Seurustelen kaikin puolin ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa, joka arvostaa minua naisena kaikin puolin, kehuu ihanaksi ja kauniiksi jne. Kuitenkaan en voi sille mitään, että tunnen mustasukkaisuuden kirpaisuja esim. kun mieheni katsoo kadulla pitkän jonkun naisen kauniita sääriä, tai kun hän kehuu minulle jotain näkemäämme tuttua naista kaunottareksi ohimennen, tai kun hän seurassa ollessa puhuu jonkun nätin naisen kanssa niin, että hymyilee paljon, katsoo naista silmiin ja nauraa naisen jutuille. Mies katselee myös pornoa silloin tällöin, mutta sille en osaa olla mustasukkainen, katselen itsekin toisinaan itsetyydytystarkoituksissa.
Tiedän, että mies ei ole sokea, että hän kiihottuu vieraista naisista. Hän on myös sanonut minulle, että pitää minua kauniina juuri siksi että ylipäätään osaa arvostaa naiskauneutta. Totta kai minäkin kauniita ihmisiä, myös miehiä katselen, mutta miehet ja naiset ovat tutkitustikin tässä erilaisia. Miehillä katsominen vähentää omaa puolisoa kohtaan tunnettua rakkautta, naisilla ei. Näin olen lukenut.
Mustasukkaisuus on vaan todella inhottava tuntemus, en haluaisi sitä tuntea. Mietin, kuuluuko se tähän suhteen vaiheeseen, kun ollaan vielä rakastuneita, meneekö se joskus ohi. Tunnen itseni surkeaksi ja pieneksi, toisaalta jotenkin tuntuu että tämä on normaalia. Pitääkö minun olla huolissani siitä, että mieheni on niin kiinnostunut naisista, johtaako se jossain vaiheessa pettämiseen...En vain tiedä miten tästä eteenpäin.
Tiedän, että mies ei ole sokea, että hän kiihottuu vieraista naisista. Hän on myös sanonut minulle, että pitää minua kauniina juuri siksi että ylipäätään osaa arvostaa naiskauneutta. Totta kai minäkin kauniita ihmisiä, myös miehiä katselen, mutta miehet ja naiset ovat tutkitustikin tässä erilaisia. Miehillä katsominen vähentää omaa puolisoa kohtaan tunnettua rakkautta, naisilla ei. Näin olen lukenut.
Mustasukkaisuus on vaan todella inhottava tuntemus, en haluaisi sitä tuntea. Mietin, kuuluuko se tähän suhteen vaiheeseen, kun ollaan vielä rakastuneita, meneekö se joskus ohi. Tunnen itseni surkeaksi ja pieneksi, toisaalta jotenkin tuntuu että tämä on normaalia. Pitääkö minun olla huolissani siitä, että mieheni on niin kiinnostunut naisista, johtaako se jossain vaiheessa pettämiseen...En vain tiedä miten tästä eteenpäin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Miehillä katsominen vähentää omaa puolisoa kohtaan tunnettua rakkautta, naisilla ei. Näin olen lukenut."
Mistä sellaista olet lukenut? Älä usko kaikkea mitä luet :D tuo on potaskaa.
***
Tää oli netissä uutispalstoilla pari viikkoa sitten.
Itse olin joskus entisessä suhteessani mustasukkainen. no, nykyisessä suhteessa aattelin että ehkä ei enää tarvi olla mustis. No vikatikki. Minua petettiin.
Voi Sinua. Minä olen elämäni aikana ollut mustasukkainen joka ainoasta poika/mies ystävästäni. Jostain tämä vaan johtuu. Huonosta itsetunnosta, ja mistä tämäkin on saanut alkunsa?
Sanon vaan, että JOS haluat tämän miehen tosiaan itsellesi niin älä nyt elä kuten minä! NYT OLEN YKSIN (kaksi ihanaa lasta kylläkin tehneenä 10v ja 12v, huippuja!! ). Minut jätettiin yksin vain sanomalla, etsi asunto!! Ja minä etsin. Oho, viikon kuluttua oli jo toinen nainen kuvioissa. Voin sanoa Sinulle, että kaikesta huolimatta tämä yksin eläminen on ollut elämäni parasta aikaa. Olen tutustunut itseeni ja tuntenut eläväni ikään kuin omillani. Seitsemäs vuosi on yksin elellessä ( siis yksin lasten kanssa, isä on kyllä elämässä lapsille mukana siten, että lapset ovat hänellä kaksi viikkoa ja minulla taas kaksi viikkoa. Minun lomat lapset ovat minulla ja lasten isällä sitten taas isän loma-ajat= kaikki hyvin siis, lapset ja isä rakastavat toisiaan :)
KUITENKIN, nyt kun olen elänyt ja kokenut, mietin usein, kannattiko olla mustankipeä, käydä tämän asian tiimoilta terapiassa ja itsetunnon kohottamisen vuoksi hypnoterapiassa... Ei todellakaan... Rakas ihminen siellä ruudun toisella puolella...pyydän...älä ole mustasukkainen, sano mieluummin, että olet menettämisenpelkoinen. Tulee mieleen, oletkohan kokenut saman pienenä lapsena kuin minä? Läheisen menettämisen...menetin äitini keuhkosyövälle ollessani kuusi vuotias. Se, jota rakastin, jätti minut. Ja nyt vasta parannan haavojani, 47-vuotiaana äitinä.
Kiitos ystävällisistä sanoista, sinä hyvä ihminen siellä. yritän ottaa opiksi. Mustasukkaisuus on nimenomaan itselle inhottavaa mutten oikein tiedä millä siitä pääsee eroon..ei kai muulla kuin opettelemalla ajattelemaan ettei itse ole sen saastan arvoinen, siis että pyörittelee niitä mustia ajatuksia päässään, kun sen ajan voisi käyttää valoisampia ja kauniimpia asioita ajattelemalla.
Mutta oikeasti kiitos, viestisi oli ihana.
"Miehillä katsominen vähentää omaa puolisoa kohtaan tunnettua rakkautta, naisilla ei. Näin olen lukenut."
Huh? Jos tuo pitäisi paikkansa, ei tästä maailamsta löytyisi yhtään (suhteessa olevaa) rakastettua naista.
Siis ajatus oli siinä se, että esim playboy-tyttöjen katselu vähensi puolisoa kohtaan tunnettuja rakkaudentunteita ainakin hetkellisesti. Ja että nainen jollain tasolla joutuu kilpailemaan nykyisen kuvatulvan aikana maailman kauneimpien naisten kanssa koko ajan.
En nyt äkkiseltään löytänyt tutkimusta netistä, löytyisi varmaan jos sitä alkaisi kunnolla etsimään. Se nyt vaan tuli mieleen yhtenä esimerkkinä, en tiedä oliko niin harkittu juttu, ei varmaankaan.
Mustasukkaisuus on normaali tunnetila- mutta neuvoisin sinua silti, pitämään huolta siitä että se ei pääse muuttumaan pahemmaksi.Jos miehesi kehuu kauneuttasi- ja arvostaa sinua naisena ja huomaa valittuna, koska elää kanssasi. Niin silloinhan sinussa on pakko olla jotain sellaista, joka pidättelee häntä. Koska on aivan varmaa, se että häntä ei pidättelisi mikään- mikäli hän ei tarvitsisi sinua elämäänsä. Mutta neuvoisin sinua silti olemaan varuillasi terveellä tavalla suhteessanne. Sillä ei sitä pysty kukaan ennakoimaan, että pettääkö miehesi sinua jonain päivänä. Kaiken vuoksi kannattaisi ryhtyä, sanoisinko ennakoiviin toimenpiteisiin. Ole huolellinen, ajatteleva, pidä ulkoisesta olemuksestasi ja terveydestäsi huolta. Ja yritä olla aina askeleen edellä muita naisia. Niin ehkä saat pitää hänet.
Sama ongelma täälläkin. Minulla vaan miehen kanssa on vielä se, että hän nyt vielä kesällä ihastui yhteen naiseen niin pahasti, että oli hylkäämässä 4v kestäneen suhteen sen takia. Loukkaannuin sitten asiasta niin pahasti, että sanoin että alkakoot vetää, minä muutan toiselle paikkakunnalle ja herra saa jäädä yksin.
Silloin mies vasta heräsi ja alkoi pyydellä anteeksi, että tajusi paremmin naiseen tutustuttua, että ei nainen ollutkaan niin ihmeellinen. Ja nyt kun asia nousee joskus esiin, mies puuskahtaa, että en muista hänestä kuin negatiivisia asioita, en koskaan mitään positiivisia! Hän ei edes ymmärtänyt, miten paljon tuo sattui!
Nykyään aloitan murjottamisen kyllä aina, jos hän sattuu kehumaan / vastaavaa toista naista minun kuulleni, koska valmistaudun heti samaan kuin kesällä. Pari kertaa olen lähtenyt kaverien luokse toiselle paikkakunnalle selvittelemään ajatuksiani.
Mies petti exäänsä entisessä suhteessa (x tutustui minuun myöhemmin ja kertoi asiasta, ei kostomielessä vaan että osaisin varoa) ja pelkään, että mies menee tuon kanssa taas samalle linjalle, kerta kesälläkin näin kävi.
Samoin hän tekee minullekin, kehuu ulkonäköäni yms ja jotkut ovatkin sanoneet, että hän on silti valinnut elämäni minun kanssa. Niin? Valinnut, vai ottanut varalle, ettei tarvitse yksin olla, kun muuta ei löydy? Entä jos se Playboy nainen tosiaan tulee vastaan kadulla ja vinkkaa mukaan, unohtuisinko sitten siihen?
Kaikkein eniten asiassa vielä häiritsee, että hän katselee noita uh oh Playboy tyttömalleja, vaikka on sanonut, että hänen unelmatyttönsä olisi 152cm (olen siis 8cm liian pitkä) ja treenattu, lihaksikas. Silti hän katselee langanlaihoja melonirintoja.
Minulle on tarjottu samantapaisia töitä pari kertaa, mutta olen aina niistä kieltäytynyt (käymme tyttöporukalla joskus noissa erotiikkamessu tapahtumissa) ja olen periaatteessa siitä harmissani. Olisi ollut toisaalta hienoa, että mies olisi tajunnut, että olisin päässyt samantapaisiin hommiin. Olisiko hän sitten katsellut enää muita?
Mä mietin tätä mustasukkaisuutta, että mikä siinä on? Miksi?
Itselläni oli kerran mies joka oli ihan sairauteen saakka kyttäri, ja todellakin häivyin, ja vaikka miten yrittäisin sääliä tuota ihmistä, -hänhän on sairas, lähinnä kuvottaa se itsekkyys ja epätoivo. Mikä ihmeen järki siinä oli, luuleeko joku, että sitä jatkuvaa kyttämistä ja tavaroitten penkomista joku oikeasti jaksaa? Miten voi luulla?
No, sitten olin pitkään toisen kanssa, jolle tuntui ettei mikään riittänyt. Hän ei ollut vainoharhainen sentään, mutta jotenkin se jatkuva roikkuminen ja selittelyn tarve, se ainainen epäily minkä vaistosi lopulta jo heti kun tuli edes kavereista puhe. Se ei parantunut, vaikkei hän siitä koko ajan jauhanutkaan, mutta paheni kyllä. Ja mua se ei imarrellut vaan ahdisti.
No, hän teki myös näitä ennakoivia tekoja. Jatkuvasti. Voi helvetti sitä suorittamisen määrää: sänkykin muuttui pakkotyydytyksen kehdoksi ja ei voi mitään, teki temput teknisesti miten taitavasti vaan, se suoritttaminen ja pelko oli koko ajan läsnä ja seksi loppui lopulta siihen. Mä aloin ahdistua. Kokea itse paineita, tarvetta selitellä ja tunsin itseni paskiaiseksi ilman syytä koko ajan.
Ok, tottakai itsestään voi huolta pitää, mutta se ajatus "nyt mä olen parempi kun noi muut, niin mä saan ehkä pitää ton" tuntuu loukkaavalta: enkö mä muka itte osaa valita? Pitääkö mua yrittää manipuloida, vai voisinko mä vaan tuntea mitä tunnen? Ja mustasukkaisen ihmisen epäilyt, selitykset, manipulointi, loukkaantumiset ja just se hemmetin jatkuva varuillaan olo... Sitten monesti se luulee, ettei se toinen tajua. Kyllä tajuaa, etenkin jos asutaan yhdessä ja tuntee sen toisen, mutta se kun mikään vakuuttelu ei riitä, niin menee hermo.
Meillä lopulta kävi niin, että kyllästyin olemaan se paha ihminen (siis tunteeseen) ja jatkuva epäilyjen kohde. Kyllästyin siihen, että syyllistyin joka miehen vilkaisusta ja juttelusta, vaikkei ollut aihetta. En tuntenut mitään vapautta, enkä kyllä rakkauttakaan, vaan roikkumista. En halunnut seksiä enää, jos se tarkoittaa vaan suorittamista, eikä toinen tee halustaan mitään vaan vain pitääkseen mut. Siis eihän se itse edes halua! Se ruikuttaminen ja loukkaantuminen; en viitsinyt enää edes kysyä mikä on ja kävi vaan vituttamaan se säälin kerjääminen. Ja kun riittävästi epäilee, niin niinhän siinä käy: mä ihastuin toiseen, joka edusti vapautta, jonka kanssa olikin hauskaa, sai nauraa, joka ei epäillyt eikä roikkunut jne. En pettänyt, mutta tajusin, että eron hetki on koittanut ja hei sun heiluvilles.
Mustasukkaisuus vain ja ainoastaan tuhoaa. Totta, jotkut pettää, jotkut ei, jotkut on sitä ja toiset tätä, mutta rakkautta ei voi hallita. Toista ihmistää ei voi hallita. Täytyy vaan valita ja elää ja yrittää parhaansa.
Meille tuli ero ja sen tyypi pelot toteutuivat, mutta vain ja ainoastaan, koska hän itse ne toteutti. Varokaa, ettei käy samoin. Ero voi tulla, mutta ei sitä itse tarvitse aiheuttaa ja nopeuttaa!
Hieno kirjoitus! Olet varmasti oikeassa. Olisi ihanan vapauttavaa olla tuntematta mustasukkaisuutta. Ehkä ihminen siihen voi oppia sinnikkäällä opettelulla? Pakko kai siihen on uskoa ja jaksaa muuttaa omia ajatuksiaan niin, että torjuu typerät tuntemukset ja vakuuttaa itselleen, että toinen todellakaan ei tee mitään väärää esim katsoessaan toisia tms viatonta, ja jos jotain tekeekin, sellaista ei voi eikä kannata mitenkään estää. Rakkaus perustuu vapauteen, vapaaehtoiseuuteen, kunnioitukseen. Se on kaunista eikä kahlitsevaa, sitovaa, omistavaa, jäkättävää, ruikuttavaa, syyttelevää...
Miehesi osoittaa todella huonoa makua kehumalla ja ihailemalla muita naisia sinulle. Huonoa käytöstä on myös se, että hän flirttailee toisille naisille sinun ollessa paikalla. Kun hän katsoo toista naista syvälle silmiin ja nauraa paljon, niin se ihan selvä tarve saada ihailua toisen naisen silmissä.
Vaikuttaa, että sinun miehelläsi on pohjimmiltaan heikko omanarvontunto. Hänelle ei tunnu riittävän yhden naisen ihailu, vaan hän haluaa sitä kaikilta kohtaamiltaan naisilta. Miehesi epävarmuudesta kertoo myös se, että hän yrittää tahallaan tehdä sinua mustasukkaiseksi esim.kehumalla jonkun toisen naisen sääriä. Ehkä mies kuvittelee pitävänsä sinut paremmin tekemällä sinut mustasukkaiseksi tai sitten hän on erittäin epävarma ja epäkypsä pölvästi.
Minusta miehesi käytös ei osoita kunnioitusta ja arvostusta sinua kohtaan. Tottakai on normaalia, jos mies katsoo muitakin naisia ihaillen. Mutta mies, joka rakastaa kumppaniaan, ei flirttaile, eikä tahallaan tee naistaan mustasukkaiseksi.. niinkuin sinun miehesi tekee. MInä en itse hyväksyisi mieheltäni tuollaista käytöstä. Jos hän käyttäytyisi kuten sinun miehesi, niin varmasti lähipiirikin ajattelisi, ettei mieheni tosissaan rakasta minua. Miehesi vaikuttaa vielä epäkasvuiselta playboylta, joka ei valmis sitoutuneeseen suhteeseen, vaan haluaa vilkuilla voisko jostain löytyä joku vieläkin parempi.
Minulla ja miehelläni on syvä henkinen yhteys. Arvostamme ja kunnioitamme toisiamme. Kumpikaan ei käyttäytyisi noin vastaavanlaisissa tilanteissa. Välillämme on myös syvä luottamus, joka mahdollistaa myös erossa olemisen ja silloinkaan kummankaan ei tarvitse toista epäillä. Me tunnemme ja tiedämme, että kumpikin on sydämellään sitoutunut tähän suhteeseen. Ja silloin ei tarvitse enää vilkuilla, haikailla tai kaipailla ketään muita.