelylenkeillä jonkun läheisen ihmisen kanssa, vaikka äidin tai isän, tai sisaren kanssa. Tai hyvän ystävän. Sellaisen ihmisen kanssa kenelle kerrot tilanteestasi rehellisesti. Myöhemmin voit sitten aloitaa aktiivisempaakin kuntourheilua. Halaus ja hyvää kevään alkua sulle, ja rohkeutta elämässä eteenpäin..