Ymmärrän jojo-laihduttajia. Ruokavalion kevyenä pitäminen ja herkkujen voimakaskin rajoittaminen vaatii niin paljon itsekuria, ettei sitä kaikilta tahdo löytyä, eikä kaikissa elämäntilanteissa.
Itselläni on nyt suuri vaara alkaa taas lihomaan. Olen laihtunut 33 kiloa, mutta koko ajan pelkään neuroottisesti lihomista. Viime aikoina en ole pysynyt pisteissä (Lasken pisteitä) ja tiedän mitä se meinaa: painolukema nousee.
Herkkuja on tullut syötyä liikaa. Kaupassa kismittää hirveästi, kun siellä niin monet syötävät ovat "kiellettyjä".
Nyt saan vielä kehuja ja olalletaputuksia laihtumisestani, mutta pelkään pahoin koittavan vielä sen ajan, kun kehut loppuvat. Olen siis lihonut taas. Vihaan lihovaa kehoani. Vihaan heikkoa luonnettani ja liiallista herkutteluhaluani.
Syömishäiriöön en sairastu toivottavasti, mutta inhottaa jos sellaiseenkin helvettiin vielä joudun. Apua.
Itselläni on nyt suuri vaara alkaa taas lihomaan. Olen laihtunut 33 kiloa, mutta koko ajan pelkään neuroottisesti lihomista. Viime aikoina en ole pysynyt pisteissä (Lasken pisteitä) ja tiedän mitä se meinaa: painolukema nousee.
Herkkuja on tullut syötyä liikaa. Kaupassa kismittää hirveästi, kun siellä niin monet syötävät ovat "kiellettyjä".
Nyt saan vielä kehuja ja olalletaputuksia laihtumisestani, mutta pelkään pahoin koittavan vielä sen ajan, kun kehut loppuvat. Olen siis lihonut taas. Vihaan lihovaa kehoani. Vihaan heikkoa luonnettani ja liiallista herkutteluhaluani.
Syömishäiriöön en sairastu toivottavasti, mutta inhottaa jos sellaiseenkin helvettiin vielä joudun. Apua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla samanlaisia ajatuksia, vaikka olen periaatteessa jo laihdutusurakkani lopussa, painonhallinta on kuitenkin osa loppuelämää, se on selvä. Itse olen sallinut itselleni kaikkea sellaista josta pidän, vain pieniä määriä. Ärsyttää vaan kun moni asia tulee niin isossa paketissa. Sellainen Fazerin 5 palan suklaapatukka ei laihdutusta kaada, mutta kaikki kivat uutuusmaut tulee isoissa levyissä. Ja kun sellaisen ostaa, niin sen sitten myös syö.
Välillä tulee kausia että osaan syödä tosi kevyesti, ja silloin ei edes ole nälkä tai himo ruokaan. Nälkä kasvaa syödessä, ja jokin asia (esim. juhlat, loma tms) käynnistää herkutteluputken ja se on menoa...en osaa sitten palata arkeen vaan jatkan syömistä kotona. En välttämättä herkuttele karkeilla, sipseillä tai muulla sellaisella mutta esim. leipää saattaa mennä aivan liian monta palaa päivässä, juuston kera...tuollaisistakin kertyy paljon kaloreita, tarpeettomia sellaisia.
Itsekin inhoa omaa itsekurin puutettani, inhottaa se miten aina vannon aloittavani fiksun ja kevyen elämän, ja sitten en kuitenkaan sitä tee. Tai aloitan, mutta sitten tapahtuu jotain ja syömiskierre alkaa.
On todella ihmeellistä että olen onnistunut koskaan laihtumaan, ja että olen onnistunut pitämään tämän painon. Nyt haluaisin tiputtaa vielä muutaman kilon, ennen kesää, mutta saa nähdä miten käy. Saattaapi olla etten ensi kesänäkään saa käytettyä ihania mikroshortseja...:(
Kun haluat sukaata uutuuslevyssä, voisitko ostaa sen sellaisena päivänä, kun teille tulee vieraita. Ottaisit siitä itse pari palaa ja antaisit vieraiden herkutella lopuilla. Itselläni on sama ongelma, että syön koko levyn ja siksi ostan sen vain silloin, kun puolisoni on myös syömässä tai joku muu, etten syö koko levyä yksin. Sitten olen myös tehnyt niin, että olen käyttänyt osan suklaasta leipomiseen tai jälkiruokien valmistukseen. Leivonnaisia voi pakastaa vierasvaraksi.
Mä laihdutin neljä vuotta sitten synnytyksen jälkeen itseni normaali mittoihin. Silloiset lukemani 175cm ja n.68-70kg. Kolme vuotta pysyin hienosti ns. ruodussa. Kunnes vuosi sitten alkoi lipsumaan lenkkeily ei maistunut vaan liian usein jäin sohvan mutkaan herkkujeni kanssa ahtamaan ja ajattelin että huomenna sitten aloitan taas tiukasti. Ja höpö höpö! Huijasin vain itseäni. Söin söin ja lihoin ja lihoin. Farkut alkoi puristaa ja sitten ei mahtuneet enää ollenkaan jne. Oloni oli kamala ja söin vaan lisää. Ihan kuin olisin kadottanut itseni kokonaan jonnekkin. Viikko sitten uskaltauduin vaakaan kai ensi krt yli puoleen vuoteen ja voi helv... lukema oli järisyttävä 88kg!!!! eli painoa minulle on tullut rutkasti, ilmankos toppahousutkaan ei menneet polvesta ylöspäin ja taas oli hyvä syy jättää ulkoilu väliin pakkasella ja ottaa jotain hyvää naposteltavaa!!
Tässä on nyt 2-3kk kesään ja en todellakaan halua olla se hylje joka makaa rantavedessä vaan aion pudottaa topakasti painoani nyt jo pelkästään terveydellisistäkin syistä! Tiedän että osaan ja onnistun, olenhan tehnyt sen ennenkin. Vaikeintahan siinä onkin se normaali painossa pysyminen. Kokemusta on :).
Tässä tallainen kertomus tosielämän jojoilusta!
Tsemppiä kaikille ja hyvää kevään odotusta!