Kaiket päivät ajattelen rakastani. Hän on niin ihana. Aamulla herätessä ja illalla nukahtaessa. Ihme, etten kertaa viikossa enempää näe uniakin hänestä. Ajattelen häntä jatkuvasti erossa ollessa, ja taas kun ollaan yhdessä ollaan pitää todella tehdä jotain muuta, etten ala pohtimaan: "mitähän hän ajattelee juuri nyt kun on hiljaa? jne. jne." Kirjeitä kirjoitan ja puhelimessa lässytän ja helliä runollisia tekstiviestejä lähettelen. Joskus saattaa mennä tunti, että jään haaveilemaan. Joskus taas ilta vaikka mustasukkaisissa aatoksissa tai muissa peloissa.
Olen jumalauta aikuinen iso miehekäs mies. Ok, hiukan tunteellinen mutta silti. Ja ollaan jo pari vuotta oltu yhdessä, kuvitelkaa.
Jos joku voi olla se oikea niin hän. Asumme vielä erillämme, mutta tulemme varmasti ensi vuonna muuttamaan yhteen. Helpottaakohan silloin?
Olen jumalauta aikuinen iso miehekäs mies. Ok, hiukan tunteellinen mutta silti. Ja ollaan jo pari vuotta oltu yhdessä, kuvitelkaa.
Jos joku voi olla se oikea niin hän. Asumme vielä erillämme, mutta tulemme varmasti ensi vuonna muuttamaan yhteen. Helpottaakohan silloin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmasti sitten helpottaa kun yhteen muutatte. Silloin tulet ryminällä alas pilvilonnoista, joten nauti tuosta olotilasta vielä kun voit. Tuo tuntuu siltä, että olet tosiaan rakastunut. Viimeistään silloin kun muutatte yhteen se rakastuneena oleminen syvenee ja muuttuu pysyvämmäksi rakkaudeksi, joka on myös arkisempaa.
Mutta eipä silti, vaikka yhdessä olen asunut mieheni kanssa nyt 1,5 vuotta niin silti silloin joskus kun hän on poissa niin ajattelen samoin kuin sinä...eli kyllä osa siitä pilvilinnamaisuudesta säilyykin.
.. minäkin olisin löytänyt joskus löytäisin kaltaisesi miehen..
Miehiä "vakavia juttuja" ollut muutama elämässäni mutta kaltaistasi "isoa nallukkaa" en ole kohdannut enempi vain vastakohtiasi ehkäpä vika on minussa ettei minua kukaan voi rakastaa liikaa.....
Mutta et sinä liikaa naistasi rakasta ei koskaan voi rakastaa liikaa ,onnea elämäänne!!
Jos ette asu yhdessä, ei ole mikään ihme että tuo rakastumisen tunne vaan jatkuu ja jatkuu.
Voin luvata että varma lääke noihin vaivoihin on yhteenmuutto!
Kyllä siinä unohtuu lepertelyt ja eipä paljon tartte enää toiselle kirjoitella ja soitellakaan kun siinä se aina törröttää nenän edessä.
Romanttiset pilvilinnat murenee äkkiä pyykkivuorten ja tiskausvuorojen alle, että älä suotta murehdi;)