Tuntuu että useimmilla on ko. perheistä vain pahaa sanottavaa,
tiedän kuitenkin etten ole ainoa onnellinen uusperheellinen : )
Kertokaa jotain kivaa ja kannustavaa välillä, jookos?
Hyvää Joulua kaikille, perheellisille tai perheettömille!!!
tiedän kuitenkin etten ole ainoa onnellinen uusperheellinen : )
Kertokaa jotain kivaa ja kannustavaa välillä, jookos?
Hyvää Joulua kaikille, perheellisille tai perheettömille!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kell onni on, se onnen kätkekööt.
Näin sanoo vanha suomalainen sananlasku.
Minäkin täällä ja suomenuuspreheellisten liiton sivuilla purnaan uusperhe-elämän kurimusta, sillä välillä kaikki ottaa päähän, suututtaa, ärsyttää. Ja parempi että puran kiukkuni tänne nettiin kuin että syydän sen miehen tai lasten niskaan, omien tai miehen. Vai?
Kaikilla on välillä huonoja hetkiä, huonoja tai raskaita elämänvaiheita. Myös ydinperheillä, yh:lla, sinkuilla, lapsettomilla. On kait lupa valittaa joskus?
Uusperheessä on paljon sellaisia elementtejä, pitää tehdä niin paljon kompromisseja, huomioida useita ihmisiä ja näkemyksiä.. ei jaksa aina! Se on niin monisäikeinen, se vaatii paljon.
Itse ainakin odotan taas kauhulla tulevaa lapsi-viikonloppua, sillä edellinen oli aika kamala. Joskus ne ovat kivoja, ns. helppoja viikonloppuja. En tiedä mikä on taustalla siihen, kun miehen lapset ovat minua kohtaan inhottavia, etenkin se vanhempi lapsista. ´Riippuu kait paljon siitä, ovatko lapset omina itsenään vai ovatko he toisintoja äidistään ja toimivat ja elävät viikonlopun äitinsä mielipitein, äitinsä ajatuksin ja asentein. Ja silloin viikonloput ovat melko kammottavia!!
En jaksa vittuilua ja uhmaa, syytöksiä. Aiheista, jotka eivät ole minun käsissäni. En ole heidän äitinsä; kohdistakoot nuo jutut äidilleen tai isälleen...
On myös tavallaan raskasta vetää sellaista suurperhettä, näissä ahtaissa tiloissa - isompaan asuntoon ei ole varaa.
Mulla on tämmösiä, joillakin jotain muuta. Siksi tulee valitettua. Siitäkin huolimatta, että niitä hyviä hetkiä on kuitenkin enemmän kuin niitä huonoja.
Eihän kukaan elä parisuhteessa, jos siinä on vain ja ainoastaan huonoja asioita!! vain valittamista!
Mutta on hyvä jos saa ja voi välillä valittaa, marmattaa, kun asiat keljuttaa. Jaksaa taas , ja sitten löytää ja näkee niitä hyväkin asioita.. ja niiden hyvien asioiden voimalla jaksaa ne raskaatkin jutut yli ja eteenpäin.
Mutta tuolla suomenuusperheellistenliiton sivuilla on uusperheitä, onnellisia ja tyytyväisiä, joiden kanssa voi jakaa kokemuksia niin hyvässä kuin pahassakin. Siellä on tätä samaa asiaa ihmetelty.
Luulen, että valtaosa uusperheellisistä on onnellisia - aivan kuten valtaosa perheistä ja ihmisistä ylipäätään!
on yksi suht onnellinen uusperhe. Kuka sen sitten määrittelee mikä on onnellinen?
Olen onnellinen siitä, että minulla on ihana mies, joka osaa hoitaa lapsia ja on muutenkin herkkä ja hellä. Omia lapsia minulla ei vielä ole, valitettavasti. En vielä täydestä sydämestäni osaa kutsua perhettämme perheeksi, koska minulla ei ole omaa lasta.
Olen onnellinen siitä, että minä olen saanut olla osana mieheni lasten elämää, sen iloja ja suruja. Olen saanut paljon rikkautta elämääni, sitä en osannut edes odottaa. Lapset ovat hyväksyneet minut osaksi isänsä elämää ja pitävät minua turvallisena aikuisena ja luottavat minuun. Näin ainakin itse haluan uskoa, koska välimme ovat niin mutkattomat.
Olen onnellinen siitä, että miehen ex on hyväksynyt minut ja pitää minua ihan järkevänä ihmisenä. Minun mielipidettäni kuunnellaan lapsia koskevissa asioissa. Muihin ex-puolisoiden välisiin asioihin en puutu, ne eivät minulle kuulu.
Olen onnellinen siitä, että mieheni ei ohita minua perheeseen liittyvissä asioissa, vaan pitää minua täysivaltaisena perheen jäsenenä.
Kaiken kaikkiaan olen moneen uusperheelliseen verrattuna hyvin onnellisessa asemassa. Ehkä kukaan ei ole vain aikaisemmin hoksannut kysyä asiaa. Omat ongelmansa on jokaisessa perheessä, uusperheessä on vain niin monta osapuolta, että kaikkia tehtävät ratkaisut eivät yksinkertaisesti voi tyydyttää. Kompromisseja täytyy pystyä tekemään.
olen muutes kummastellut samaa, mutta vertaistukea on hankala saada. annanpa omasta takaa jos joku haluaa:
minun uusio perheeseen kuulun siis minä äiti ja poikani vajaa 5-vuotta ja uusi puolisoni. lapsi on vuoro viikoin lähistöllä asuvan isänsä luona ja sitten meidän luona. olen pyrkinyt puhumaan kaikkien osapuolien kanssa aina kun joku painaa ja myös toistemme kehuminen on tässä tilanteessa aika tärkeää. rakastan juuri nyt elämää: häät ja vauvahaaveet siintävät mielessä. poikani on ottanut puolisoni ystäväkseen, mutta tietenkin on tärkeää että puoliso ymmärtää olevansa suhteessa se aikuinen. puhuimme ennen yhteistä kotia paljon siitä mitkä roolit ja tehtävät kasvatuksessa ovat hänen ja mitkä biologisten vanhempien.
meillä rakastetaan kybällä ja se sanotaan, osoitetaan hellyyttä halailemalla ja kiukutellaan ihan kuin muissakin perheissä. kun sanoin suhteen alussa puolisolleni että tämä ei kai ole sellainen perhe josta hän on haavellut niin hän vastasi että tämä on joka tapauksessa meidän perhe ja hänelle juuri se oikea. :) voimia ja joulumieltä kaikille (uusio)perheille
jos joutuu ottaan akan jolla 5 penikkaa...siinä on vitsit vähissä.
Ja kukahan pakottaa ottamaan just sen akan, jolla on viisi penikkaa?
Ota mieluummin se, jolla on vain yksi. Tai kolme. Ja kaikki eri miehelle, niin että oven takana sitten lappaa etäisejä tapaamiselle hakemassa, isovanhempiakin on triplamäärät..
Jos siinä pikkukylässä ei ole muita vapaita muijia kuin se, jolla on ne viis mukulaa, kannattaisi muuttaa suurempaan kaupunkiin. Valikoima on laajempi ja runsaampi, nääs.
Tai sitten pitää olla ilman muijaa ja vetää tumppuun. Niih.
Mut joskus on vaan hyväksyttävä et ne lapset tulee siinä mukana. Mies voi olla 'täydellinen' mutta sitä ei saa ilman lapsia. Jos toisesta välittää tarpeeksi, niin ehkä kestää sen lyhyen aikaa kun ne lapset siinä pyörii.. Joten se voi tavallaan olla pakko :c)
sitä sanaa käytetään turhan usein asioissa, joissa ei kuitenkaan ole pakkoa.
-on pakko mennä töihin jotta saisi rahaa jolla maksaa vuorka jne.
- on pakko pitää kahta autoa jotta lasten harrastukset ja työmatka sujuisi kohtuullisessa ajassa.
-on pakko sietää uuden kumppanin lapsia, koska niin rakastaa tätä ihmistä ja haLUAA olla hänen kanssaan.
- ja niin edelleen.
Mutta totuus on, että ei ole mitään pakkoa, paitsi kuolema (ja verot?) ja tietenkin nämä ns. vitaalitoiminnat = et voi vain päättä lopettaa hengittämistä, et voi vaikuttaa siihen. Se on pakkoa. Ja kuolet kuitenkin, sekin on "pakko"
Muunmuassa.
Mutta tuommoset asiat ovat ihan päätettävissä. Aina on vaihtoehtoja. AINA.
-Lopeta työssäkäynti. JOudut muuttamaan ja elintasosi putoaa roimasti, ja sitä rataa. Mutta se ikävä työssäkäynti on takana.
- kaksi autoa ei ole välttämättömyys, mutta silloin pitää perheessä asiat laittaa uuteen järjestykseen, kuka harrastaa ja mitä ja missä ja silleen.
- rakkaus ei ole mikään tunne, joka vie ihmisen mukanaan, joka poistaa ihmisestä oman tahdon. Rakkaus on TAHTOMISTA.
Jos et halua sitä, mitä se tyyppi tarjoaa, et anna itsellesi mahdollisuutta tai lupaa rakastua, rakastaa.
Jos kaverissa on piirteitä, jotka sinua ärsyttää, et kiinny häneen.
Esimerkit ovat huonoja tai kömpeöitä kenties, mutta tarkoittaa sitä että PAKKOA EI OLE, ja että AINA ON VAIHTOEHTOJA.
Kiitos sanoistasi :)
Oikeasti.
Nauroin älyllesi ja tajusin just, että minun "uusiosuhteeni" ongelmat ovat täysin ratkaistavissani. Lemppaan menemään tuon kolmen lapsen itsekkään isän...ja keskityn omiin kolmeen lapseeni ja avaan oven tulevaisuudelle...ja mahdollisesti miehelle, joka ei ole yhtä itsekäs ja vain omia lapsiaan lellivä idiootti kuin nykyiseni on. Aivan : se on minusta kiinni. Ja se ei ole pakko. I CAN do what I want :)
Kiitos vielä.