pääsee eroon?
Ja jos vain ajan kanssa, niin kuin kauan aikaa siihen menee?
Parin viikon shokin (tyypillinen eronaihe; mies eli kaksois/kolmois/nelos..en todellakaan edes tiedä mitä...elämää) jälkeen valtasi musertava vihan tunne, joka välillä vaihtui suruun, mutta nyt on vain suunnaton viha ja katkeruus jäljellä.
Koko elämä menee uusiksi. Jälkikäteen hävettää ja oksettaa, että oma tyhmyys, jota kai myös kaiken uskovaksi/toivovaksi jne rakkaudeksikin joskus kutsutaan...
Haluaisin vain saada pääni kuriin, ettei aika turhaan sabotoituisi tämän lamaannuttavan tunteen kourissa...
Ei auta liikunta, ei ystävät, ei puhuminen, uusia suhteita ei pysty edes ajattelemaan, mitä pitäis tehdä?
Ja jos vain ajan kanssa, niin kuin kauan aikaa siihen menee?
Parin viikon shokin (tyypillinen eronaihe; mies eli kaksois/kolmois/nelos..en todellakaan edes tiedä mitä...elämää) jälkeen valtasi musertava vihan tunne, joka välillä vaihtui suruun, mutta nyt on vain suunnaton viha ja katkeruus jäljellä.
Koko elämä menee uusiksi. Jälkikäteen hävettää ja oksettaa, että oma tyhmyys, jota kai myös kaiken uskovaksi/toivovaksi jne rakkaudeksikin joskus kutsutaan...
Haluaisin vain saada pääni kuriin, ettei aika turhaan sabotoituisi tämän lamaannuttavan tunteen kourissa...
Ei auta liikunta, ei ystävät, ei puhuminen, uusia suhteita ei pysty edes ajattelemaan, mitä pitäis tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kerran viha ja pettymys on päällimmäisinä tuntei
na suojelet niillä haavoitettua minääsi.Tietenkin
kaipaat myös sitä mitä haaveajatuksissasi uskoit.On
aika realiteettien.Tuossa oli pätkä sinun elämääsi
hänen kanssaan.Tuskahan se viiltää mutta kuitenkin
voimakkaimmatkin tunteet turtuvat hiljalleen.Ahdis-
tus on se jolla vastataan menetyksiin.Voit vain yrit
tää kestää ja keskittyä johonkin muuhun!Nyyh,myös!!
koota itsesi ja äläkä varsinkaan uuteen suhteeseen pomppaa, sulle kelpais sitten tässä vaiheessa kuka tahansa lähinnä olkapääksi varmasti. Oman aikansa se elämä ryvettää, mutta sitten alkaa tasaantua, etsi elämääsi uusi mielenkiinnon kohde (ei siis miestä:),harrastus ym. ja älä missään tapauksessa ole enää exääsi yhteydessä, se vain pitkittää sitä eron läpikymistä ja jos ne exäs naissuhteet on todella totta, niin ansaitset itse jotakin paljon parempaa tässä elämässä, rehellisyyttäkin löytyy , siihen ei kannata lakata uskomasta. Mulla on erosta yli pari kk takana ja tunteet keikkuu vieläkin menneessä, mut vaimeampana. Olen pitänyt päiväkirjaa tunteistani, olen lukenut tämän palstan juttuja ja nytkin kirjoitan tässä. Liikunta on mulle ollut se henkireikä kyllä paljolti, josta saan hyvän mielen ja puhuminen myös. Töissä oon pystynyt käymään myös koko ajan. Ehkä sun kannattas tehdä semmoista juttua, mistä saat itsellesi hyvän mielen. Itse olen myös miettinyt, että muutan uuteen asuntoon jne. Nyt parin kk:n jälkeen itselläni jyllää mielessä lähinnä se, että miten kohtaan exäni, jos tulee vastaan sen uuden kanssa. Omassa suhteessani epäilin sitä ,että miehellä oli toinen nainen, ennen kuin suhteemme päättyi. En pystynyt luottamaan exääni koko suhteen aikana kunnolla, hänen käytöksensä oli se joka aiheutti mulle ne epäilyt ja ihan suhteen alussa sain tietää muutamista ikävistä asioista hänen kohdallaan, joita hän ei ollut kertonut mulle. Olin hölmö, kun annoin tunteiden vaan viedä tuolloin, enkä luottanut oman järkeni ääneen ja pistänyt suhdetta poikki jo alkumetreillä. Itse en haluaisi vihata toista, kun se ei ole sitä perusminua, olen aika kiltti ihminen enkä suutu vähästä,mutta väistämättä näitä tunteita tulee aika ajoin esiin.
kyllä sulla on oikeus vihata ja myöntää ne tunteet, ei kenenkään tarvi teeskennellä parempaa kuin onkaan. se ei tee susta sen parempaa, jos kuvittelet jalosti olematta vihaamatta, jos toinen on ollut petollinen. Viha on aikalailla aivan luonnollinen reaktio, saa sullakin olla rajat, ettei miten tahansa roikotella ja törkeillä sulle. Tekopyhyyskään ei auta asiassa, jos toinen on loukannut ja teeskenetelet, ettei tää tunnu missään.
Munkin mielestäni on oikeus vihata, ei tarvitse esittää niin fiiniä ja sivistynttä, etteikö omaisi sellaisia negatiivisia tunteita. Jos joku tekee sinulle paskan tempun, niin ei sitä tarvitse suvaita ja esittää, että kyllä minä ymmärrän. Ei meille niitä kaikkia tunteita olisi annettu, ellei niitä saisi tuntea.
Anna sen viha nvelloa vapaasti, pääset paljon helpommalla exästä eroon tunnetasolla.
Meikäläiselläkin oli avokkina impotentti paksa, joka kiukutteli päivät pitkät ja halusi olla aina ja kaikkialla keskipisteenä.
Ero tuntui aluksi kauhealta ja aloin pelätä, että miten tästä selviää. Kyseessä jo toinen ero - ensimmäisestä riuduin melkein vuoden.
Exa muutti viikko sitten ja eilen illalla tajusin, että en kaipaa häntä lainkaan. On niin vapaata ja rauhallista, kun ei tarvitse varoa ja pelätä hänen milenliikkeitään tai katsoa hänen jurotustaan.
Silloin kun hän vielä majaili yhteisessä asunnossamme ja haki uutta asuntoa, niin vihasin häntä niin paljon kuin vain voi toista vihata.
Nyt sekin tunne on poissa. Tajusin, että en ole pitkään aikaan hänät rakastanutkaan, ollut vain velvollisuudentunteesta ilmaisena piikana.