Mieheni petti mua kesästä asti, omasta mielestään ei ole pettänyt, mut niin kuitenkin on tehnyt.Mielestäni pettämistä on pussailut, hiplailut ja salaa tekstailut sekä tapaamiset, mieheni mielestä vasta paneminen on pettämistä. No, joka tapauksessa hän yllättäen päätti kertoa touhuiluistaa mulle ja odottaa nyt mun suhtautuvan asiaan "normaalisti", koska hänhän on rehellinen puoliso, kun itse otti asian esille.
Mua vaivaa vitusti ku asiasta ei kummemmin ole puhuttu ja joka kerta kun yritän asiasta keskustella tai kysellä, hän on sitä mieltä et, vittuilen ja nalkutan vain, sekä kauanko meinaan jatkaa. Koska alan elää normaalii elämää ja tätä päivää. Ihmeellinen logiikka, mitäs helvetin tätäpäivää, kun eka kertoo omista pikku seikkailuistaan ja sit odottaa kunnianosoituksia "rehellisyydestään".
Tokkakai ku juttu paljastettii mulle suutuin, no mieheni lupasi maat ja taivaat, yhteistä aikaa, ym. enemmän. Nyt kuite on lupauksista vierähtänyt 5viikkoa ja koko aikana mikään noista lupauksista ei oo pitäny paikkaansa, koko ukkoa ei ole edes pahemmin näkyny kotona, vaan on "pakoillut" töiden parissa.
Kannattaako yksin yrittää parisuhdetta pitää kasassa, asioita ratkoa tai yrittää edes suunnitella anteeksiantoa tollaselle ukolle, jolla ei ilmeisestikää ole itsellä halua pettämistään selvitellä, saatika meidän suhdetta saada normalisoitua.En todellakaan haluu olla mikää ripustuva akka, olen sanonutkin et hän voi mennä sinne missä on paremmalta tuntunut. Ukko ei haluu kuulemma muita ku mut, koska rakastaa mua.Niin paljoa ei kuiten rakasta, et yrittäs tehdä asioden eteen jotain, kuitenkin hän on se pettäjä ja mä petetty osa puoli.Tuhlaanko todellakin vain aikaani, odotellessani miten pettäjä meinaa suhteen eteen töitä tehdä ja näyttää et olisi joku päivä todellakin luottamuksen arvoinen ja luottamuksen ansainnut, koska nythän sitä ei todellakaan ole.
Mua vaivaa vitusti ku asiasta ei kummemmin ole puhuttu ja joka kerta kun yritän asiasta keskustella tai kysellä, hän on sitä mieltä et, vittuilen ja nalkutan vain, sekä kauanko meinaan jatkaa. Koska alan elää normaalii elämää ja tätä päivää. Ihmeellinen logiikka, mitäs helvetin tätäpäivää, kun eka kertoo omista pikku seikkailuistaan ja sit odottaa kunnianosoituksia "rehellisyydestään".
Tokkakai ku juttu paljastettii mulle suutuin, no mieheni lupasi maat ja taivaat, yhteistä aikaa, ym. enemmän. Nyt kuite on lupauksista vierähtänyt 5viikkoa ja koko aikana mikään noista lupauksista ei oo pitäny paikkaansa, koko ukkoa ei ole edes pahemmin näkyny kotona, vaan on "pakoillut" töiden parissa.
Kannattaako yksin yrittää parisuhdetta pitää kasassa, asioita ratkoa tai yrittää edes suunnitella anteeksiantoa tollaselle ukolle, jolla ei ilmeisestikää ole itsellä halua pettämistään selvitellä, saatika meidän suhdetta saada normalisoitua.En todellakaan haluu olla mikää ripustuva akka, olen sanonutkin et hän voi mennä sinne missä on paremmalta tuntunut. Ukko ei haluu kuulemma muita ku mut, koska rakastaa mua.Niin paljoa ei kuiten rakasta, et yrittäs tehdä asioden eteen jotain, kuitenkin hän on se pettäjä ja mä petetty osa puoli.Tuhlaanko todellakin vain aikaani, odotellessani miten pettäjä meinaa suhteen eteen töitä tehdä ja näyttää et olisi joku päivä todellakin luottamuksen arvoinen ja luottamuksen ansainnut, koska nythän sitä ei todellakaan ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko ryhmätyö, jonka tiimiin kuuluu myös naispuolisia henkilöitä, pettämistä? Tällaista palautetta olen saanut, joten "pettäminen" on mielestäni liukuva käsite. Jos ei muija pitämättä pysy, niin joutaa pellolle. Mä en ala ENÄÄ mitään muijien oikkuja opettelemaan, jos ei kelpaa että mulla on menneisyys, nii so long.
Ja edelleen, kuka käski "luottamaan" miehiin, anteeksi...ihmisiin(sillä äijäsi kaltaisia naisiakin löytyy pilvin pimein). Joillekin yksi suhde kerrallaan ei riitä, kun "pitää hakea jännitystä". Living in the edge no matter what;)
Joissakin tapauksissa ero on armahdus molemmille...
koko tyyppi. vaikka teillä on ollut niin ihania hetkiä yhdessä ja tuntuu vaikealta lähteä yksin omia polkujaan, on se kuitenkin hyvä ratkaisu. tuskinpa pystyt hänelle antamaan koskaan oikeasti anteeksi ja unohtamaan noita temppuja. aina synkimpinä hetkinäsi alkaa epäilys, mustasukkaisuus ja viha nostattaa katsettaan ja taas ollaan "nalkuttamassa".
jos hän oikeasti rakastaisi, ei hänen olisi tarvinnut tehdä noin.
ja jos hän haluaisi oikeasti olla rehellinen, hän kertoisi kaiken sen mitä haluaisit tietää juurta jaksaen.
en usko että hän jättää temppunsa siihen, jatkaa niitä heti tilaisuuden tullen.
olen nähnyt samaa niin monen ihmisen kohdalla.
älä kiduta itseäsi ja hukkaa vuosiasi. ota ja lähde, vaikkakin se kirpaisee.
Miehen siis pitää yksin pystyä palauttamaan kaikki ennalleen? Mikäli odotukset ovat tuota luokkaa niin todellakaan muuta mahdollisuutta ei ole kuin erota.