Muutimme miehen kanssa yhteen nyt uutena vuotena ja olemme seurustelleen puolisentoista vuotta. Mies erosi ex avovaimostaan kaksi vuotta sitten.
Nainen on naimisissa mutta hakee nyt eroa miehestään, eli on yksin. Heidän (mieheni ja hänen) yhteinen lapsi majailee hänen luonaan, silti hän ei ole yh-äiti vaan lapselle on sovittu yhteishuoltajuus.
Nyt kun nainen sai kuulla, että muutin miehen luokse asumaan, hän raivostui. Perui kaikki tapaamiset ja alkoi vaatia lapsen yksinhuoltajuutta, uhkaa että muuttaa ulkomaille.
Mies totta kai meni paniikkiin ja alkoi hoitamaan asiaa ties mitä kaikkea kautta ja välillä tuntuu, että nainen heltyy ja kaikki on taas ok, mutta pian riita on taas käynnissä.
Hän vaatii, etten näe mieheni lasta kun lapsi tulee hänelle, etten olisi kotona vaan jossain muualla. Pitäisikö minun siis joka viikonloppu kun lapsi tulee, lähteä jonnekin kaverin luo yöksi tai hotelliin? Joka kerta kun lapsi tulee harrastuksista suoraan miehen luo viikolla, lähden vaikka ulos?
Minäkin käyn töissä ja se on nelivuorotyö, eli olen kotona milloin olen. Mitä asialle voisi tehdä? Aivan järjetöntähän naisen vaatimuksiin on suostuakaan!
Tämä on alkanut nakertaa mieheni ja minun välejä, koska hän on koko ajan varpaillaan sen takia, saako nainen yh-huoltajuuden ja muuttaako tämä sittenkin ulkomaille. Hän on aina väsynyt ja äkäinen, joten yhteinen aikamme on todella pientä, milloin hän ei olisi vihainen. Silloin kun sitä sitten löytyy, otan sen ilomielin vastaan.
Mies on jopa miettinyt pari kertaa, että luopuisi huoltajuudesta ihan vain sen takia, että saisi oman elämänsä nyt kuntoon niin, ettei exä voisi sitä enää kontrolloida. Ei hän silti lasta voi jättää.
Nainen on naimisissa mutta hakee nyt eroa miehestään, eli on yksin. Heidän (mieheni ja hänen) yhteinen lapsi majailee hänen luonaan, silti hän ei ole yh-äiti vaan lapselle on sovittu yhteishuoltajuus.
Nyt kun nainen sai kuulla, että muutin miehen luokse asumaan, hän raivostui. Perui kaikki tapaamiset ja alkoi vaatia lapsen yksinhuoltajuutta, uhkaa että muuttaa ulkomaille.
Mies totta kai meni paniikkiin ja alkoi hoitamaan asiaa ties mitä kaikkea kautta ja välillä tuntuu, että nainen heltyy ja kaikki on taas ok, mutta pian riita on taas käynnissä.
Hän vaatii, etten näe mieheni lasta kun lapsi tulee hänelle, etten olisi kotona vaan jossain muualla. Pitäisikö minun siis joka viikonloppu kun lapsi tulee, lähteä jonnekin kaverin luo yöksi tai hotelliin? Joka kerta kun lapsi tulee harrastuksista suoraan miehen luo viikolla, lähden vaikka ulos?
Minäkin käyn töissä ja se on nelivuorotyö, eli olen kotona milloin olen. Mitä asialle voisi tehdä? Aivan järjetöntähän naisen vaatimuksiin on suostuakaan!
Tämä on alkanut nakertaa mieheni ja minun välejä, koska hän on koko ajan varpaillaan sen takia, saako nainen yh-huoltajuuden ja muuttaako tämä sittenkin ulkomaille. Hän on aina väsynyt ja äkäinen, joten yhteinen aikamme on todella pientä, milloin hän ei olisi vihainen. Silloin kun sitä sitten löytyy, otan sen ilomielin vastaan.
Mies on jopa miettinyt pari kertaa, että luopuisi huoltajuudesta ihan vain sen takia, että saisi oman elämänsä nyt kuntoon niin, ettei exä voisi sitä enää kontrolloida. Ei hän silti lasta voi jättää.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kuin susi pienten possujen talon ulkopuolella tuo miehesi ex. No: hän ei sitä yksinhuoltajuutta saa tuosta vain ilman lasten isän suostumusta, ja jos siitä riidellä aletaan, melkoisen painavat syyt saa latoa puntariin, ettei yhteishuoltajuus säilyisi.
Tietääkö nainen, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa eli hänellä ei ole oikeutta evätä tapaamisia lapsen ja hänen isänsä välillä?
Mikä on se väylä, mitä kautta miehesi hoitaa asiaa? Lastenvalvojan asioita. Ja tietääkö muuten miehesi ex, että kun on virallisesti sovittu yhteishuoltajuudesta, hän ei voi tuosta vain muuttaa lapsen kanssa ulkomaille? Lapsen isällä on oikeutensa lasta koskevista asioista päätettäessä. Samoin nainen ei voi kieltää sinua olemasta yhteisessä kodissanne, kun lapsi siellä vierailee.
Kaikkinensa tuo miehesi lapsen äiti on tyypillinen elämäänsä kyrsiintynyt ämmä. Toinen liitto jo kivillä, niin pannaanpa sitten jonkun muun rattaisiin vähän kapuloita ja levitetään sitä pahaa oloa tuolla tavoilla. Ääliömäistä toimintaa - joka ei todellakaan ole lapsen parhaaksi. Varmasti älyttömän rankkaa aikaa teille molemmille, sekä miehellesi että sinulle, joka yrität tasapainoilla syyttömänä sen kaiken paskan keskellä. Voimia teille! Kannusta miestäsi hoitamaan asiat viranomaisten välityksellä kuntoon.
että nainen tuosta vain saa yksinhuoltajuuden ja voi muuttaa ulkomaille.
On täysin yksiselitteisesti lapsen edun mukaista, että se jää Suomeen isälle, eikä lähde äitin mukana huitsin nevadaan.
Btw Sievisen Susannahan yritti samaa temppua, mutta eipä onnistunut ja lapset jäivät Janille Suomeen.
Ei kannata säikähtää uhkailuista, taitaapi äiti vain bluffata.
Mitä heidän erossa tapahtui, kumpi jätti ja miksi?
Kiitos paljon puhkuu ja puhisee (:
Tuo taistelu oli viime tietojeni mukaan mennyt käräjille ja ongelmana on, että naisella on pieni rikosrekisteri, joka tottakai vaikuttaa jos lapsesta riitaa aletaan haastaa ja mies ei halua lasta kokonaan itselleen, koska ei halua evätä äidiltä lasta ja sanoi, että haluaa myös minun kanssani rakentaa suhdetta, jolloin ei ole hyvä että lapsi on kotona 24/7 ja vielä, kun mies on yksityisyrittäjä, eikä ole ihan normaalit 8h työpäivät. Eli minä olisin lapsen kanssa silloin enemmän ja sekään ei olisi hyvä. Siksi toiotaan, että yhteishuoltajuus säilyisi.
... ero tuli naisen puolelta. Kuulemma miehessä oli kaikki vikana ja nainen ei enää kestänyt, li kuulemma vuosia ollut jo onneton ja halunnut erilaisen miehen. Oli sitten jo eron jälkeisenä iltana baarista lähtenyt toisen miehen kanssa.
Jonkun täytyy joustaa ja mielestäni se olet se sinä koska tässä nyt täytyy olla ensisijaisena se lapsi ei kukaan muu. Etkö voisi pari ensimmäistä vierailua olla poissa ja sitten pikkuhiljaa saada exän rauhottumaan ja luottamaan sinuun, eihän tässä tarvi olla kyse loppuelämästä vaan pikkuhiljaa tottumisesta asioihin. Vähä kerralla ala nähdä lasta ja tulla tutuksi ei yhdellä kerralla heti muuten siitä ei tuu mitään. En minäkään olisi päästänyt lapsiani míeheni tuntemattomien naisten luokse koska se on lapselle järkytys ja lapsen pitää viettää aikaa isän kanssa sun pitäisi se ymmärtää kyllähän tiesit että hänellä on lapsi ja mihin sotkuun pääset mukaan. Jos nyt vetäydyt vähän vähäksi aikaa ja annat ajan kulua ja ole joustava niin miehesi rakastaa sua enemmän sen takia ja exänkin kanssa tulee suhteet paremmaksi usko vaan. Älä ala kukko tappeluun exän kanssa siitä ei tule mitään, oo viisaampi.
Miehen ei missään nimessä kannata luopua yhteishuoltajuudesta sillä lapsille isä on yhtä tärkeä kuin äiti. Tuo nainen tekee nyt raivossaan hallaa lapsilleen. Miehesi pelkää turhaan, kyllä laki suomessa ajaa myös isän oikeuksia.
Jos isä on ollut kunnollinen ei äiti voi riistää lapsia häneltä.
Miehesi kannattaisi ottaa yhteyttä viranomaisiin ja näin katkaista peli jota ex;nsä pelaa.
Sinulla on oikeus olla omassa kodissasi.
Kun käyttäydyt asiallisesti ei tällä raivostuneella ex; llä ole mitään valtaa sinuun. Miehellä on yhteishuoltajuus, hänellä on oikeus esitellä sinulle lapsensa. Jos olette kunnollisia ihmisiä laki on teidän puolellanne.
Olen osittain samaa mieltä siinä, että sinun kannattaa pysyä taustalla. Mutta oman jaksamisen kannalta sinulla täytyy olla oikeus levätä kodissasi eikä pakoilla jossain.
Muuten kannattaa viestittää sinne miehen ex;lle että lapset on isänsä kanssa ei sinun.
Jos kyse on alku raivostumisesta nainen tottuu asiaan pikkuhiljaa, jos sairas tyyppi ( rikostausta ?..mistä?) ei välttämättä häiriköinti lopu.
Ylemmässä jossa ehdotettiin fiksu vetäytyy:
Mies on nähnyt lasta kaksi kertaa sen jälkeen kun muutin asuntoon, toisella kerralla (jolloin nainen ei vielä tiennyt, että asun virallisesti) olin poissa ne kaksi päivää, koska satuin onneksi muutenkin olemaan työmatkalla. Toisella kerralla mies tapasi lapsen niin, että he menivät mummolaan.
Ongelma on, että nainen EI HALUA OLLENKAAN KOSKAAN minun olevan paikalla, en todellakaan aio yötöiden jälkeen alkaa etsiä hotellista vielä majoitusta jos lapsi on yön meillä! Voi nukkua vaikka lattialla vierashuoneessa lukkojen takana jos se helpottaa.
Ja muihin sitten, tuo todella rasittaa meidän suhdetta ja välillä minusta tuntuu, että en enää tunne edes miestä. Sitten kun hän on siinä tilassa että unohtaa ongelmat hetkeksi, hän on liiakin läheisyydenkipeä. Silloin yleensä sitten otan hänet syliini ja silittelen kevyesti, joskus jopa mies onnistunut nukahtamaan tuohon. Asia painaa kumpaakin ja molempien töissä se on huomattu.
Naisella on todettu mielialahäiriö ihan psykolokin puolelta ja siihen napsinut pillereitä teiniaikanaan, mutta lääkärin mukaan asia olisi nyt kunnossa ja hän ei pääse enää minnekään hoitoon. Miehen vielä seurustellessa hänen kanssaan, nainen saattoi vetää hirveät raivarit ja käydä päälle, paiskoa esineitä ja ovia (heidän entisessä asunnossa seinässä reikä kun ulko-ovenkahva pamahti läpi) mutta ei kuulemma ole lasta koskaan pahoinpidellyt. Olenkin sanonut, että sitä ei koskaan tiedä, milloin se käy. Nainen on myös aiemmin uhkaillut minua josta ilmoitettiin poliisille, mutta jätin kumminkin ilmoituksen siihen, etten laittanut asiaa eteenpäin kun mies sitä pyysi. Silloin lapsen huoltajuus oli jo vaakalaudalla.
Eli olen tosiaan olult poissa tapaamisista, olen jopa suutuspäissäni naiselle käskenyt sanoa, että en todellakaan heidän lastaan aio tavata koskaan. En usko että mies vei suutuspäissäni huutamaa viestiä exälleen - ehkä parempikin niin. Mutta on tehnyt selväksi, että voin olla tapaamisilta poissa, mutta jos lapsi on pitkään meillä, niin minäkin asun ja maksan vuokraa asunnosta ja myös oleilen siellä. Nainen ei sitä hyväksy, eikä suostu puhumaan kanssani, lyö luurin korvaan joka kerta. Jos kaupungilla satumme näkemään vahingossa, hän huutelee ivallisia huomautuksia minulle (huora, lutka, rahan perässä juoksija) ja luo vihaisia, äkäisiä katseita minuun. Onneksi lapsen kanssa tyytyy vain mulkoilemaan.
En nyt tiedä mitä tehdä, lapsi on ilmeisesti tulossa parin viikon kuluttua ma-ke miehelle, kun nainen joutuu lähtemään toiselle paikkakunnalle eikä saanut mummoja tai sukulaisiaan lasta hoitamaan joten väkipakolla piti taistella ja tapella, että isä sai lapsen siksi aikaa. Minnekäs minä nyt menen? Nainen kun sanoi, että lapsi tulee isän luo "Jos se lehmä ei ole siellä."
Tämä lehmä tarvitsee siis oman navetan.
Äh, tuo nainen on häiriintynyt. Älä anna hänen pilata elämääsi ja suhdetta mieheesi.
yhteyttä paikkakuntanne sosiaaali ja perheneuloihin.Yritä nyt sinä puhua lasten isän kanssa että isä tekee jotain asian hyväksi.Eihän se vaan noin mene että lapset kärsii kun vanhemmat eroaa ja rakastuvat uudestaan.Ensimmäinen viestisi kertoi jo jotain mutta tuo viimenen paljasti kaiken.Yksin kertaisesti miehesi ex-nainen ei ole käynyt eroa viellä lopullisesti läpi miehesi kanssa.Hän On jommosen katkera tuntee itsensä täysin epäonnistuneeksi,kun ex-miehellä uusi kulta ja hänellä taas puolestaan uuvuttava arki lasten kanssa...Joten ihan vaan kannattaisi olla myös hiuka huolissaan myös tämän exän jaksamisesta.Kuitenkin kun suhteellisen lyhyt aika erosta viellä ja sinä olet jo ollut kauan mukana kuvioissa.Ihmettelen muutenkin kovasti miten noin varhain jo haetaan eron jälkeen uutta mimmiä kun ei viellä ole edellisestäkään toivuttu tai selvitetty asiaa.Miksi erottiin.Sinuna vaan en riistäisi lapsilat isää,koska olet tullut liian pian heidän elämään liian pian ymmärräthän.
kirjoituksen..? Minä ymmärsin siitä, että nimenomaa tämä miehen ex-avokki oli se, joka lähti uuteen suhteeseen ja ehti avioliittoonkin tässä parin vuoden sisällä. Joten itsepä on soppansa keittänyt - en ymmärrä, miksi sitä pitää kostaa edelliselle exälle?!
No, ehkä itse sitten ymmärsin väärin - mutta tilanne vaikuttaa aivan erilaiselta kuin minä sinä sen näet...
Ok ymmärrän että toi ex nainen kuulostaa kieltämättä sairaalta ja kateelliselta ja on hänen ainoa keinonsa teitä ja sinua hallita lapsen kautta joka on miehellesi hyvin rakas. Sinä et voi muuttaa häntä tappelulla vaikka miten haluaisit ja ottais sen temput päähän. Tässä nyt on valitettavasti yksi ja ainoa mistä pitäis olla huolissaan ja se on se lapsi, et ole maininnut minkälaiset tunteet sinulla on häneen?? Sinä et voi tälle asialle yhtikäs mitään kun toivoa että ajan myötä hän rauhoituu ja alkaa tottua ajatukseen ja alkaa luottaa sinuun. Yritä nyt joustaa vähän, ei tietenkää sinun pidä mennä hotelleihin keskellä yötä eikä mitään semmoista mutta ehkä voitte miehesi kanssa sopia näistä asioista etukäteen ennen kun lapsi tulee että miten ne majoitukset pitäs järjestää ja ei tietenkään loppuiäksi tälläistä rumbaa vaan pikkuhiljaa totuttelua. Se on muuten sinun miehesi velvollisuus hoitaa nää asiat exänsä kanssa ja yritää puhua hänelle, tulla jonkunlaiseen kompromissiin, ei tietenkään ihan hulluja vaatimuksia exältä pidä ottaa vastaan mutta asiat selväksi, olisi ehkä parhain mennä ja etsiä laki apua ja pistää kaikki paperille, milloin visiitit ja miten ettei sitten kenelläkään olisi mitään sanomista. Tiedän että tämä on sinulle rankkaa, kyllä sen ymmärrän hyvin, mutta koita kestää ja kun ja jos lähdet siihen sotaan mitä se ex haluaa niin siinä ei voita kukaan, yrittäkää nyt tää homma hoitaa miehes kanssa jotenkin ja muista että on miehes homma puhuu exänsä kanssa ei ikinä sun ja sit on sun homma puhuu jutut läpi miehes kanssa. Voitko muuten ihan käsi sydämmellä vannoa että et ole ikinä tehnyt mitään että exällä olisi syytä vauhkoa??
liian pitkälle. Hänellä ei ole oikeutta puuttua miehesi elämään tai laatia mitään sääntöjä teille. Yksinhuoltajuudenkin saa jos on näyttää painavaa asiaa siitä että miehesi on vahingollinen tai elämänne vahingoittaa lapsen kehitystä.
Miehen kannattaisi olla yhteydessä lastensuojelijaa tässä asiassa.
Kerätkää todisteita uhkailuista ja vaatimuksista.
Kännyköissä on näppärä nauhuri jolla voit äänittää myös puheluita.
Näin ollen oikeudessa on sitten jotain lisämatskua puolellanne.
Tuon naisen käyttäytyminen kuulustaa todellakin siltä että hän on täysin sopimaton hoitamaan lasta.
Jos todella haluat mennä naimisiin (siis pitkäntähtäimen suunnittelu miehen kanssa laillisesti) haluaisitko olla lapselle äiti?
Jos haluat, olisi kaikille osapuolille parasta että isä saisi yksinhuoltajuuden tai ainakin lapsen lähes kokonaan, xlle vain pari viikonloppua kuussa jos sitäkään.
Siinä tapauksessa kerätkää aineistoa, todistajia puhelinnauhoituksia jne. naista vastaan. Lakituvassa "minä sanoin, hän sanoi..." ei paljon paina. Tarvitaan näyttoä.
On 99% varmaa että isä saa lapsen omakseen. Haluatko sinä sitä?
Tuossa lapsi olisi suurin voittaja. Hänen hyvinvointinsa on nyt kaikista tärkein. Lapsi saisi täysipainoisen kodin, isä lapsensa kokonaan ja sinä ikioman lapsen ilman synnytystuskia :)
Xlle jäisi tilaisuus täysipainoisesti hakea uutta piinattavaa.
Todella tyhmää mennä tälläisiä ehdottaa, mistä tiedät että tykkääkö tämä a.p kirjoittaja edes tästä lapsesta? Ei äidiltä noin vain lasta oteta. Mistä tiedät että hän ei ole hyvä äiti? Asialla on aina kaksi puolta, tämähän on hyvin tyypillistä kateellisuutta uutta puolisoa kohtaan. Mistä tiedät että tämä uusi puoliso ei olisi kaiken takana, usein käy että kummatkin naiset inhoavat toisiaan ja siinä jää lapsi parka sitten toiseksi tai kolmanneksi pyöräksi. Tämä uusi puoliso ei ole ikinä sanonut tai ollut huolissaan mikä olisi parempi lapselle. Eikö ukko paralla ole rohkeutta itse selvittää sotkujaan itsehän lähti tämän 'hullun' eukon mukaan, eikai ollut niin hullu sillon joskus? Kuulostaa vaan minä minä minä minä eikä mitään muuta.
Miehen näkökulmaa asiaan. Erosin lapseni äidistä puolitoista vuotta sitten. Exäni on mennyt tänä aikana uusiin naimisiin.
Tapasin uuden naisen ja olemme seurustelleet viitisen kuukautta. Exäni ei sulata, että uusi naiseni tapaisi lastani. Uhkailut yksinhuoltajuudella ja paikkakunnalta muutolla ovat olleet esillä. Meillä on yhteishuoltajuus, kunhan "se ämmä" ei ole paikalla, kun tapaan lastani.
En vaan ymmärrä, miksi exäni ei salli minun jatkavan elämääni. Onhan hänelläkin uusi mies, enkä ole koskaan valittanut siitä, että lapseni näkee tätä miestä. Pääasiahan on, että lapseni viihtyy miehen seurassa ja pitää hänestä.
Lapseni pitää myös uudesta naisestani ja kyselee minulta, miksei hän ole meidän kanssa.
ole kokenut kuin sinä. Minun mies jätti minut ja lapset (toki tapaa heitä), mutta vaihtoi lennosta perhettä ja vielä lastensa silmien alla. Minun v-käyrä hipoo pilviä, kun ajattelenkin ja näen tuota uutta akkaa (puhumattakaan exmiehestä), ottihan uusi avosylin perheemme isän itselleen ja valehteli jo aikaisemmin, että heidän välillä ei ole mitään jne. Minun pitäisi nyt sitten exmiehen mielestä ajatella miltä hänestä tuntuu kun lasten elämässä on uusi mies, mitä ei kuitenkaan ole (pelkkä huhu), mutta niin hän nyt luulee. Mikä näitä jättäjä miehiä ja naisia oikein vaivaa? Ihmetyttää kun itse menevät lennosta uuteen, eivätkä välitä paskan vertaa miltä se jätetystä tuntuu, mutta sitten kun elämä voittaa jätetyilläkin ja löytää yksin olon jälkeen itselleen kaverin, niin sitten puututaan siihen, en vain käsitä tätä. Saavatko he jonkun helvetin nautinnon kun se vanha ei kelpaisi kenellekään?
Ex mies ja yksi muiden joukossa.
Aiemmin tuossa yksi kysyu, haluaisinko lasta itselleni. Pakko sanoa, että täyspäiväiseksi äidiksi minusta ei olisi, en ole suunnitellut lasta ennen kuin minulla on vakituinen työpaikka (nyt vain väliaikainen sillä tarvitsen seuraavaan koulutusasteeseen vuoden työkokemuksen että pääsen sisälle) ja ikää lähemmäs 30.
Juttelimme nyt pitkästä aikaa miehen kansa tästä asiasta eilen illalla ja pohdittiin kanssa tuota yksinhuoltaja asiaa. Nyt mieheltä sitten karkasi kanssa, että hän ei halua lasta elämäänsä 24/7. Minua itse asiassa hieman kauhistutti kuulla tämä, koska lapsi on hänen ja ilman erotilaa lapsi olisi se 24/7 elämässä mukana. (eli jarrutti sitä mietettä hankinko edes koskaan lasta)
Tietysti miestä voi mietityttää että ei halua lasta itselleen kokopäiväisesti, koska minäkään en niin paljon pystyisi hoitoon osallistumaan.
Ja joku mietti tuota oliko nainen koskaan edes hullu, en jaksa alkaa tilittää hänen nuoruuttaan mutta tiesin kyllä naikkosen jo lapsesta asti eikä koskaan kovin tasapainoinen ollut. Ihminen vain tuppaa joskus luulemaan että toista voi muuttaa.
Nyt vain edelleen ongelmana on, minne menen nyt kun lapsi tulee isänsä luona käymään, koska naikkonen ei halua että lasta näen. Lapsihan onkin ihmetellyt miksi isän "kämppäkaveri" ei koskaan ole paikalla?
edelliseen. Mietin tässä tätä omaa tilannettani. Olen lähes 100-varma, että meidän kohdalla homma menee näin: ex on nyt niin onnellinen ja onnellisuutta vain lisää kun minä riudun ja näivetyn, mutta jos täältä suosta nousenkin ja selviydyn, niin silloin häneen ottaa. Tyyliin: kelpaako tuo vittumainen hoitoon joutava läskiperse tosiaankin jollekin jne. Nythän tilanne on hänelle ihanteellinen: on rakastunut uuteen ja omien lastenkin elämässä on se ainut mies. Jotenkin vain arvasin tämän, että kommenttia tulee, mikäli minun ja lasten elämässä olisi mies. En tiedä miksi tuollaista ihmistä kutsutaan joka nauttii toisen kärsimisestä, mutta jos joutuu itse kokemaan samoja tunteita, niin pyytää miettimään miltä hänestä tuntuu. Uskomatonta touhua, mutta sitä saa mitä tilaa, itseppähän valintansa teki ja eläköön nyt sen asian kanssa. Minua hän vihaa yli kaiken, joten mustasukkainen hän ei ole, ainoastaan lasten osalta. No katsotaan nyt sitten tulevaisuudessa, onko meidän elämässä ketään vai ei, mulle on aivan se ja sama, miltä se ex-jättäjästä tuntuu, olen minä niin paljon joutunut kärsimään tuosta hänen perheen vaihdostaan.
äitinä sellainen kysymys, että tunteeko lapsen äiti sinut ja onko hänet pidetty "pimennossa" tapahtumista? Minulle näet kävi siten että mieheni lähdettyä hän alkoi seurustella ja muuttivat sitten yhteen. Minulle ei kerrottu asioista ja lapset kärsivät isän yllätyksistä joita tuli siis peräjälkeen jatkuvasti. Sain tietää aina palasia sieltä täältä. Esim. isin uusi avokki oli sairaana ja lapset siellä. Kysyin sitten isältä miksei hän voinut sairastaa kotonaan, kun lapset sairastuivat ja minä jouduin olemaan pois töistä. Näin sain tietää että hän asuukin siellä. Sitten tuli mm. isän uuden raskauskin siihen perään. Minä sain lohdutella lapsia ja tunsin katkeruutta että miksi MINÄ korjailen exäni jättämiä jälkiä, se tuntui todella epäreilulta. Vein sitten lapset vielä terapiaankin ja käyvät siellä edelleen. Lapset reagoivat voimakkaasti kaikkiin muutoksiin, eivät olleet oikein eroakaan vielä ymmärtäneet kun isillä oli jo uusi avokki ja vauva tulossa. Tottakai suutuin ja "riehuin" mutta isän ja uuden avokin mielestä olen epäreilu, hullu, en osaa kasvattaa lapsia jne. Näkevät siis asiat vain omalta kannaltaan eivätkä ole kiinnostuneita miten lapsilla menee, eivätkä tajua minun reaktioitani vaikka kuinka selittäisin heille.
No, jos tästä aletaan, niin nainen on tiennyt minut lapsuudesta kyllä, oli samoja kavereita joiden kautta tunnettiin, eli ns. puolituttuja.
Mies on yrittänyt saada exäänsä tapaamaan minua jälleen, mutta nainen ei enää suostu nyt kun tietää, että juttu on todellinen. Silloin, kun hän piti meidän juttua lähinnä leikkinä tai laastaripaikkana (eli pari eka viikkoa) oli ihan ok, jos istuin esim. autossa kun isä vei lapsen tarhaan. Nyt se ei todellakaan ole ok.
Eli tosiaan nainen tiesi tilanteen, mutta pakko sanoa, että en tiedä, kertoiko mies heti että asun nyt saman katon alla, vai menikö siihen miten kauan aikaa. Nainen kun on jo ennen muuttoa alkanut tehdä selväksi, että minä en kuulu hänen lapsensa arkeen.
Kuule tää on yksinkertasta, jos tiesit että se exä oli niin HULLU niin miksi lähdit tähän soppaan mukaan, itse valitsit sen miehen ja sen kanssa tulee menneisyys vai olitko ehkä sokea tähän tilanteeseen? Sinun jos haluat olla ja jatkaa miehesi kanssa pitää päättää että tulet toimeen exän kanssa, siihen ei muu auta. Yritä ottaa yhteyttä häneen, yritä empatiaa, yritä ymmärtää, enpä usko minuuttiakaan että sinä olet tässä joku enkeli osapuoli niinkuin nyt yrität saada kaikkia uskomaan. On turha tulla kyselemään muilta minne menet kun lapsi tulee, jos et osaa olla itse aikuinen näissä asioissa ja puhua ja sopia asioita niitten kanssa joitten sinun pitäisi ne sopia niin ei kukaan voi sua auttaa. Jos todella rakastat miestäs ja haluat olla hänen kanssaan niin teet kaikkesi että sota loppuu, et voita tätä tappelemalla vaan sinä olet se joka häviät loppujen lopuksi. Mua huolettaa vaan se lapsi joka on tässä teiän välissä oletko ikinä ajatellut häntä vaan itseäs? Olet lähtenyt tähän aikuiseen leikkiin mukaan niin yritähän nyt pelata sitä kuin aikuinen.
minulla oli samantyyppinen tilanne kun keskustelun aloittajalla. olin aina asiallinen ja vetäydyin, nielin kaiken. exä pompotteli lasta ja miestä ja meitä ja esti vuoden minua tapaamasta lasta, manipuloi, houkutteli, ruikutti, uhkaili kun tulin raskaaksi, jne.. ajattelin että ajan kanssa kaikki muuttuu helpommaksi. ei muuttunut vaan nainen onnistui tuhoamaan meidän suhteemme. nyt olen vauvan yksinhuoltaja ja nämä säälittävät kakarat varmaankin palaavat yhteen. eli taustalla selvittämättömiä asioita ja kuumia tunteita. miehesi ei antaisi ex-naisen terrorisoida teitä ja sinua jos oikeasti olisi päässyt yli eksästään. tämä on vain minun mielipiteeni. minäkin olin tosi sokea tilanteesta. jälkeenpäin olen vain tyytyväinen siitä etten ystävystynyt ihmisen kanssa joka heti tilaisuuden tullen teki kaikkensa saadakseen miehen takaisin. kun itsellään meni poikki oman miehensä kanssa.
huoltajuudesta luopuminen vaikuttaa miehesi elämään helpottavasti? Ei hänen exänsä voi kontrolloida miehesi elämää oli heillä yksin tai yhteishuoltajuus. älä anna luopua yhteishuoltajuudesta, sillä se ei vaikuta miehesi elämään ainakaan positiivisesti. Kyllä se ex rauhoittuu, kuhan uuden miehen löytää ja aikaa kuluu. Ja miehesi tuli olla MIES ja panna ex kuriin ja jatkaa elämää ilman exän komentoja.
lykkyä tykö =)
Voi tuo kuulosti niin tutulta ettei tosikaan. Meillä oli ihan sama tilanne, aluksi miehen ex oli ihan tyytyväinen kun ilmestyin kuvioihin, muksu sai tulla useammin isälleen ym.. Mutta, mutta sitten alkoi vaatimukset; rahaa lisää, tapaamisia lisää, mitä saa tehdä ym.. Koko ajan lisää jotain ja mä en enään saanutkaan ethdä muksun kanssa mitään, vaan ex vaati että on vaan isän kanssa kun on meillä ym..Alkoi vaatimuksen yksinhuoltahuudesta ja ettei isä näkisi ollenkaan ym.. Ja mä kuitenkin olin se joka haluasi että mieheni muksu tulee meille ja touhusin kanssaan. Lopulta alkoi sen verran ärsyttää koko tilanne, että me erottiin näljän vuoden jälkeen mun tahdostani. En halunnut että se muksu (6v) on yhtään kauempaa kiistakapulana, jos se kerran helpottaa heidän yhteishuoltajuutta ettei siinä ole miehellä uutta (ex muijalla on koko ajan ollut uusi) niin silloin oli pakko tehdä kyseinen ratkaisu. Katsokaas jonkun oli pakko ajatella sitä lastakin kun vanhemmat ei sitä tehneet!!
Lapsen isä oli sen verran vellihousu, että meni aina ex:nsä kotkotuksiin ja uskoi uhkauksiin. Nyt heillä ilmeisesti on tilanne rauhoittunut, muttei isänsä jaksa pitää muksua sitäkään vertaa kuin mun aikana, mut voi vaan todeta että sitä sai mitä tilasi!