kyllä, isäni on paska ihmisenä, mutta on antanut minulle kaikki valmiudet maailmaan
kylmä, itsekäs, arvosteleva, alistava, jne..., jos kuulostaa tutulta lue loppuun ja auta minua!
pienestä saakka suojellut minua, mutta hän ei ole antanut minun olla nuori, ei poikaystäviä sallittu, lahjottu jäämään kotiin rahalla, ostamalla elokuvia ja niin koko kaveripiiri jäi pimentoon, vain yksi hyvä kaveri ja sekin kaveruus nyt kuolemassa, elämäni on tyhjää, olen 20v. ja tajuan nyt miten huonot sosiaaliset valmiudet minulla on maailmaan,
koulun käyntiä verrattu veljen opiskeluun, että jos veli pystyy miksen minäkin, kaikki pitkät kielet ja matemaattis-luonnontieteelliset aineet oli pakko lukea, (laskua tehtiin lukiossa klo 03.00 aikaan yöllä ja lopettamisesta ei puhettakaan) jos siitä mainitsi kuuli vain että kolme vuotta enää sitten lukio on ohi
isä ei halannut koskaan minua, vanhojen tanssit olivat isälleni järkytys ja kun tanssin muodollisuudesta isäni kanssa, kuulin vain että katso muita isä-tytär-pareja, miten naurettavia he ovat, muut hymyilivät ja me olimme hiljaa
jälkeen päin kun isäni on ollut vihainen, heitin kerran että enää mua ei uhkailla remmillä niin kuin pienenä, isä sanoi että ei oo ikinä tehnyt niin, mä olin sitä mieltä, että kyllä se vaan sillon teki ja remmiä joskus tuli, niin kuin myös tukkapöllyä (äidinkin osalta mutta harvemmin), isä väittää että keksin sen, mutta musta en, hämmentää koko ajatus, että oonko voinut keksiä tän?! paljon kyllä näin jälkeenpäin väkivallalla uhkaillaan, mutta enää ei tehdä!
näin ensi kertaa isäni kaksi viikkoa sitten kännissä, okseni ja piiloutui huoneeseen, itse sanoi, että majoneesi ruoassa, mutta äiti pudisteli päätään, mulla aukesi silmät vasta nyt tähän paskaan perheonneen, ja vasta nyt 20v:nä mulle selvis että isäni poltti tupakkaa nuorena
isä taputtelee päätä, kun kulkee mun ohi, kuin olisin pikkulikka, eikä lopeta pyynnöstä huolimatta
kun sanoin haluavani psygologille, sanoi että et sä semmosta tarvii
nyt isä haukkuu äitiä mulle tai on jo haukkunu vuosien ajan mut vasta nyt nään sen, ja äiti haukkuu isää mulle, silti me ollaan ulospäin katottuna "bree van de kampin perhe"
veli oikiksessa ja itse haluan lääkäriksi,
en päässyt lääkäriksi niin pyrin oikikseen ja nyt taas lääkäriksi, tajusin että oikikseen pyrkiminen oli ihan väärin ja lääkäriksi haluan oikeesti, mutta nyt epätietosuus valtaa mut, et haluunkohan sittenkään sinnekään, uskon oikeasti haluavani mutta kaverit epäilee, mitä teen? uskon oikeasti haluavani lääkäriksi, oonko seko?
isä teettää äidillä kaikki kotityöt, jos äiti ei oo kotona niin se oon minä: laita ruoka?, isäni ei oikeasti osaa pestä pyykkiä, eikä silittää vaatteita 57v., sekoa?
ai niin vielä, lähdin kerran 17v:nä ulkomaille matkalle, isäni antoi kylpylaukkunsa mulle lainaks sinne, kun laitoin sinne harjoja ja muita kauneusjuttuja, löysin laukusta kondomin, se oli avaamaton, tyhjensin laukun ja esitin että en ollut koskenutkaan siihen, hetkeä myöhemmin isäni tuli paniikissa mun luokse ja kysyi missä laukku on, isäni luuli että en ole nähnyt kondomia, mutta löysin sen, isä otti sen ja laittoi paperin sisään ja työnsi syvälle roskikseen ja ojensi laukun mulle, luuli siis että en huomannu sitä, mutta olen varma löydöstäni,
en ole kertonut tästä äidilleni, sillä se oli kuitenkin käyttämätön, mutta en tiedä mitä ajatella
isä työskentelee paljon, ja nyt mulla on vahva epäilys että onko se muka oikeasti vaan töissä, en usko että äiti ees uskois mua jos kertoisin tästä, sillä mulla on huonot välit siihen, ja se ei varmaankaan ees haluais tietää, surettaa tää meidän perhe
apua!
kondomijutusta aikaa jo 3v.,tiedän että äiti ei pärjäis ilman isää, rahallisesti?
kylmä, itsekäs, arvosteleva, alistava, jne..., jos kuulostaa tutulta lue loppuun ja auta minua!
pienestä saakka suojellut minua, mutta hän ei ole antanut minun olla nuori, ei poikaystäviä sallittu, lahjottu jäämään kotiin rahalla, ostamalla elokuvia ja niin koko kaveripiiri jäi pimentoon, vain yksi hyvä kaveri ja sekin kaveruus nyt kuolemassa, elämäni on tyhjää, olen 20v. ja tajuan nyt miten huonot sosiaaliset valmiudet minulla on maailmaan,
koulun käyntiä verrattu veljen opiskeluun, että jos veli pystyy miksen minäkin, kaikki pitkät kielet ja matemaattis-luonnontieteelliset aineet oli pakko lukea, (laskua tehtiin lukiossa klo 03.00 aikaan yöllä ja lopettamisesta ei puhettakaan) jos siitä mainitsi kuuli vain että kolme vuotta enää sitten lukio on ohi
isä ei halannut koskaan minua, vanhojen tanssit olivat isälleni järkytys ja kun tanssin muodollisuudesta isäni kanssa, kuulin vain että katso muita isä-tytär-pareja, miten naurettavia he ovat, muut hymyilivät ja me olimme hiljaa
jälkeen päin kun isäni on ollut vihainen, heitin kerran että enää mua ei uhkailla remmillä niin kuin pienenä, isä sanoi että ei oo ikinä tehnyt niin, mä olin sitä mieltä, että kyllä se vaan sillon teki ja remmiä joskus tuli, niin kuin myös tukkapöllyä (äidinkin osalta mutta harvemmin), isä väittää että keksin sen, mutta musta en, hämmentää koko ajatus, että oonko voinut keksiä tän?! paljon kyllä näin jälkeenpäin väkivallalla uhkaillaan, mutta enää ei tehdä!
näin ensi kertaa isäni kaksi viikkoa sitten kännissä, okseni ja piiloutui huoneeseen, itse sanoi, että majoneesi ruoassa, mutta äiti pudisteli päätään, mulla aukesi silmät vasta nyt tähän paskaan perheonneen, ja vasta nyt 20v:nä mulle selvis että isäni poltti tupakkaa nuorena
isä taputtelee päätä, kun kulkee mun ohi, kuin olisin pikkulikka, eikä lopeta pyynnöstä huolimatta
kun sanoin haluavani psygologille, sanoi että et sä semmosta tarvii
nyt isä haukkuu äitiä mulle tai on jo haukkunu vuosien ajan mut vasta nyt nään sen, ja äiti haukkuu isää mulle, silti me ollaan ulospäin katottuna "bree van de kampin perhe"
veli oikiksessa ja itse haluan lääkäriksi,
en päässyt lääkäriksi niin pyrin oikikseen ja nyt taas lääkäriksi, tajusin että oikikseen pyrkiminen oli ihan väärin ja lääkäriksi haluan oikeesti, mutta nyt epätietosuus valtaa mut, et haluunkohan sittenkään sinnekään, uskon oikeasti haluavani mutta kaverit epäilee, mitä teen? uskon oikeasti haluavani lääkäriksi, oonko seko?
isä teettää äidillä kaikki kotityöt, jos äiti ei oo kotona niin se oon minä: laita ruoka?, isäni ei oikeasti osaa pestä pyykkiä, eikä silittää vaatteita 57v., sekoa?
ai niin vielä, lähdin kerran 17v:nä ulkomaille matkalle, isäni antoi kylpylaukkunsa mulle lainaks sinne, kun laitoin sinne harjoja ja muita kauneusjuttuja, löysin laukusta kondomin, se oli avaamaton, tyhjensin laukun ja esitin että en ollut koskenutkaan siihen, hetkeä myöhemmin isäni tuli paniikissa mun luokse ja kysyi missä laukku on, isäni luuli että en ole nähnyt kondomia, mutta löysin sen, isä otti sen ja laittoi paperin sisään ja työnsi syvälle roskikseen ja ojensi laukun mulle, luuli siis että en huomannu sitä, mutta olen varma löydöstäni,
en ole kertonut tästä äidilleni, sillä se oli kuitenkin käyttämätön, mutta en tiedä mitä ajatella
isä työskentelee paljon, ja nyt mulla on vahva epäilys että onko se muka oikeasti vaan töissä, en usko että äiti ees uskois mua jos kertoisin tästä, sillä mulla on huonot välit siihen, ja se ei varmaankaan ees haluais tietää, surettaa tää meidän perhe
apua!
kondomijutusta aikaa jo 3v.,tiedän että äiti ei pärjäis ilman isää, rahallisesti?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis: Ensiksikin, isäs kondoomi-jutut eivät kuulu millään asteella sinulle, ole kuin et olisi huomannut mitään. Ne kuuluvat isäsi yksityisyyden piiriin. Isäs on aikuinen ihminen, ja vastaa itse teoistaan.
Toiseks, opettele olemaan omaa mieltäsi, ei sinun tarvitse vakuutella itsellesi omia havaintojasi, vaikka isäsi muuta väittäisikin. Tosin korrekti vaikeneminen on paikallaan. (turha nolata toista)
Seko voit olla, mutta lue silti lääkäriksi, ja tee isäs määräämät kotityöt, eivät ne sinulle pahaakaan tee. Osaatpahan sitte joskus kun olet omillasi. Sekin aika tulee vielä joskus. Hyvää se isäs vaan tarkoittaa.
Ps. isätkin ovat vain ihmisiä. Luulen niin.
No jotain hyvää kuitenkin sun "faijassasi", kun "patisti" teidät opiskelemaan.
Väitätkö, että siitä muka olisi nyt sitten jotain haittaa, kun on "ovet joka suuntaan auki"...? (siis koulutuspaikkoihin)
Että "ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin"...
Syytät isääs aivan kaikesta, ja syynäät isäs virheitä suurennuslasilla, ja sitten kun läydät isästäs virheen, sulla on hirvee hinku osoittaa sormella ja huutaa: virhe! virhe!
20v on kyllä aika kasvaa aikuiseksi, eikä olla tollai "pikkupätevä", eikä valittaa ympäriinsä vanhemmistaan.
Isässäs on hyvääkin. Hyvä että on suojellut sua maailmalta. Hyvä että on patistanut kouluuun ja opiskelemaan. Taidat olla vähän sellainen "isin kukkanen" jota hirvittää nyt kun hiljalleen tajuat ettei näin voikkaan jatkua, vaan on kasvettava aikuiseksi ja alettava ITSE ottamaan vastuuta omasta elämästäsi.
Olet tottunut katsomaan isääsi ylöspäin. Hyvä. Katso vieläkin. On hän sen ansainnut. Nostan hattua hänelle.
Tietenkin isäsi on normaali ihminen, nuoruuden tupakanpolttoineen, ?satunnaissuhteineen? ?kännäilyineen? luoja tietää mine muine ominaisuuksineen. MUTTA HÄNELLÄ KUN ON OIKEUS OLLA- Eivätkä nämä ole sinun tuomittavissasi. Eivät kuulu sinulle alkuunkaan. Kuten tuossa jo sanoit, ettet ollut nähnyt isääsi kännissä kuin vasta 20vuotiaana! 85% Suomalaisista joilla nyt yleensä on edes isä, ovat nähneet isänsä kännissä ennen kymmentä ikävuottaan, ja tiedätkö, he suhtautuvat siihen kypsemmin kuin sinä.
Isälläsi pitää saada olla elämä. Ja nyt kun olet jo noinkin iso, (suorastaan aikuinen) hanki sinäkin oma sellainen, muistaen isän opit.
Ei edelleenkään ole mikään kiire hankkia poikaystävää. Opiskele loppuun, hanki hyvä työ.
Sitten kun olet näin tehdyt, käyppäs yllättämässä isäsi, ja käy halaamassa häntä. Huomaat, että hän hymyilee.
on melko auktoritäärinen ja kontrolloiva isä, ja itselläsi nuoruuden itsenäistymiskausi meneillään. Tämä on hämmentävä tilanne (tiedän kun olen itse samanlaisen läpikäynyt) ja niin sen kuuluukin olla, vain hämmennyksen hyväksymällä ja läpikäymällä pääset selville siitä mitä itse tahdot ja mitä itse olet.
Jos tilanne tuntuu sinusta ahdistavalta ja tilanteesta selviytyminen yksin pelottavalta tai mahdottomalta, kannattaa hankkia apua perheen ulkopuolelta mielenterveyden ammattilaisilta. Apua saa terveyskeskuksesta tai kunnan mielenterveystoimista, tai yksityiseltä sektorilta.
Opiskele sinä vaan tyttö lääkäriksi. Siihen tarvittavan puurtamisen eväät olet saanut vuodatuksesi perusteella isältäs. Saadaan sinusta toisia ajatteleva ja huolta kantava hyvä lääkäri.
Mitä tulee tuohon hikeentymiseen isän kontrolliin niin kuuluu aikuistumiseeen. Isälles voi olla kova pala kun tytär aikuistuu. Olet selvästi isin tyttö.
Jätä nuo parisuhdejutut vanhempiesi välisiksi ja ota se kondomilöytö vaikkapa huumorilla, jos pystyt. Ajattele, että kas faija tuntee vastuunnsa.
Isäsi ikäluokka on saanut kotikasvatuksensa sotivalta sukupolvelta, joka ei tunteitaan näkyvästi näyttänyt. Sinä voi tehdä toisin. Kuten tuossa eräs sanoi, yllätä isäsi halauksella..Varmasti on hyvillään.
Tulipa vallan omat menneet mieleen isäni kanssa.
Oma isäni oli myös paljon töissä, tuntuu kuin olisi ollut vain joku etäinen mörkö, joka vain murahtelee tyytymättömänä. Ikänään et saannut kannustusta mihinkään, ja mikään ei isälle riittänyt.
Olin todella voimakas, mutta arka luonne, mikä johtui kolmen vuoden yhtäjaksoisesta kiusaamisesta kouluaikoina. Purin tämän pahan olon perheeseen ja kun isä oli vielä jäärä, eikä nähnyt olotilani taakse, sain vain pöllyt osakseni. Sain tempperamenttini takia monesti vyöstä ja joskus jopa revittiin pitkin lattiaa omaan huoneeseeni.
Kun olin parikymppinen emme vieläkään olleet puheväleissä, emmekä voineet olla missään tilassa samaan aikaan.
No suhde muuttui, en muista miksi. Ehkä ensimmäinen muistutus siitä että isänikin oli silti ihminen, ei kone, oli se kun sain kerran haistateltua hänet itkun partaalle. Ja se oli kova paikka. Oli kuin kaikki se maski olisi tippunut pois.
Nyt kun olen jo 3-kymmenen olemme isäni kanssa pyydelleet toisiltamme anteeksi ja purkaneet menneitä. Enkä olisi ikänään tätä uskonut, jos joku olisi asiaa ennustanut kun olin parikymppinen. Nykyään soitan isälle viikottain ja pidän häntä hyvin läheisenä ja arvostan häntä ihmisenä todella paljon.
Tiedän ettei tämä sinun tilanteessasi auta, mutta muista tämä sitten viiden-kymmenen vuoden päästä.