Olen siis nainen, ollut sinkkuna reilut 7 kk, josta n. 2 kk ns. "haku päällä". Varsin lyhyen aikaa olen siis ketään "etsinyt", mutta tavallaan huolestuttaa, kun KUKAAN ei tunnu siltä oikealta. Hyvä jos prosentti miehistä edes on sinnepäin.
Tässä vaiheessa haluan myös korostaa, että EN hae tummaa, tulista, varakasta ja komeaa jne. miestä, vaan mahdollisimman itseni tyyppistä, jolla olisi mahdollisimman paljon samoja harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kuin itselläni. Lisäksi haluan, että mies on hellyydenkaipuultaan mahdollisimman samanlainen kuin minä eli varsin hellyydenkipeä, muttei kuitenkaan sairaalloisen. Näitä kaikkia ominaisuuksia tuntuu olevan mahdotonta löytää ainakaan samasta paketista. Jos luonne täsmää, niin harrastukset ovat aivan erilaiset ja jos luonne ja harrastukset täsmäävät, niin ainakaan mies ei ole tippaakaan hellyydenkipeä jne. Kukaan ei siis tunnu siltä oikealta.
Kyllähän sen oikean väitetään tulevan silloin, kun sitä vähiten odottaa, mutta miten elämääni yks kaks voisi ilmestyä prinssi, joka olisi kaikinpuolin sopiva, kun jokikisestä tähänkin saakka tapaamastani miehestä on puuttunut ainakin jotain hyvin oleellista?
Tässä vaiheessa haluan myös korostaa, että EN hae tummaa, tulista, varakasta ja komeaa jne. miestä, vaan mahdollisimman itseni tyyppistä, jolla olisi mahdollisimman paljon samoja harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kuin itselläni. Lisäksi haluan, että mies on hellyydenkaipuultaan mahdollisimman samanlainen kuin minä eli varsin hellyydenkipeä, muttei kuitenkaan sairaalloisen. Näitä kaikkia ominaisuuksia tuntuu olevan mahdotonta löytää ainakaan samasta paketista. Jos luonne täsmää, niin harrastukset ovat aivan erilaiset ja jos luonne ja harrastukset täsmäävät, niin ainakaan mies ei ole tippaakaan hellyydenkipeä jne. Kukaan ei siis tunnu siltä oikealta.
Kyllähän sen oikean väitetään tulevan silloin, kun sitä vähiten odottaa, mutta miten elämääni yks kaks voisi ilmestyä prinssi, joka olisi kaikinpuolin sopiva, kun jokikisestä tähänkin saakka tapaamastani miehestä on puuttunut ainakin jotain hyvin oleellista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä sinä sitten harrastat? Miksi miehen täytyisi harrastaa samoja asioita?
Itse en tiedä kovin montaa paria, joissa olisi varsinaisesti yhteisiä harrastuksia.
Yleensä molemmilla on ne omat juttunsa ja minusta on ihan hyvä niin.
Itse ainakin haluan ihan omaakin aikaa, eli käyn mielummin harrastuksissa ilman
kumppania. Ei joka hetkeä tarvitse yhdessä olla.
Jos vielä harrastat jotain kovin naisellista, niin voipi olla vaikea
löytää miestä.
Vanhojen rahojen keräilyä eli olen numismaatikko. Unelmana olisi nuori numismaatikko- (keräilee vanhoja rahoja ja/tai mitaleja) tai filatelikkomies (kerää postimerkkejä ym.)
mies vaikka ajatus vielä ehkä vastenmieliseltä tuntuukin.
Myöskään minulla ei ole kriteereinä "tummaa, pitkää, komeaa" jne. mutta silti hyvin harva kolahtaa. Sinä olet kuitenkin vielä niin alussa etsinnässä, että älä lannistu. Itse olen sinkkuillut jo monta vuotta. Kerran on kolahtanut oikein kunnolla, mutta sitten minä en kolahtanut häneen.
Sen voin antaa vinkiksi, että tapaa nyt miestä kuitenkin enemmän kuin kerran, ennen kuin annat lopullisen tuomion. Ja mitä noihin yhteisiin harrastuksiin tulee, liekö ne niin tärkeitä ovat. Lopulta voi olla hyväkin, että molemmilla on omat juttunsa.
Olen pohtinut asiaa kovasti, syytä sinkkuuteen jopa ammattiauttajalla, ja teorioita on monia. Saatan pohjimmiltaan olla sitoutumiskammoinen johtuen vanhoista haavoista. Tämä ajatus oli ensi alkuun aivan vieras, kun kuitenkin haaveilen parisuhteesta, mutta saattaa siinä piillä totuuttakin. Toisaalta yritän hyväksyä sen, etten vaan ihastu yhtä helposti kuin ystäväni, eikä se välttämättä tarkoita että olisin "viallinen". Tsemppiä meille molemmille!
Olen 27v mies, itse ollut sinkkuna sellaiset 3 vuotta, joista kaksi ensimmäistä ihan tietoisesti ja nyt sitten viimeisen vuoden on taas ollut haku päällä..
Ja sama tilanne, kukaan ei oikein tunnu oikealta. Asiaa pahentaa se että tiedän aivan tasan tarkkaan mitä haen, ja heti kun jostakusta mukavanoloisesta tyttösestä paljastuu yksikin piirre joka ei tähän muottiin sovi (etenkin jos se on kovin vakava), niin yleensä nostan kädet pystyyn välittömästi. Olen viimeisen vuoden aikana torjunut kolme naisihmistä, mutta jottei nyt liian narsistiseksi juttu mene niin todettakoon että myös minut on kertaalleen torjuttu..
Minustakin yhteiset harrastukset ja intressit ovat hyvin tärkeitä, nehän monasti tarkoittavatkin samaa asiaa.. eli sikälikin olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Omat harrastukseni ovat ehkä sieltä aavistuksen harvinaisemmasta päästä (siis ei mitään tavallista ulkoilua, lukemista yms.) mutta kyllä niiden piiristä silti ihmisiä löytyy..
Mutta yhtä kaikki, ehkä tässä on pipon löysäämisen paikka itse kullakin..
Itsellä enemmän sitä ongelmaa, ettei kukaan tunnu oikealta enää erään menetetyn jälkeen... Mutta ehkä sitä joskus selviää tästäkin ja elämä voittaa taasen. Ehkä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä niitä ihan tuosta noin vaan voi kohdalle osua. Sitä en sitten tiedä, onko luottaminen siihen, että jokaiselle on se yksi oikea vai useita oikeita.
Sinä mietit kaikkea sitä mitä muista puuttuu ja mikä ei nytten stemmaa siihen omaan haluamaasi ihanteeseen. Kun se oikea osuu kohdalle, millään niillä ei ole oikeastikaan mitään väliä, ei haittaa vaikka olisitte lähes kuin yö ja päivä harrastuksienne suhteen (ehkä muutenkin), ne ovat loppu peleissä hyvin pieni osa tätä elämää, lähes kaikki muu on tärkeämpää.
koska sinä et tunnu kenenkään miehen mielestä oikealta. Paranna ulkonäköäsi ja ole fiksumpi ja muutenkin miellyttävämpi. Ja ei, pillunvonkausta ei lasketa - sitä saa jokainen jokinorsukin osakseen.