Mä tapasin miehen, joka vei multa jalat alta. Mä taisin tehdä saman sille, koska se mua rupes oikein tosissaan pommittamaan. Soitti joka päivä, viestitteli jne. Kun se oli kavereiden kanssa juhlimassa, se silti soitti mulle. Aamulla kun se heräs krapulasta, se soitti mulle tai laitto viestin. Se oli viemässä mua sen vanhempien mökille. Se oli lähdössä reissuun mun kanssa jne.
Mitä sitten tapahtu? Tapaamisesta oli menny kuukausi. Ihan yhtäkkisesti rupes tökkimään. Se sano et soittaa, eikä kuulunu, ei vastaa puhelimeensa eikä viesteihin. Nyt mietityttää, miks se noin teki? Annoin sille mahdollisuuden kertoa ettei kiinnosta enää, mut ei se tehny sitäkään. Oon aivan pihalla. Mikä muuttu yhtäkkiä? Miks mies ei voi sanoa asioita suoraan? Mitä mun pitäis tehä? Jätänkö tän nyt tähän? Ilman mitään selityksiä tai selvityksiä? Jos miehenä ymmärrät tätä tilannetta, niin voisitko hieman valaista mua. Toinen nainen? Sitoutumiskammo? Kaverit?
Mitä sitten tapahtu? Tapaamisesta oli menny kuukausi. Ihan yhtäkkisesti rupes tökkimään. Se sano et soittaa, eikä kuulunu, ei vastaa puhelimeensa eikä viesteihin. Nyt mietityttää, miks se noin teki? Annoin sille mahdollisuuden kertoa ettei kiinnosta enää, mut ei se tehny sitäkään. Oon aivan pihalla. Mikä muuttu yhtäkkiä? Miks mies ei voi sanoa asioita suoraan? Mitä mun pitäis tehä? Jätänkö tän nyt tähän? Ilman mitään selityksiä tai selvityksiä? Jos miehenä ymmärrät tätä tilannetta, niin voisitko hieman valaista mua. Toinen nainen? Sitoutumiskammo? Kaverit?
Vastaukset 14
Vanhimmat
olla myös miehelle vaikea ja ehkäpä hän tarvitsee aikaa miettiäkseen. Toisaalta onko hänelle tullut jotakin sellaista tietoon sinnusta, joka saa aikaiseksi paljon kysymyksiä, mutta ei vastauksia?
Oon kyllä ihan julmetun suora puheissani, eikä mulla ole kauheasti salaisuuksia. Kerron yleensä kaiken ja välillä tosiaan vähän enemmänkin. Tääkin vois selittää sen käytöstä, mut kyl sen pitäis tietää, et multa jos jotain kysyy, niin saa vastauksen heti.
Me ei liikuta ollenkaan samoissa piireissä, eikä meillä ole kun yksi yhteinen tuttava, jonka kautta itseasiassa tavattiin. Sen on aika hankalaa saada musta selville mitään mistään muualta kun multa itseltäni.
Onko mahdollista, että mä olen ollut liian innokas ja ajanut sen nurkkaan jotenkin? Kuulostaa kaukaa haetulta, koska sehän se mua pommitti niin innoissaan.
No eipä oikeaa tilannetta voi kukaan ulkopuolinen tietää, mutta veikkaisin
että hän tapasi jonkun vielä kiinnostavamman naisen. Pommittelee nyt
sitten häntä viesteillään.
mut jos mä annan miehelle mahdollisuuden fiksusti tehdä mulle selväksi että sitä ei kiinnosta enää... Miks ihmeessä sä et käyttäs sitä mahdollisuutta? Etenkin jos sulla jo on joku toinen? Haluuks miehet pitää jonku Back up -planin ja sit ne olettaa et jos sen toisen kans ei onnistukaan, ni et mä riemumielin olisin viikkojen pimennossa olon jälkeen ihan jees sen asian kanssa?
hiljaa ajautumassa ilmeisesti samaan tilanteeseen tai siltä se ainakin välistä tuntuu. :(
Syy tähän tilanteeseen johtuu ihan siitä, koska paljastuu asioita joita on mietittävä...
te ollenkaan uudestaan, vai olitte vain puhelimitse yhteydessä??? jos sinulle ei koskaan sopinut tapaaminen, niin ehkä mies tulkitsi että sua ei kiinnosta.
Kai olet kertonu tälle miehelle, että haluat tavata ja se vei sun jalat alta? Jos ei nyt aivan noilla sanoilla niin silti ainakin ratakiskosta vääntäen kun ei se viesti muuten välttämättä mene perille. Lisäksi olet toivon mukaan tehnyt sitä tarpeeksi, jottei miehelle ole tullut kuvaa, ettei sinua kiinnosta. Yksipuolista kiinnostusta ei nimittäin jaksa pitää yllä loputtomiin.Itsestäänselvyyksiä, tiedetään, mutta nämä nyt ensimmäisenä tuli mieleen kun ei sen enempää tiedä miten olette ensitapaamisen jälkeen edennyt ja kuinka pitkään vastaamattomuutta on kestänyt. Jos päädyt jättämään asian tähän (en suosittele), niin kerro ainakin miehelle ettei tapahdu mainitsemaasi "Miks mies ei voi sanoa asioita suoraan?" -oloa sinun puoleltasi tehtynä.
Olen mies ja tavallaan ymmärrän.. Tosin vain sen miltä sinusta tuntuu. Sillä naiset ovat tehneet minulle aivan saman kymmeniä kertoja! Ilman mitään selityksiä katoavat kuin tuhka tuleen eivätkä vastaa ollenkaan.
Olen heittänyt asiat siihen, enkä ole kysellyt enää niiden perään kun ei kerran ole suuta sanoa syitä. Sinäkin voit tehdä samalla tavalla, sillä voi olla, että hän vain nauraa asialle kavereiden kanssa tyyliin, että kylläpäs minä olen suosittu ja haluttu yms.. Itse olen ainakin törmännyt kaveriporukoissa tuohon että nauretaan selän takana.
Tai toinen vaihtoehto on se, että kyseiselle ihmiselle on tehty aivan samoin kuin hän teki sinulle.. Joten nyt hän kokee tarvetta tehdä samoin muille.. Itsellänikin on nykyisin niitä piirteitä, mutta en tee sitä ilkeyttäni, vaan sille asialle ei voi mitään. Se vain tulee jäädäkseen.. sitä vain on samanlainen kuin kaikki muut ja seura tekee kaltaisekseen.. Ja lisäksi tuntuu siltä, että sille asialla ei ole mitään merkitystä, vaikka todellisuudessa olisikin kohteliasta ilmoittaa asiasta. Mutta kynnys ilmoittaa on suuri, koska mielessä pyörii aina se että eihän kukaan ilmoittanut minullekaan ja sen vuoksi olettaa automaattisesti asian olen täysin normaalia.
minkä ikäinen sä olet, mutta tuo kuulostaa erittäin nuoren ihmisen kirjoitukselta. Siis tollanen että rehvastellaan kavereille ja ei itse oteta vastuuta käytöksestään, vaan piiloudutaan muiden taakse "kun muutkin tekee näin..." Oikein suututti kirjoituksesi.
Jos sulla nyt on jotain mikä on jäänyt selvittämättä niin nyt välittömästi luuri käteen ja selvittämään! Mä itse selvitän aina, jos toinen sitä haluaa tai itseäni vaivaa ja suorastaan halveksin tuollaista käytöstä mistä kerrot. Selän takana naurajat kertoo vain ja ainoastaan itsestään ja sellaisille onkin oikein että tulevat petetyiksi ja jätetyiksi. Karman laki onneksi maailmassa sentään toimii.
Mulle kävi ihan täysin samalla tavalla. Mies oli aluksi ihan mielettömän kiinnostunut ja hänen kanssaan tuli tunne, että tässä ollaan jotain sielunkumppaneita, niin avosylin hän otti minut elämäänsä.
Sitten kaikki loppui kuin seinään. Kun tapasin hänet sattumalta ja tiedustelin asiaa, hän sanoi, että haluaa yhä olla kanssani, mutta tarvitseekin aikaa selvitelläkseen päätään jne.
Sain sitten tietää, että hän tapailee exäänsä. Joten se selittänee kaiken. Kun hän tapasi minut, hän oli ikävissään ja kaipasi lohduttomasti seuraa ja siksi halusi niin olla kanssani, mutta kun ex tuli takaisin, hän unohti minut.
Ei tässä kaiketi minulla suurta roolia ole, vaikka olenkin saanut sydänsuruja, ei ne häntä kiinnosta, hän on yhä kovin kiinni exässään, vaikka heidän suhteesta tuskin koskaan enää onnellista tulee, se verran pahoja temppuja ex tehnyt hänelle, mutta koukussa on häneen yhä, ..mitäs se mulle kuuluu.
Ja ymmärrän toisaalta sen, että hän sanoo haluavansa olla mun kanssa, ehkä hän haluaakin, jos/kun exän kanssa sukset menevät lopullisesti ristiin, voin olla ihan kiva vaihtoehto, kait hän kuitenkin minuun pikkasen ainakin ihastui, jaksoi kuitenkin pommittaa silloinkin kun itse olin epävarmempi.
Mutta tällä hetkellä en odota häneltä yhtään mitään, ei hän kykene nyt muuhun kuin sähläämään exänsä kanssa, olkoon se kuinka tuhoon tuomittua hyvänsä.
Arvostaisin kyllä rehellisyyttä, mutta hän ei uskalla kertoa mulle totuutta, vaikka olen sitä pyytänyt. Kaiketi hän pelkää menettävänsä minut lopullisesti tai sitten vaan ei katso tarpeelliseksi kertoa. En pääse hänen päänsä sisään, en voi tietää mitä hän ajattelee.
Mutta voin päättää, miten itse suhtaudun asiaan. Ajattelen, että hän ei pysty nyt antamaan minulle mitään; ei totuutta eikä oikeaa rakkautta. Olen päättänyt pitää häneen etäisyyttä ja etsiä elämääni ihmisiä, joilla asiat paremmalla mallilla.
Minulle on juuri ilmeisesti käymässä näin. Ja tekijä on nainen.
Ei ilmoitella että missä vika vaan mieluummin se ilmeisesti yrittää karkottaa mut pois elämästään.
Ei soittele eikä halua tavata. Olen kysynyt että mikä vaivaa ja mitä se haluaa. Vastaus aika pyörrettyä hölönpölyä.
Olen todella surullinen koska tykkäsin hänestä paljon ja hänkin tykkäsi paljon minusta. Ehkä.
Miehen kuvakulmasta en osaa kyllä auttaa. Sen tiedän kuitenkin etten koskaan tekisi kenellekkään näin kylmästi.
Mitäs sä teit? Ainii, et mitään... "olokoot, ei sitä kiinnosta"
Tein omasta mielestäni kaikkeni.
Olin rehellinen alusta saakka ja kerroin tunteistani myös avoimesti. Keskusteltiin arvomaailmoistamme, unelmistamme ja toiveistamme. Sovittiin, että rauhallisesti ja varmasti lähdemme rakentamaan suhdettamme.
Sain kuitenkin tietää, että tapailee myös exäänsä. Kerroin asian hänelle ja annoin mahdollisuuden selittää. Hän valitsi valehtelun.
Tässä on kuitenkin jo aika monta kertaa puhuttu asiasta.
En usko, että voin tehdä enää mitään muuta kuin antaa hänen elää niin kuin haluaa ja pitää häneen etäisyyttä.
En ole niin itserakas, että pelkästään omat toiveeni häntä kohtaan olisivan tärkeitä; kyllä mä toivon, että hän saisi elämänsä kuntoon ja kykenisi olemaan rehellinen, vaikka sitten jonkun toisen kanssa. Tämänkin olen hänelle kertonut. Silti hän valehtelee.
Mitä muuta mun sitten pitäisi tehdä?????
Mulle on käynyt aivan samoin kuin sulle.. Mies on ensin aivan hullaantunut, pommittaa koko ajan ja haluaa esitellä ystävilleen, sukulaisillee jne. Ja mä olen aivan kauhuissani, koska olen paljon hitaammin syttyvää lajia..
Monesti on syynä ollut ihan tempperamentti, eli mies ihastuu, heittäytyy tunteisiin ja unohtaa järjen. Sitten kun järki pikku hiljaa palaa tai kyllästyy mun varovaisuuteen, hitauteen, niin alkaa miettiminen ja peräytyminen.
Pari kertaa on ollut syynä juuri toinen nainen,kuten muutkin ovat jo maininneet, yleensä se ex. Joko mies tajuaa ettei ole valmis uuteen suhteeseen tai haluaakin/saa exänsä takaisin.
Itsellä on peräytyminen monesti tapahtunut ihan vain sitoutumiskammosta, jatkuva pommitus ja vauhdilla eteneminen luovat pakokauhun, sitten keksin meriselityksiä miksen halua nähdä.. Ja vaikka totuuden kertoisin harva sitä uskoo!
Samaa mieltä olen kuitenkin kanssasi et joku selitys täytyy saada, itse sen vaadin ja myös annan toisellekin!
Sillä onko se ihan se oikea totuus, niin ei mun mielestä ole väliä. Ei kaikki tiedä itse syytä tai halua sitä edes itselleen myöntää, joskus on valkoinen valhe paikallaan ettei turhaan loukkaa ilman perusteltua syytä ja joskus saa suojella itseäänkin..