Olen koko elämäni koittanut olla mahdollisimman ystävällinen. Olen ollut aina auttamassa kaikkia, ketä vain apua on tarvinnut. Olen aina ottanut toisetkin huomioon. Olen usein luopunut omasta ilosta toisen vuoksi. En ole koskaan halunnut kenellekkään mitään pahaa. Olen aina ollut kohtalias, ymmärtäväinen ja ollut kaikkien kaveri.
Silti, silti minulta vietiin työt nenän edestä. Silti menetin unelmieni naisen. Silti lääkäri kertoi, että minulla on parantumaton sairaus.
Miksi elämä potkii nuorta miestä päähän tällä tavalla? Nytkin istun kotona kuumeisena, ypöyksin. Olen menettänyt kaiken elämäniloni, ja sitä oli pienenä poikana paljon. Jotenkin tuntuu, että olen tullut tieni päähän, henkisesti. :(
Silti, silti minulta vietiin työt nenän edestä. Silti menetin unelmieni naisen. Silti lääkäri kertoi, että minulla on parantumaton sairaus.
Miksi elämä potkii nuorta miestä päähän tällä tavalla? Nytkin istun kotona kuumeisena, ypöyksin. Olen menettänyt kaiken elämäniloni, ja sitä oli pienenä poikana paljon. Jotenkin tuntuu, että olen tullut tieni päähän, henkisesti. :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et ole yksin - tarinasi tuntuu tutulta. Usein ikävät asiat vaan kasaantuvat yhteen ja aikaansaavat ison koettelemuksen. Mutta yhtenä päivänä huomaat, että olet selättänyt niin isoja ongelmia elämässäsi, että mikään ei voi sinua enää horjuttaa. Usko vaan, että hyville ihmisille tapahtuu myös hyviä asioita. Eteenpäin elävan mieli - kaikki järjestyy, tavalla tai toisella.
Kaikki menetykset ja epäonnistumiset ei vahvista. Joitakin asioita ei vaan pysty koskaan kääntämään vahvuudeksi.
Elämän asiat eivät suju yleensä niin kuin odotamme.
Juuri noista odotuksesta ja oletuksista syntyvät nuo elämämme pettymyksen tunteet.
Jos ajatellaan ensin vaikka terveyttäsi. Sairaus johtuu aina siitä, että elimistö ei ole tasapainossa.Ihmisen normaali ja luonnollinen olotila on terveys. Joku asia elämässäsi on niin, että tuo epätasapaino on päässyt syntymään.
Mieti esim.millaista ravintoa olet syönyt ennen sairastumistasi ja minkälaiset ovat elintapasi nyt.
Joskus sairauden tehtävä on myöskin ihmisen pysäyttäminen ajattelemaan. Mikä sen asian tekisi pakottavammin, kuin sairaus?
Jos olet joutunut työttömäksi, voit käyttää kerrankin aikaa perehtymällä juuri vaikka noihin elämäntarkoitus-asioihin.
Jos Karman käsite tuntuu sinusta loogiselta, mikset tutkisi sitä?
Tällähetkellä sinusta voi tuntua, että sinulta on viety kaikki.Asioitten takana vain usein on sellaista, mitä emme pysty juuri tällä hetkellä näkemään selkeästi. Murhe menetyksistä estää sen.
Oletko huomannut, että olet onneton vain silloin, kun muistelet mennyttä ikävää tai suret mahdollisia tulevia ikävyyksiä? Mieti tätä asiaa.
Ehkä juuri tässä asiassa oletkin tullut tiesi päähän.Voit muuttaa ajatteluasi itse.
Mitä enemmän pystyt olemaan nyt-hetkessä, sitä onnellisempi olet.
Paras, mitä pystyn sinulle tarjoamaan, on asiaa
käsittelevän kirjan nimi:"Läsnäolon voima"
Kirjoittaja on Eckhart Tolle.
Mutta tähän myös varoituksen sana.
Se ei ole mikä tahansa kirja. Se voi räjäyttää tajuntasi:)
Tuntui niin hyvältä lukea täältä sinunlaisestasi ystävällisestä ihmisestä. Juuri sellaisissa ihmisissä on koko maailman toivo.
Et menettänyt unelmiesi naista,häntä ei ollut sinul-
le tarkoitettu.Et voi vielä tietää keitä unelmiesi
ja kohtalon tuomia "lumoojattaria"kohtaat.Jos olet
tarpeeksi herkkä aavistat valmistautuvasi johonkin
uuteen.Työpaikkakaan ei ollut sinua varten.Sinua
odottaa jokin muu tehtävä.Kuten tietänet elämässä
jotkut nimittävät sattumaksi asioita joilla jälkeen
päin katsottuna on selvä johdatus.Sairaudet on pit-
kälti hoidettavia.Hyvyys josta kerroit ei jää pal-
kitsematta.Turha surra,saat kaiken mitä toivot.On
olemassa (secret)vetovoiman laki.
Mutta tuosta sairaudesta. Se on geeneistä johtuva, eli parantumaton. Siihen ei ruokavaliot vaikuta, eikä lääkkeet paranna, elettävä on. Ehkä jossain hamaassa tulevaisuudessa saattaa parannuskeino tulla, mutta tuskin minun elinaikanani. Ja mitä väliä, vaikka sellainen keksittäisiin minun ollessa jo eläkkeellä, koko elämähän sitä olisi kestetty. Sairaudethan karkottavat naisia, joten uuden unelmanaisen löytäminen hankaloituu entisestään, olen oikeastaan menettänyt sen suhteen jo toivoni. Ehkä minut on tarkoitettu yksinelijäksi..
Ymärrän, ettet välttämättä halua kertoa sairautesi laatua palstalla.
On kuitenkin olemassa eräs kirja, jota tahtoisin
suositella- oli sairautesi geeneissä tai ei.
Et siinä ainakaan menetä mitään. Kannattaa suhtautua
sen lukemiseen avoimin mielin:
Jess Stearn: Nukkuva Profeetta
Se kertoo Edgar Cayce- nimisestä miehestä, joka antoi diagnoosin ja hoito-ohjeet monissa parantumattomissakin sairauksissa.
Tämän hän teki ei -päivätietoisessa tilassa.
"Lukemustapaukset" on arkistoituna USA:ssa.
Tämän vuosi ihmiset ovat saaneet vielläkin apua tältä edesmenneeltä auttajalta.
Kannattaa myös tietysti googlettaa.
Hän ei kirjoittanut itse ainuttakaan kirjaa, eikä myöskään rikastunut parannustyöllään.
Kaikki hänestä kirjoitetut kirjat ovat muiden kirjoittamia jälkikäteen.
Edgar Cayce auttoi ihmisiä niin paljon, että paradoksaalisesti luhistui lopulta itse työtaakkansa alle.Apua tarvitsevia oli niin paljon kun sana hänen kyvyistään levisi.
Tuo kirja saattaisi kiinnostaa sinua myös siksi, että siinä kerrotaan myös karmasta ja jälleensyntymästä.
Kirja saattaa olla kirjastossa varastossa.Jos ei löydy, kannattaa tilata kaukolainana.
Luonnosta löytyy parannuskeinot kaikkiin sairauksiin.Rajoittavana tekijänä on vain ja ainoastaan meidän vajavainen tietomme.
Mutta lääketiede ja luontaishoidot kehittyvät kaikenaikaa.
Ihmistä vaan pitäisi hoitaa kokonaisuutena, ei vain oireita.
Tätä seikkaa Edgar Cayce juuri toi esiin.
Hoitokeinoja olikin siksi yhteen sairauteen tavallisesti useampia.
Ne käsittivät esim. hierontaa,osteopaattista käsittelyä,ruokavalion,voimisteluohjeita, erilaisia käärehoitoja ja nautittavia lääkkeenomaisia valmisteita.
Vaikka vaikealta voi tuntuakkin nyt tuo nykyinen yksinäisyytesi aika, ymmärrät myöhemmin paremmin sen tarkoituksen.
Kaipaatko ainoastaan tätä ihmistä, vai rakkautta ylipäätään lisää elämääsi?
Onko hän ainoa ihmisesi, joka osoitti sinulle rakkautta?
On tervellistä havaita juuri tällä hetkellä sekin, että rakkautta on usein ympärillä muutakin, kuin romanttista rakkautta.
Rakkaudella on myös eräs taianomainen piirre. Mitä enemmän suot rakkautta ja välittämistä ulos itsestäsi, sitä enemmän koet sitä itsekkin.
Tämä voi olla rakkautta esim. läheisiä vanhuksia kohtaan tai sukulaislapsia.Sitä voit osoittaa olemalla heidän seurassaan.
Erakoituminen ja pelkkä sisääpäin kääntyminen ei ole nyt myöskään sinulle hyväksi. Näiden kohdalla olisi hyvä löytää sopiva yksinolon ja seuran tasapaino.
Oikea ihminen ilmaantuu kohdallesi silloin, kun olet siihen valmis.
Rakkaus ei ole kadonnut mihinkään: olet rakastamisen arvoinen. Koethan niin itsekkin?
Miten sinulla on itse tapana antaa itsellesi rakkautta? Rakastatko itseäsi aidosti?
Tälläisiä itsetuntemuksen asioita on hyvä selvitellä nyt, kun siihen on aikaa.
Itselläni meni kauan,ennenkuin huomasin, etten rakastanut itseäni, niinkuin olisi pitänyt.
Mutta siitäkin seurasi lopulta vain hyvää:kärsimykset pakoittivat astumaan ensimmäiset askeleet itsetuntemuksen suuntaan.
Ihminen kun on semmoinen "pässi", ettei opi helpolla paljoakaan. Muutoksiin tarvitaan aina jokin kovempi ravistelu ja sitä kautta asioiden tiedostaminen. ( Tällä tarkoitan nyt ainakin itseäni).
Usko tämä: elämäsi tulee kirkastumaan tavalla, josta et ole viellä uneksinutkaan.
Olet aikamoisessa umpikujassa tunteinesi ja sinun on vaikea nähdä valoa, vaikka onhan se siellä pilvien takana.
On varmasti hyvä, jos saat apua kirjallisuudesta tai jos opettelet rakastamaan itseäsi ja olemaan itsellesi armollisempi, mutta jos kaiken tuon aloittaminen tuntuu nyt liian vaikealta, niin minulla on ehdotus.
Mene paikkakuntasi avantosaunalle, sellaiselle, missä kunnon puukiuas antaa muhevat löylyt ja pulahda avantoon. Sen pystyy tekemään vain hallitsemaan mielensä; hengitä sisään, kävele raput alas, kastaudu ja puhalla ulospäin. Nouse rauhallisesti ylös ja istu hetkeksi penkille. Mene sitten lämmittelemään saunaan. Ja lupaan, että olet kuin uudestisyntynyt!
Saat ihan uudenlaista voimaa. Lupaan sen.
Itse päädyin avantosaunalle sattumalta ja voin sanoa, että se on mitä parasta itsensä hellimistä ja hoitamista. siellä voi jutella muiden kanssa tai olla hiljaa; kaikki hyväksytään. Jokainen pulahtaa tavallaan.
Kirjallisuuttakin asiasta on paljon, monet ovat saaneet avannosta avun erilaisiin vaivoihin. Se karaisee, piristää mieltä ja rentouttaa. Mulle on tullut lisäksi ihan mielettömästi elämänvoimaa.
Kerrothan, jos käyt kokeilemassa! Toivotan sinulle kaikkea hyvää!!!
itsestään aika paljon kiinni. Elämä opetta kantapäänkautta! Kyllä tule uusia työ - tarjouksiä ja uusia parempia, upempia tyttöjä Sunkin elämässä vielä, täytyy vaan uskoa ja pitä silmät auki ja mieli avoimena! Tsemppiä!