huonoja puolia

sinkkuna oleminen on niin tyhjää! en ole ollut sinkkuna kuin vasta kaksi viikkoa (puolentoista vuoden suhde päättyi, sitä ennen olin oikeastaan koko ajan sinkku lukuun ottamatta muutaman kuukauden seurusteluja välillä), mutta tuntuu ettei millää oel väliä!
ei huvita tehdä vain itselle ruokaa, lämmittää saunaa vain itselle, ostaa karkkia yksinäistä elokuvailtaa varten, mennä yksin kaupungille, selittää ihmisille ettei minulla ole ketään...
tämä kuuluu ehkä ennemminkin särkyneiden sydänten palstalle, mut kirjotampa tänne silti.
valehtelematta rakastin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti, mutta minut jätettiin niin yllättäen. ensin en osannut suhtautua asiaan että todella olen sinkku, Nyt kun sen vasta itsekin tajuaa niin sitä miettii että mitö varten mä sitten teen yhtään mitään kun vain itselle tulee se ilo-iloa ei voi jakaa toisen kanssa kuten ennen.
olen 27v nainen, ja haluaisin muutaman vuoden sisällä jo lapsenkin, mutta taitaa jäädä haaveeksi.
(ja kyllä, mulla on ystäviä, mutta ei sellaista sydänystävää jolle puhua kaikesta).
3309
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Lähdetäänkö ulos syömään ja sit sun luokse lapsen teko hommiin kun meille ei oikee viittis mennä kun eukko kotona, ettei tämä idyllielämäni hajoaisi.

Äänestä
  • arvelinkin että saa jotain tällasia vastauksia...

    Äänestä

  • Tuskin kovin moni haluaa tehdä lapsia sellaisen miehen kanssa, joka
    saa noin lyhyeen tekstiin mahtumaan noin monta kirjoitusvirhettä.
    Minä en ainakaan halua tyhmiä lapsia, joten tyhmät miehetkään eivät kiinnosta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


surullista. kirjoitti:

sinkkuna oleminen on niin tyhjää! en ole ollut sinkkuna kuin vasta kaksi viikkoa (puolentoista vuoden suhde päättyi, sitä ennen olin oikeastaan koko ajan sinkku lukuun ottamatta muutaman kuukauden seurusteluja välillä), mutta tuntuu ettei millää oel väliä!
ei huvita tehdä vain itselle ruokaa, lämmittää saunaa vain itselle, ostaa karkkia yksinäistä elokuvailtaa varten, mennä yksin kaupungille, selittää ihmisille ettei minulla ole ketään...
tämä kuuluu ehkä ennemminkin särkyneiden sydänten palstalle, mut kirjotampa tänne silti.
valehtelematta rakastin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti, mutta minut jätettiin niin yllättäen. ensin en osannut suhtautua asiaan että todella olen sinkku, Nyt kun sen vasta itsekin tajuaa niin sitä miettii että mitö varten mä sitten teen yhtään mitään kun vain itselle tulee se ilo-iloa ei voi jakaa toisen kanssa kuten ennen.
olen 27v nainen, ja haluaisin muutaman vuoden sisällä jo lapsenkin, mutta taitaa jäädä haaveeksi.
(ja kyllä, mulla on ystäviä, mutta ei sellaista sydänystävää jolle puhua kaikesta).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu