kertokaaps onko teille ikäerolla merkitystä suhteessa? itse olen sitä mieltä että sillä ei ole väliä.... mutta jos esim.18 vuotiaalla on suhde 40vuotiaaseen mieheen niin sehän herättää suurta puhetta ja jotku voivat aatella että mies haluaa vaan nuoren naisen jota voi panna jne... taas jotkut ajattelevat että 18 vuotias tyttö iksee nelikymppisen miehen vain siksi että sillä on paljon rahaa.. itse olen nyt tässä tilanteessa.. itseasiassa en ole vielä edes täyttäny 18 vuotta ja olen rakastunut 40 vuotiaaseen mieheen.. haluaisin kuulla mitä mieltä olette asiasta. joskushan sanotaan että rakkaus ei katso ikää...
suuri ikäero
rakastunut tyttö
191336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voisihan se toimia. Onhan siitä esimerkkejä, mutta oletko miettinyt asiaa ihan oikean elämän kantilta, eikä vain rakastumisen huumassa? Itse en olisi koskaan voinut 18-vuotiaana ajatella seurustelevani 40-vuotiaan miehen kanssa, tai edes 30-vuotiaan. Ensinnäkin elämäntilanteenne ovat luultavasti hyvin erilaiset. Olet varmaan vielä lukiossa/ammattikoulussa, mies on ollut työelämässä vuosia. Kokemuksenne ihmissuhteiden osaltakin ovat luultavasti hyvin eri tasoiset. Pystytkö näkemään miehen viettämässä aikaa kavereidesi kanssa? Entä miten näkisit itsesi sopivan miehen maailmaan ja hänen ystäviensä joukkoon? Osaisitko jättää huomiotta ihmiset, jotka luulevat teitä isäksi ja tyttäreksi?
Olet oikeasti vielä todella nuori. Oletko varma että olet oikeasti rakastunut? Entä mies, onko hänellä tunteita sinua kohtaan? Sinuna miettisin tarkasti mitä elämältäsi haluat. Tietysti jos teillä ei ole tähtäimessä mikään vakava ja mahdollisesti elämänmittainen suhde, niin tällä kaikella ei ole niin merkitystä. Enkä sano, että se pitäisi päättää heti. Kehotan vaan sinua miettimään näitä asioita. Jos tähtäimessä onkin yhteinen tulevaisuus, kannattaa miettiä mitä tahdotte elämältä. Haluatteko samoja asioita, entä samassa tahdissa? Koska elämäntilanteenne ovat niin erilaiset, olette saattaneet suunnitella elämänne "aikataulutkin" hieman erilaisiksi. Kun sinä olet nelikymppinen, ehkä ura hyvällä mallillaan, lapset vielä suht nuoria (ellette aloita lapsentekoa piakkoin, tai jos lapset ylipäätään kuuluvat suunnitelmiinne), niin mies alkaa lähestyä eläkeikää.
On ihmisiä, jotka sanoo, että ikäerolla ei ole mitään merkitystä esim juuri heidän omassa suhteessaan. Mutta sinun täytyy itse miettiä asiaa teidän kohdalla. Haluatko hypätä suoraan nuoruudesta aikuisten maailmaan aikuisen miehen rinnalle vai haluatko ehkä aikuistua yhdessä jonkun enemmän oman ikäisesi kanssa? Minulle tämä viimeinen vaihtoehto on aina tuntunut ainoalta mahdolliselta. En vain koskaan nähnyt itseäni miehen kanssa, jonka elämäntilanne olisi niin erilainen kuin omani. Halusin olla samalla lähtöviivalla kumppanini kanssa ja kokea yhdessä uudet, meille ajankohtaiset asiat. Onneksi löysin sellaisen miehen :)
Sinun täytyy vain miettiä mitä tahdot tuolta suhteelta ja ylipäätään elämältä. Jos suhde tuntuu sinusta hyvältä, älä anna silloin muiden estää. Kannattaa vaan tietää, mitä on tekemässä.
asiaa. Mutta eihän saman ikäisetkään suinpäin sido itseänsä pysyvästi. Voihan sitä tutustua rauhassa, seurustella, kunhan ei raskaaksi hankkiudu. Toki tälläinen ikäero aiheuttaa puheita. Eli ehkä kannattaa pitää melko matalaa profiilia. Ainakin aluksi. Silloin saa rauhassa tutustua. Ennen pitkää selviää onko mies oikeasti rakastunut, vai onko kysymyksessä vain itsetuntoa hivelevä valloitus nuoresta neidosta. Sama tietysti toisinkin päin. Jaksaako tyttö tosiaan miehen "vanhuutta" vai onko vain hetken huuma ja halu leikkiä aikuista. Monta ongelmaa on tiedossa, mutta jos suhde tämän kestää niin mikä ettei. Lähipiirissäni on pariskunta joilla ikäeroa 24v. Olivat tavatessaan n24 m48. Nyt kymmenen vuoden jälkeen tuntuvat vieläkin kuin vasta rakastuneilta.
Anna ajan kulua ja katso kaikessa rauhassa miten suhde etenee. Aika näyttää sulla ei ole kiirettä..
ehkä on parempi että katsoo nyt rauhassa että mitä tästä tulee. olen miettinyt tätä asiaa koko ajan ja mielestäni ole valmis hyppäämään nuoruudesta aikuisuuteen. Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan enkä kenenkään muun. Siispä jatkan suhdettani häneen ja katsotaan mitä siitä tulee. En vois kuvitella luopuvani hänestä.. en mitenkään...
vanhemmasta miehestä?
en. en hae isähahmoa. Kun tapasin hänet eka kertaa rakastuin välittömästi enkä voinut sille mitään.
kerron, että parin vuoden päästä olet suhteesta itsekin ihan eri mieltä, ja jätät hänet jossain vaiheessa. Nauti siis näistä hetkistä, kun vielä voit.
miksi me erottaisiin parin vuoden päästä? luulen että tämä suhde on enemmän kiinni minusta olenko minä valmis siihen suhteeseen nelikymppisen kanssa. ja voin snaoa että kyllä olen. en voi luopua hänestä, niin rakastununt oon.
Voin omasta kokemuksesta sanoa, että suhde saattaa olla tosi hankala. Näin oli ainakin minulla. Tapasin 20v vanhemman miehen kun olin itse alle 20 ja jonkin aikaa se hiveli itsetuntoani. Koin olevani niin kypsä aikuinen kun sen ikäinen mies oli tosissaan kiinnostunut.
Mies oli tosi nuorekas, menimme naimisiin ja saimme lapsia. Silloin vasta tajusin, että millainen meidän suhde oikein oli. Syy miksi olimme yhdessä, johtui siitä ettei mies kestänyt vanhenemista, vaan halusi olla ikuisesti nuori. Hänellä ei ollut myöskään kykyä kantaa vastuuta mm. lapsista ja yleensä perheestä. Näin elämämme oli tosi hankalaa. Minä aikuistuin ja sain kantaa perheestä vastuun ja olin kuin äiti hänelle.
Nyt olemme eronneet ja en ikinä alkaisi seurustelemaan niin eri ikätasolla olevan ihmisen kanssa. Nykyään olen hyvin onnellisessa parisuhteessa muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Sinuna pohtisin suhteen motiiveja aika tarkkaan ennen kuin sitoutuisin häneen.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, siis myös tietyn ikäisissä ihmisissä löytyy varmasti hyvinkin erilaisia yksilöitä. Ei siis voi yleistää, varsinkaan pelkästään iän perusteella, että alkuperäisen kirjoittajan kohtaama mies olisi samanlainen kuin sinun kohtaamasi.
Ehkä hän olisi hyväkin kumppani ikäerosta huolimatta. Tai sitten ei, ei sitä voi tietää. Eihän samanikäisyyskään takaa yhteensopivuutta.
Olet vielä nuori ja sinisilmäinen. Joopa joo.
Alkuperäinen kirjoittaja kyseli kokemuksia ja kerroin omani. En yleistänyt millään tavalla.
sinähän sen parhaiten tiiät.
>Periaatteessa iällä ei ole mitään merkitystä. sillä on miten tulette toimeen, miten välitätte toisistanne ja mitä yhteistä teillä on. Kun vanhenet, ikäero tasoittuu. Itselläni ikäero mieheen vähän alle 15 vuotta.
No mullä 11v vanhempi miesystävä ja voin sanoo ainakin omalta taholta, että rakkaus ei katso ikää koskaan. Ja jos olette aidosti rakastuneita niin ikä on vain numeroita. Tosin tiedän, että ympäristön paineet on nyt sitä mitä on ja se on vain kestettävä kritiikki yms. Onnea teille!!
niin minäkin aattelen sen. onhan se tietenki vaikeaa kestää ympäristön paineet ja kaikki kritiikki mutta luulen pystyväni siihen.. kiitos!! =)
Miesystäväni on tosiaan 19v vanhempi kuin minä, ja tässä seuraa oma näkökulmani. Sinun haasteitasi ovat sen hyväksyminen että mies vanhenee kun itse olet vielä nuori vuosia, ja tilanne vaatii myöskin tiettyä nöyryyttä sen edessä että partnerisi on paljon viisaampi ja tietää enemmän kuin sinä lähes kaikesta. Mitä sinä voit hänelle opettaa, on ne asiat jotka hän on jo unohtanut ikänsä vuoksi. Ei se haastavaa ole pelkastään sille nuoremmalle, miesystäväsi katselee vierestä kun käyt läpi ongelmia ja elämän kriisejä jotka hän on selvittänyt jo aikoja sitten, ja "joutuu" kuuntelemaan teinitytön juttuja ja identiteeti-kriisejä jotka kieltämättä ovat toisinaan hieman huvittavia aikuiselle miehelle. Mutta ihailen asennettasi, jos rakastuu, mielestäni oikea tapa lähestyä suhdetta on päättää että tekee kaikkensa mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ja jos päädyt toteamaan että se on liian vaikeaa, opit joka tapauksessa paljon. Älä teeskentele kaikitietävää, voin vannoa että kohtaat vaikeuksia ja ihanuuksia joita et voinut edes kuvitella.
mulla on 15 vuotta vanhempi mies ja ollaan kolmisen vuotta oltu yhessä..teidän että mieheni on mulle se oikea ja olen hänen kanssa aina.
toivotan sullekkin onnea suhteeseen ja anna mennä vaan jos itse tunnet olevas onnellinen.ei kannata välittää mitä muut puhuu, ite tiedät mikä on parhaaksi sulle..vanhemmat miehet kohtelevat paremmin, ainakin minun kohdalla on käyny niin..en vois enää ajatella olevani oman ikäisen kanssa tai kenenkään muun ku oman ihanan mieheni, vaikka ikä alkaa jo näkyä
Itse elän suhteessa jossa mies on 12 vuotta vanhempi ja ollaan menossa naimisiin. Suhde toimii nimen omaan silloin kun molemmilla on tarkoitusperät kunnossa, jos toinen on alle 18 kun seurustelun aloittaa ja vaikka olisikin täysikäinen.
Toine juttu on kuitnekin se, miten itse suhtautuu sellaiseen tosiseikkaan että jossain vaiheessa kuitenkin toinen kuolee ja itsellä on vielä rutkasti vuosia jäljellä. Toista saa hoidella kotona samalla kun käy töissä. Onko se nyt sitten niin mukavaa. Tosin mitäpä sitä ei rakkaudesta tekisi. Kannattaa kuitenkin miettiä asioita eteenpäin.