vaimo haluaisi erota, mutta lasten takia haluaa jatkaa. lapset tarvitsevat isääkin, niin hän sanoo. Vaimolla ei ole tunteita minua kohtaan, minä rakastan häntä yhä palavasti.
Niin palavasti,että haluaisin hänen olevan onnellinen, vaikka se sitten vaatisi eron. Hän ei suostu ammattiapuun, jossa voisimme vyyhtiä purkaa. Pääsääntöisesti meillä ei ole ulkoisia ongelmia, tunteiden puuttuminen vaivaa kuitenkin minua enkä halua että ollaan yhdessä, vaikka toinen ei halua. Toisaalta itse haluaisin jatkaa ja voittaa rakkauden takaisin. En vain enää tiedä, onko se edes mahdollista.
On tää vaikeaa, joka päivä poääni täyttää nämä samat ajatukset ja ne kiertävät kehää.
Onko kellään ideoita, mikä olis paras ratkaisu?
Niin palavasti,että haluaisin hänen olevan onnellinen, vaikka se sitten vaatisi eron. Hän ei suostu ammattiapuun, jossa voisimme vyyhtiä purkaa. Pääsääntöisesti meillä ei ole ulkoisia ongelmia, tunteiden puuttuminen vaivaa kuitenkin minua enkä halua että ollaan yhdessä, vaikka toinen ei halua. Toisaalta itse haluaisin jatkaa ja voittaa rakkauden takaisin. En vain enää tiedä, onko se edes mahdollista.
On tää vaikeaa, joka päivä poääni täyttää nämä samat ajatukset ja ne kiertävät kehää.
Onko kellään ideoita, mikä olis paras ratkaisu?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei tuo kovin uskottavalta kuullosta.Ainoa mistä vai-
mo haluaa eroon on aviovaimon rooli.Päästä nainen
kokeilemaan onneaan.Ei kannata kärsiä ja kärvistellä
tilanteessa.Vaimolle vuokra-asunto ja maistelemaan
sinkkuelämää.Muistutat vielä että myös hän on elatus
velvollinen ja vastuussa omista lapsistaan.Paikalles
hän tahtonee uuden miehen?Käykää nyt jossakin puhu-
massa tai voithan yksinkin käydä.Aviokriisinne voi
olla tilapäinenkin,tunteet kun tahtovat vaihdella.
ei kukaan voi väkisin olla, ja tykätä säälistä, lapset ovat hyvin sopeutuvaisia, kun kerrotte etteivät he menetä vanhempiaan ja, että rakastatte heitä.
Jos yritätte väkisten niin hetken päästä jommallakummalla on salarakas ja siitä ei hyvää seuraa....
monta kertaa mutta niin se on vielä jäänyt tekemättä. Liikaa ollaan yksissä joten olen halunnut jotain omaa paikkaa ainakin väliaikaiseksi jonne voisi muuttaa miettimään itsekseen asioita. Kun pääsee pois siitä kiristävästä tilanteesta ja saa olla jonkin aikaa vain oma itsensä niin asiat asettuvat paremmin kohdilleen, siitä joko tulee ero tai sitten jatketaan yhdessä. Itsellä ainakin on ollut kova kaipuu päästä pois tutuista kuvioista mutta ei välttämättä lopullisesti.
yhdessä tulevaisuutta.
Mies maalta
ei enää huolikkaan sinua takaisin, kun olet käynyt miettimässä? Mites sitten suu pannaan? Mikä ihme teitä naisia vaivaa, miksette keskustele asiaa niiden kanssa, joita asia koskee. Ei poislähtö väliaikasesti mitään ratkaise, tilanne on sama kuin lähtiessäsi, kun palaat. Siis jos ukko sinut vielä huolii.
Olen läheltä päässyt seuraamaan yhden tälläisen miettimiseron, se päätyi lopulliseen eroon, koska mies alkoi elämään omaa elämäänsä, kun vaimo lähti miettimään...ja löysi naisen, joka oikeasti rakastaa tätä. Kyllä siinä oli eukon suu apposen ammollaan, kun ukko ilmoitti, että hänkin on vähän miettinyt ja tehnyt ratkaisunsa ja toivotti exälle hyvää loppuelämää jossain muaalla.
ukolta vaatinut selitystä siihen miksei ennemmin lähtenyt kuin että teki perheen elämästä helvettiä. Ei merkkaa mitään jos lähtee vaikka heti, koska itselläni on niin vaikea tehdä ratkaisua. Sen verran on ukko tehnyt väärää että ei kelpaa kellekään. Voisin itse löytää paremman elämän mutta sitä vaan jurraa päivästä toiseen. Kaverit ovat antaneet potkua jättää kaikki paska taakseni ja aloittaa oman elämäni eläminen. Mutta mikä peijakas sen lopullisen ratkaisun tekemisen tekee niin vaikeaksi.
Samoja tunteita meillä. Mutta olethan varmasti kertonut vaimollesi, että rakastat häntä yhä? Minä kun en omastani saa sanaa suusta - en tiedä, mitä hän ajattelee ja haluaa.
Mutta jos olet avoimesti kertonut vaimollesi, että yhä rakastat, ja vieläpä palavasti, eikä hän silti tunne mitään, sitten on parempi varmaan ottaa sitä etäisyyttä, jos se on teille mahdollista. Lapsista pitää tietysti ensisijaisesti huolehtia ja järjestää heille mahdollisimman normaalit olot.
Tsemppiä!
rakastavani häntä palavasti, olen sen myös teoillani osoittanut. En vaan saa mitään vastakaikua, vaikka mitä yritän...
No ei toista voi kai saada väkisin uudelleen rakastumaan. Jos tunteet on kuolleet, ne on äärimmäisen vaikea herättää eloon...
Hän on kyllästynyt ja ahdistunut uhrautuvaan lammas-
maisuuteesi.Olet helppo nakki,pitäs olla vähän luon-
netta ja särmää!Ehkä sinua ei tarvitse viehättää ja
viihdyttää?Myrtsikin vaimo näyttää kelpaavan.Sinulle
voi ilmeisesti ladella tuollaista soopaa etkä muutu
kummemmaks.Voi ukko-rukka!Yksi lohtu.Toivottavasti
kohtaat vielä oikean lumoavan taianomaisen ihmissuh-
teen jossa myös itse olet palavan rakkauden kohde!!
Tai samanlainen, meitä on monta. Ero tuli jo pari vuotta sitten, mutta kyllä mun sydämessä vielä roihuaa se palava rakkaus maailman ihaninta naista kohtaan, vaikka ehkä itse olen hiipuva nuotio. Ymmärsin, että mun rakkauteni on mun, sitä ei voi kukaan viedä. Se pitää mut elossa. Toisia naisia en vois ajatellakaan. Sen verran arvostan ihan jokaista ihmistä, etten ikinä vois lähestyä ketään, kun todellisuudessa rakastan exääni koko sydämestäni. Olen 28 vuotias, mut elän nyt sitä viimeistä osaa elämästäni. Mä elän vanhuuttani nyt. Siks ehkä toi hiipuva nuotio, koska sitä tää on. Exällä on toinen ja mä olen ystävä, mutta ketään toista en haluaisi. Ja silti mä oon ystävä, en siis yritä tunkee exän ja sen nykyisen väliin. En mä ollu mikään kovin hyvä mies, paremman se varmasti vaihdossa sai. Toivon sydämestäni, että hän saisi olla onnellinen lopun ikäänsä.
Ja sulle nainen, joka arvostelit aikaisempaa kirjoittajaa. Oot varmasti oikeassa, siitä tossa on kyse, mutta toiset meistä näkee aina sen myrtsiyden ja kiukuttelun ja tylsistymisen ja haukkujenkin takana vain sen naisen, jota vuosia sitten suuteli ensimmäistä kertaa. Ehkä se tarkottaa, ettei meitä tarvitse viehättää ja viihdyttää samalla tavalla. Ehkä se tarkottaa sitä, ettei meitä voi pidemmän päälle rakastaa, liian helppoja nakkeja. Mutta sellainen mies esim. minä olen, enkä ala esittämään mitään muuta, en edes vaikka se pelastais tai muuttais jotakin. Silloinhan en olisi ollut exälle se mies joka oikeasti olen, vaan se, jollainen hän olisi ehkä halunnut minun olevan. Eikä siihen pidä kenenkään ryhtyä. Ei, vaikka menettäisi kaiken.
"Rakkauden puute" on kovin löysä syy eroon, jos asiat muuten ovat OK. ERO on suuri asia, joka nykyään otetaan mielestäni liian helposti ja löysin perustein.
Mitä se suuri rakkaus sitten on, jota vaimosi hakee? Minä hain sitä itsekin, olin luisumassa ulos liitostani ja melkein jo sen ulkopuolella, kun havahduin viimein huomaamaan, miten paljon yhdessä vietetyt vuodet ja yhteiset muistot merkitsevät VAIKKA luulin menettäneeni rakkauden (tunteeni) miestäni kohtaan.
KESKUSTELKAA siitä, mitä odotatte liitoltanne. Ja myös siitä MITÄ se rakkaus oikein sisältää. Onko rakkaus tunteiden kuohua, hetken huumaa, vai sitä, että todella välittää toisesta niin että hänet huomaa ja saa tuntea itsensä ainakin jossain maailman tärkeimmäksi henkilöksi.
Nämä keskustelut vievät todella paljon aikaa, mutta tiedän kokemuksesta että ne kannattaa käydä vaikka öisin jos aika muuten ei riitä.
Onnea paljon Sinulle!
ja olen sitä lukuisia kertoja yrittänytkin vaikka millaisella lähestymistavalla. Ei vaan tule vastakaikua, joudun puhumaan yksin. Olen ehdottanut myös ulkopuolista apua, vaikka niin, että menisimme sinne erikseen, mutta ei käy sekään.
Myönnän olevani lammasmainen, mutta en voi sille mitään...Rakastan vaimoani yli kaiken ja se tunne on aina päällimmäisenä, teki hän mitä tahansa...
vaan aivan ihana ihminen. Sitten kun ero on tullut, otan sinut avosylin vastaan.
34 v nainen
Kiitos Meirami erittäin hyvistä ohjeista! Itselläni on sama tilanne kuin ko. ketjun aloittajalla ja toivonkin, että näytettyäni tämän viestin vaimolleni, keskustelemme asiasta kunnes löydämme (toivottavasti positiivisen) ratkaisun. Tsemppiä kaikille "rakkaudettomille"!
Minäkin rakastan vaimoani yli kaiken, vaimoni tunteet ovat "kuolleet" minua kohtaan tekemisteni, hölmöilyjen ja alkoholin vuoksi.Muutaman vuoden olemme olleet tässä oravanpyörässä, asumuserossakin ja hakeneet ns. kultaista keskitietä. Välillä meillä menee vaimonikin mielestä hyvin ja olen saanut hänen avullaan muutettuani omaa käyttäytymistäni ja suhdettani alkoholiin ja huomaamaan oman rakkauteni vaimooni ja kantamaan vastuuni perheestäni. Ajoittain olen turhautunut siihen kun vaimoni ei pysty tuntemaan minua kohtaan samaa "Rakkautta" eikä vanhojen katkeruuksien vuoksi pysty antamaan itselleen sitä mahdollisuutta että oppisi tuntemaan vielä jotain syvempää minua ja vielä auttamaan parisuhdettamme pinnalle. Kieltämättä välinpitämättömyyteni jota aikoinaan ilmensin häntä ja perhettäni kohtaan, on oikeus ja kohtuus hänen toimilleen ja muutokset jotka hän sai minussa aikaiseksi, antavat meidän erollemme suuremmat mahdollisuudet onnistua että vahingot jäävät mahdollisimman pieniksi. Parempi että nyt vaimoni saaman muutoksen jälkeen eroamme, kuin muutama vuosi sitten kun en vielä ymmärtänyt paikkaani perheessämme ja sitä vastuuta viidestä lapsestamme ja parisuhteen merkityksestä perheessämme. Hei mä osaan jopa tehdä ruokaakin ja huolehtia arjen pyörittämisestä, ja aivan yksin. OLEN YLPEÄ ITSESTÄNI ISÄNÄ, ja vaikka olen täysin maassa ja pettynyt tekemäämme eroratkaisuun, kunnioitan vaimoni ratkaisua laittaa 2-erovaihde vireille. Rakkauteni häntä ja lapsiamme kohtaan on tärkeintä ja eikä kuole koskaan. tukeni ja turvan antaminen on tärkeintä mitä voin antaa, lapsilleni ja hänelle, Rakkauteni syvyys ei ole mitattavissa. OLEN AINA YLPEÄ ISÄ ja haluan olla hyvä mies, vaikkakaan en voi olla enää aviomies.
Anteeksi tämäkin "lammasmainen" vuodatus
Älä sano sitä, en tahdo kuulla
peitän korvani käsilläni,
jotta en kuulisi sanojasi.
Uneksin raosta seinässä,
josta voisin paeta, mistä tahansa.
Ehkä silloin ei tarvitsisi kuunnella sanojasi
jotka vievät pohjan kaikelta, mihin olen uskonut,
mitä kohti olemme taivaltaneet, saavuttaneet.
Itku tulee eikä lähde.
Sinäkin itkisit jos osaisit, haluaisit.
Millään ei ole enää väliä, putoan...
Tömähdän maahan alhaalla, mutten pohjalla.
Ehdin pohjalle myöhemminkin
Nyt en vielä jaksa anella sinua takaisin.
Katselen ulos ikkunasta ... ja itken,
muutakaan en vielä pysty tekemään.
Teba-65 28.2.2007
Potku takapuoleen, sively poskelle,
ne toisensa kumoaa.
mutta kumpaakaan en saa.
Mitäs minä....
(lainattu)
Tekstistäsi huokuu läpi jotain arvaamatonta. Kuulostaa toisaalta pelottavalta että, haluat antaa vielä tukea ja turvaa. Eihän tuleva exäsi vaan ahdistuisi enempää jos tuollaisia puhelet hänelle? Kirjoituksesi perusteella, päättelen että, tavalla taikka toisella yrität jäädä suhteeseen roikkumaan. Sanot että vaimosi tunteet on kuollut ja olette juosseet oravanpyörässä, olet muuttunut mies ja epäilenkin että, vaimosi odotti sinun oppivan jotain. Olet ilmeisesti oppinutkin ja nyt vaimosi on valmis jatkamaan elämäänsä ilman sinua. Laske hyvä mies irti ja jatka elämääsi, anna myös toisen osapuolen se tehdä. Tämä kirjoittamasi tilanne kyllä on kypsynyt vuosien ajan ja nyt on sadonkorjuun aika.
Tätä meidän eroa ja parisuhdetta on vaikea selittää, mutta ei ole yksioikoista sanoa kuten käsitit että riippuisin yksin tässä suhteessa. Häntä todellakin ahdistaa se ettei hän pysty tuntemaan yhtä syvää ja pyyteetöntä "rakkautta" minua kohtaan kuten minä tunnen, silti hänkään ei tahdo eikä voi heittää minua suhteesta ulos. Olemme puhuneet tästä asiasta ja todenneet kiintymyksemme ja välittämisemme niin vahvaksi että jatkamme tätä ns. oravanpyörää. Kuten tekstissäni sanoin muuttumisestani, olen ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan muutaman vuoden aikana, ja hänkin on kertonut sen, eikä vanhoja kaunoja ja pettymyksiä hetkessä korjata, mutta olemme olleet hyvällä alulla parisuhteemme kehityksessä moneen kertaan, ja sitten tulee se takapakki joka viilentää suhdettamme.
Olen kausiluotoisessa työssä ja talvet pääsääntöisesti kotona, ja talvella ovat vaikeutemme, minä olen jotenkin turhaudun kotina oloon vaikka nautin kaikesta siihen liittyvästä, kotiaskareista, lastenhoidosta, arjenpyörittämisestä. Talvisin suhteemme polkee paikallaan, pyöritämme samaa rutiinia päivästä toiseen ja turhaudumme toisiimme, yritämme välttää toisemme loukkaamista, ja taas keväällä suhteemme "herää" uuteen kukoistukseen, puhumme asioista, suunnittelemme ja teemme asioita tulevaisuutta varten. Siis kysymys kuuluu: Miten saisimme talvet kulumaan niin että suhteemme ei näivettyisi sen aikana, ja ettei minun aiheuttamia takapakkeja tapahtuisi???
Tiedämme molemmat sisimmässämme ettemme halua heittää kaikkea pois, ja vaimoni on kertonut sen monin tavoin, vaan elää vaan jotenkin yhdessä. Meillä menee pääsääntöisesti hyvin, mutta nämä talvet....
ristiriitaista tekstiä tuntemattomalla. Niin ristiriitaista että en edes kirjoita omaa mielipidettäni.
Jep, samaa mieltä. Noinkohan vielä kilpaillaan tästä miehestä...
Miten menee.