Olen tarjonnut hänelle yhteisestä asunnostamme hänen osuuttaan suoraan puhtaana käteen, mutta hän ei suostu lähtemään. Luulee, että pelleilen.
Yli kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja yksi yhteinen alle kouluikäinen lapsikin on olemassa. Nyt olen saanut tarpeekseni vuosien hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta ja muutamasta päällekäynnistä.
Hän nimittelee minua kaikilla mahdollisilla termeillä ja sanoo, ettei maailmassa ole yhtä veemäistä ämmää. En voi ymmärtää sitä, että mikäli olen maailman kaikkeuden inhottavin, iljettävin ja vastenmielisin akka niin miksi hitossa hän haluaa asua saman katon alla.
Meillä ei ole jokseenkaan minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä, edellinen peitonheilutus-sessio oli lokakuussa ja sitä edeltävä kesäkuussa ja viimeisin suukko taisi olla vuonna 2002. Joskus olen yrittänyt tehdä aloitteen niin työntää pois ja sanoo "hyi hitto". Ihan tässä pääsee jo kohta neitsyeksi uudestaan.
En estäisi häntä näkemästä lastaan vaan ilomielin suostun yhteishuoltajuuteen (lapsen hoitaa ja huolehtii hänestä melko hyvin). Auttaisin häntä jopa asunnon etsinnässä ja antaisin tavaroitakin tästä kodistamme, vaikka olen itse kaikki tähän taloon suurimmaksi osaksi hankkinut ja maksanut.
Tahtoisin näiden helvetillisten riitavuosien jälkeen olla ihan rauhassa. Siivota vain omat ja lapseni sotkut, pitää kotia yllä, viettää rauhallista ja riidatonta aikaa lapseni kanssa. Nähdä iloisia kasvoja ympärilläni, olla onnellinen pienistä asioista, viettää aikaa ystävien ja omien sukulaisten kanssa, olla näkemättä kalja- ja viinipulloröykkiöitä nurkissa, olla kuulematta törkeitä loukkauksia itsestäni, ystävistäni, sukulaisistani.
Miksi hän haluaa roikkua tässä suuressa kulississa? Muutaman kerran pari vuotta sitten uhkasi, että hän aikoo lähteä, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Lapsemmekin (6 v.) on jo vuoden puhunut, että "miksi te ette eroa, kun aina vaan riitelette ja isä on niin ilkeä äidille". Näitä sanoja hän kertoilee jopa mummolleen (minun äidilleni).
Miksi hän ei tajua, että lapsemme myös kärsii?
Mitä tämä oikein on?
Mutta toisaalta kukapa hotellista haluaa lähteä, jossa on täyshoito. Laiska veemäinen ämmä, kun siivoaa, tekee ruoat, käy töissä hankkimassa rahaa, hoitaa lapsen tarpeet (ruoka vaatteet terveydenhoito), kestitsee vieraat, auttaa miehen työasioissa, hoitaa kodin muutkin työt (viemäri, huolto, laina ym. asiat). Ja jos ei hoida niin, on laiska veemäinen ämmä, etenkin jos pyytää hommiin apua.
EN ENÄÄ YMMÄRRÄ TÄTÄ ELÄMÄN MENOA YHTÄÄN!
Sanokaa nyt viisammat missä mättää?
Mies pääsisi eroon tästä "vitun-läski-siasta" (yksi näistä hellittelynimistäni), rahat taskussaan, mutta ei vaan lähde.
Yli kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä ja yksi yhteinen alle kouluikäinen lapsikin on olemassa. Nyt olen saanut tarpeekseni vuosien hyväksikäytöstä, henkisestä väkivallasta ja muutamasta päällekäynnistä.
Hän nimittelee minua kaikilla mahdollisilla termeillä ja sanoo, ettei maailmassa ole yhtä veemäistä ämmää. En voi ymmärtää sitä, että mikäli olen maailman kaikkeuden inhottavin, iljettävin ja vastenmielisin akka niin miksi hitossa hän haluaa asua saman katon alla.
Meillä ei ole jokseenkaan minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä, edellinen peitonheilutus-sessio oli lokakuussa ja sitä edeltävä kesäkuussa ja viimeisin suukko taisi olla vuonna 2002. Joskus olen yrittänyt tehdä aloitteen niin työntää pois ja sanoo "hyi hitto". Ihan tässä pääsee jo kohta neitsyeksi uudestaan.
En estäisi häntä näkemästä lastaan vaan ilomielin suostun yhteishuoltajuuteen (lapsen hoitaa ja huolehtii hänestä melko hyvin). Auttaisin häntä jopa asunnon etsinnässä ja antaisin tavaroitakin tästä kodistamme, vaikka olen itse kaikki tähän taloon suurimmaksi osaksi hankkinut ja maksanut.
Tahtoisin näiden helvetillisten riitavuosien jälkeen olla ihan rauhassa. Siivota vain omat ja lapseni sotkut, pitää kotia yllä, viettää rauhallista ja riidatonta aikaa lapseni kanssa. Nähdä iloisia kasvoja ympärilläni, olla onnellinen pienistä asioista, viettää aikaa ystävien ja omien sukulaisten kanssa, olla näkemättä kalja- ja viinipulloröykkiöitä nurkissa, olla kuulematta törkeitä loukkauksia itsestäni, ystävistäni, sukulaisistani.
Miksi hän haluaa roikkua tässä suuressa kulississa? Muutaman kerran pari vuotta sitten uhkasi, että hän aikoo lähteä, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Lapsemmekin (6 v.) on jo vuoden puhunut, että "miksi te ette eroa, kun aina vaan riitelette ja isä on niin ilkeä äidille". Näitä sanoja hän kertoilee jopa mummolleen (minun äidilleni).
Miksi hän ei tajua, että lapsemme myös kärsii?
Mitä tämä oikein on?
Mutta toisaalta kukapa hotellista haluaa lähteä, jossa on täyshoito. Laiska veemäinen ämmä, kun siivoaa, tekee ruoat, käy töissä hankkimassa rahaa, hoitaa lapsen tarpeet (ruoka vaatteet terveydenhoito), kestitsee vieraat, auttaa miehen työasioissa, hoitaa kodin muutkin työt (viemäri, huolto, laina ym. asiat). Ja jos ei hoida niin, on laiska veemäinen ämmä, etenkin jos pyytää hommiin apua.
EN ENÄÄ YMMÄRRÄ TÄTÄ ELÄMÄN MENOA YHTÄÄN!
Sanokaa nyt viisammat missä mättää?
Mies pääsisi eroon tästä "vitun-läski-siasta" (yksi näistä hellittelynimistäni), rahat taskussaan, mutta ei vaan lähde.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voihan paska en muuta voi sanoa, kuulostaapa vähän niinkun meiän juttu alussa mutta ei hän kutsunu mua nimillä niinkun sun mies, jumankauta nyt kyllä älä anna periksi vaan ala pistää ukko ulos ja äkkiä. Tee selväksi että oot tosissas ja jos sulla on tai eti joku sun avuksi tai kaksi että on henkistä ja muutenkin tukea. Ei elämä tarvi olla tommoista. Tai sitten menet oikeuteen, hae ihmeessä lakiapua että saat sen ulos. Sä oot antanut sille parhaan mahdollisen tarjouksen käteistä sen osasta, vau ei siihen kyllä monet pysty, sais olla tyytyväinen. Jos ei suostu niin ainahan voi lähteä ilman mitään. Tee se selväksi sille et oot tosissas mutta yritä niin et lapses ei nää, vie se mummolaan viikonlopuks ja sit ukko ulos. Jumankauta oon vihanen sun puolesta. Meilläkin meni aika kauan että sain entisen mieheni tajuamaan että oon tosissani että haluun eron ja hänet ulos ja sit lähti ja vuosi takana ja elämä on aurinkoista. Älä jää tommoseen. Tsemppiä!!
Voi hyvänen aika!Myy se asunto ja laittakaa molemmil
omat huushollit.Kauanpa olet kestänyt,todella sitkeä
Mutta ajattele nyt itseäsi ja lastasi ennenkaikkea.
Ei ole hyvä lapsen kuulla tuollaista kielenkäyttöä.
Hänellä alkaa kohta kouluvuodet ja tuollainen isä on
häpeäksi.Tartuhan toimeen,olet topakka nainen!
Mitenkähän tuollaista yhteistä asuntoa voi mennä myymään. Sehän on selvää, ettei toista tuosta vain voi omasta asunnostaan ajaa pois.
Hankala juttu, suosittelisin melkein kääntymään lakimiehen puoleen jotta asia menee oikein.
selvyys se on että kämppä jää sinulle, tai lapsi, voi pyhä sylvi!! Ompa omahyväistä ! Se lähtee kiitämään joka on kiittämätön. Sinä?
Olen todellakin niin omahyväinen, että haluaisin mielelläni pitää tämän kodin, jonka olen suurella työlläni sekä vaivalla hankkinut ja laittanut sellaiseksi, josta olen aina haaveillut. Miehen panostus asiaan on ollut vain nimi lainapapereihin. Tahtoisin pitää edes jostakin hyvästä ja minut onnelliseksi tekevästä asiasta kiinni = kotini. Toiseksi asunnon myynti ja muutto muualle tarkoittaisi lapsellemme mielestäni liian paljon ja monia stressitekijöitä yhdellä kertaa. Uusi koti, uusi alkava koulu, uusi ympäristö, ei yhtään entisiä kavereita, isä ja äiti eroaa ja asuu erillään, jolloin hänen maailmansa mullistuu jo tässäkin. Mielestäni vähin häntä vahingoittava vaihtoehto olisi, että vain isä muuttaisi pois ja kaikki muu säilyisi kuta kuinkin ennallaan ympärillä.
Onko se omahyväistä, kun ajattelee myös lapsen etua?!
Miksi luovuttaisin tämän kaiken jälkeen vielä kotinikin tällaiselle miehelle, sitä hän varmaan juuri toivookin, että korjaa koko potin ja putsaa minut. Nytkin hän jo nettoaisi todella sievoisen summan lähtiessään tästä asunnosta, jonka alkupääoma tulee minun edellisestä asunnostani, jonka yksin omistin. Tullessaan siihen asuntoon hänellä oli vain vaatteensa ja kahvinkeitin.
Annan hänelle ILMAISTA RAHAA JA TAVARAA ihan suosiolla. Se vasta onkin omahyväistä!
Ja en oikein ymmärrä tätä mielipide asiaa...jos mies on sitä mieltä, että olen maailman kamalin ämmä niin mielipidehän on juuri HÄNEN ja varmaankin myös sinun. Enkä muutoinkaan mielestäni esittänyt tuossa viestissäni minkäänlaista MIELIPIDETTÄ. Ihmettelin vain miksi mies haluaa väkisin asua tällaisen ämmän kanssa.
Kotini tässä haluan edes pitää ja lapselleni jättää jotakin tuttua ja turvallista, kaiken muun hän on jo tuhonnutkin. Tämä oli mielipide!
Toivon sinulle hyvää kevään alkua ja sielun sivistystä, jota pyhällä sylvillä ainakin on!
totta, kun kirjoitit. Niin anna palaa! Lapsenne saa traumat tai ms. ehkä sairastuu masennukseen murrosikäisenä ja hänestä tulee kaiken "maksaja". Jos aikuiset tai siis miehesi ajatteelee vain omaa takapuoltaan niin aika itsekästä - odottaa ilmeisesti, että sinä lähdet. So What - toimi - mene lakimiehelle, lääkäriin, sosiaalitoimeen kaikkiin paikkoihin että pääset vapaaksi alistajastasi, hae vuokra-asunto ja tilaa muuttoauto ja lähde! Teillä on vielä elämää jäljellä - hautaan ei kai saa rahaa mukaan tai taivaspaikan? materia on vai materiaa!
Ps. Jos oikeasti se "piste" on mennyt, niin ihminen vain lähtee taakseen katsomatta.
perheneuvolasta?
Olen jo ottanut kaikki yhteystiedot selville, mistä saa apua. Lasten suojelut, perheneuvolat ym. Tässä kerään nyt voimia, jotta voin ottaa sen ratkaisevan askeleen kohti näitä tahoja.
Sillä sille tielle kun lähden, niin paluuta ei taida enää olla. Tuo lapsen koulun aloitus tässä mietityttää ja sitä miten se vaikuttaa häneen, jos ero sattuisi osumaan esim. kesälle, juuri ennen koulun alkua.
Tähän haluaisinkin juuri ammatti-ihmisten näkemykset ja kokemukset avuksi. Haluan toimia järkevästi ja itse ainakin pyrin säilyttämään niin asialliset välit lapsen isään kuin mahdollista. Sen tiedän, että hän tulee nimittelemään ja herjaamaan minua lapsellemme. Minä koitan itse pidättäytyä siitä, etten hauku lapsen isää hänelle.
Haluaisin vain, että kaikki menee siististi ja pääsisin jatkamaan elämääni rauhassa sekä saisin annettua lapselleni paremman kasvualustan. Jotta hän myös saisi paremmat eväät kasvaa kaiken tämän keskellä vastuuntuntoiseksi, TASAPAINOISEKSI ja toisia ihmisiä kunnioittavaksi sekä arvostavaksi ihmiseksi.
Tuosta lakiapu hommasta olen samaa mieltä.
Tod. näköisesti lapsi kärsii tilanteesta nyt jo niin paljon, että ero olisi ennemminkin helpotus joskin suuri juttu kuitenkin.
Tilanne pitäisi saada rauhalliseksi mahdollisimman pian.
Miehesi käytös taas oma lukunsa. Hän purkaa omaa vihaansa ja turhautumistaan sinuun. Kuitenkin on joko sinusta riippuvainen henkisesti taikka sen takia että hoidat käytännön asioita.
Itse ainakin lakkasin passaamasta miestä, älä nyt ihmeessä ruokaa hänelle laita.
Laisak ja mukavuuden haluainen ihminen sietää riitaa jotta saa palvelua. Tee ruoka vain itsellesi ja lapselle. pese vain omat ja lapsesi pyykit. Älä kuluta aikaa riitelyyn vaan ohita sanansa, hän purkaa sinuun vain jotakin omaa pahaa oloaan. Irtaudu henkisesti hänestä, ohita hänet. Käytä jäävä energia juuri käytännön järjestelyihin jotta saat hänet muuttamaan.
Sinä tarvitset lakiapua. Kysyppä kunnaltasi kuka tarjoaa ilmaista lakineuvontaa saadaksesi miehen nimen pois velkakirjasta
seuraava askel on ottaa yhteys virkavaltaan fyysillisesti saada mies etuoven ulkopuolelle.
kolmas askel on vaihtaa lukot ja avain vain sinulle.
neljäs askel on saada lähestymiskielto ja yksinhuoltajuus lapsestanne
Onko sulla oppeliini lähestymiskielto aivoiltasi?
En tiedä mikä on suhteenne jatkossa, mutta lopettakaa ilkeily toisillenne, olkaa sovussa. Lapsikin jo ihmetteli. Positiivinen ilmapiiri on tärkeää lapselle ettei tule mielenterveysongelmia aikuisena.
itse pois? Miksi juuri miehen on lähdettävä? Ehkäpä uudet kuviot, uusi asunto tuovat raikkaan ja uudenlaisen otteen elämään. Siellä vanhassa on vaan se sama elämä ja samat muistot. Lapsenkin saa hyvin innostettua mukaan kun saa sisustaa oman huoneen tai vaikka koko kämpän äidin kanssa yhdessä.
Kaikkia vaihtoehtoja on tullut punnittua. Tilanne on vain se, että mikäli itse lähden niin lapsihan jää silloin miehen luo ja mies saa heti automaattisesti lapsen lähihuoltajuuden. Hän ei nimittäin suostu siihen, että lapsi muuttaisi mukanani minun osoitteeseeni. Mikäli olet lukenut noita muita kommenttejani, niin saanet hieman lisäselvyyttä tilanteeseen ja siihen miksi toivoisin, että se joka ei siellä viihdy niin voisi itse vaihtaa maisemaa. Minä viihdyn kodissani hyvin, olenhan sen hankkinut ja mieleisekseni luonut ja jos lähtisin niin veisin mukanani melkein kaikki tavarat, jos niin haluaisin...viimeistä lusikkaa myöten. Eikö se yleensä ole niin, että häirikkö poistetaan esim. ravintolasta ja muut saavat jäädä. Miksi uhrin on paettava ja vaihdettava paikkaa?
Muutoinkin minun lähtöni olisi lapselleni huono vaihtoehto, vaikka lapsi on miehelle tärkeä ja hän pitää lapsesta kohtuullisella tasolla huolta (ja haluan ehdottomasti, että isä lapsella säilyy). Lähihuoltajalle uskotaan monasti lapsen tärkeimmät asiat ja jos minä lähden se katsotaan tietyllä tapaa siten, että olen luovuttanut lapsen isälle. Mikäli tässä tapauksessa joutuisimme joskus siihen tilanteeseen, että haluaisinkin lapsen huoltajuuden täysin itselleni niin tilanne on kohdaltani tietyiltä osin menetetty. Miehellä on alkoholiongelma, vaikka väittääkin toisin. Hänen keskimääräinen kulutuksensa kuukaudessa on noin 100 alkoholiannosta, jota en itse pidä hirveän pienenä lukuna. Itse käytän noin kuusi annosta kuukaudessa.
Ei tarvitse kovinkaan kummoista mielikuvitusta käyttää, kun miettii onko tuossa hyvät lähtökohdat lapsella asua isänsä hoivissa. En juurikaan puutu hänen alkoholin käyttöönsä. Olen muutaman kerran yrittänyt keskustella aiheesta asiallisesti hänen kanssaan, mutta kun mitään keskusteltavaa eikä ongelmaa miehen mukaan ole, niin sitten ei keskustella ja se siitä.
Edes lapsi ja hänen tarpeensa eivät ole hillinneet alkoholin käyttöä. Jotakin kuvannee tapaus, jossa lapsi äkisti illalla sairastui ja saimme lääkärille ajan heti seuraavaksi aamuksi, koska ei ollut mitään kriittistä ja pystyimme odottamaan aamuun. Mies nautiskeli tapansa mukaan illalla/yöllä juomiaan, en tiedä minkä verran, mutta sillä seurauksella, että aamulla hän oli vielä niin juovuksissa, että ei tietenkään ollut ajokunnossa, jolloin lähdin lapsen kanssa kaksistaan taksilla lääkäriin (en omaa ajokorttia).
Tuskin monikaan uskaltaisi tällaisessa tapauksessa ja edes haluaisi antaa lähihuoltajuutta miehelle, kun ei ole takeita pystyykö isä koskaan hallitsemaan millään tavalla alkoholin käyttöään. Jos lapsi sairastuisi isänsä luona yllättäen esim. yöllä niin miten täysin juovuksissa oleva isä voisi lastaan auttaa!
Muutaman kerran on jo käynyt niin, että mahatauti on iskenyt lapseen kesken yöunien. Mies on nukkunut puolisammuneena ja ei ole tajunnut yön tapahtumista yhtään mitään, vaikka lasta on pesty oksennuksista ja vaatteita sekä vuodetta vaihdettu moneenkin otteeseen ja muutamat itkutkin on lapsi itkenyt eli meteliä on ollut jonkin verran. Aamulla on sitten krapuloissaan ihmetellyt, että mitäs täällä on tapahtunut sillä aikaa kun hän on nukkunut.