miettiny elämänä tämänhetkistä kuvioo.
Jos on tavannut miehen, joka on valehdellut olevnsa vapaa ts. en kysynyt niin hän ei siis ole valehdellut...
Mitta on niin täysi tätä ihmnistä, ettei voi enempää olla... Vaimo tietää myös.
Olen yrittänyt selittää asiota ja jopa käskenyt painut helvon v...tuun mutta ei vaan mene perille.
Voiko mies todella olla niin yksinkertainen, kuvittelee edelleen, että he elävät lasten takia yhdessä, oli vaimon toive. Ja sitten siinä sivussa voi käyädä minun luonani virkistäytymässä, että jaksaa taas kotona.
On sanonut, ettei halua elää ja olla yksin...
Voi jeesus mikä kakara!!!!!
Ainahan se on hyvä löytää syntipukki ja yleensä 2.on helppo syyttää kaikesta. Mutta jos suhteen alku on jo ollut tällainen ja 2. oikeasti haluaa miehestä eroon ja mies vaan ei anna periksi niin kenen vika se oikeasti on?
Se vaan on niin vaikeaa myöntää, että se oma pieni mussukka ei olekaan ollut onnellinen teidän kanssanne ja hakee sitä jotain jostain muualta.
Onko itsekunnioituksenne todellakin kynnysmaton tasolla kun hyväksytte sellainen elämän missä mies käy vieraissa. Voitteko väittää olevanne onnellisia. Vai yksinkertaisesti myös itsekkäitä, että pääsette elämässä helpolla kun on ilmainen lapsenlikka talossa.
En jumalauta ymmärrä...
Jos on tavannut miehen, joka on valehdellut olevnsa vapaa ts. en kysynyt niin hän ei siis ole valehdellut...
Mitta on niin täysi tätä ihmnistä, ettei voi enempää olla... Vaimo tietää myös.
Olen yrittänyt selittää asiota ja jopa käskenyt painut helvon v...tuun mutta ei vaan mene perille.
Voiko mies todella olla niin yksinkertainen, kuvittelee edelleen, että he elävät lasten takia yhdessä, oli vaimon toive. Ja sitten siinä sivussa voi käyädä minun luonani virkistäytymässä, että jaksaa taas kotona.
On sanonut, ettei halua elää ja olla yksin...
Voi jeesus mikä kakara!!!!!
Ainahan se on hyvä löytää syntipukki ja yleensä 2.on helppo syyttää kaikesta. Mutta jos suhteen alku on jo ollut tällainen ja 2. oikeasti haluaa miehestä eroon ja mies vaan ei anna periksi niin kenen vika se oikeasti on?
Se vaan on niin vaikeaa myöntää, että se oma pieni mussukka ei olekaan ollut onnellinen teidän kanssanne ja hakee sitä jotain jostain muualta.
Onko itsekunnioituksenne todellakin kynnysmaton tasolla kun hyväksytte sellainen elämän missä mies käy vieraissa. Voitteko väittää olevanne onnellisia. Vai yksinkertaisesti myös itsekkäitä, että pääsette elämässä helpolla kun on ilmainen lapsenlikka talossa.
En jumalauta ymmärrä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihme siinä nyt niin vaikeaa on, ettet pääse siitä miehestä eroon??? Ei sitä ole pakko päästää ovesta sisälle, ei sen puheluihin ole pakko vastata - niin yksinkertaista se! Ei tuottanut mitään ongelmia, kun itse löin luun kurkkuun aikoinaan miehelle, joka oli kotipuolessa kihloissa, vaikka matkan päässä esittikin vapaata herraa.
Sinun tapauksessasi huolehtisin nyt ensin omasta itsekunnioituksestasi! Vahinkohan on jo tapahtunut eli aloit seukkailla varatun miehen kanssa - mutta mitä sinä sen virallisen vaimon elämää murehdit, kukin taaplaa tyylillään tämän matoisen maailman läpi! Älä päästä sitä miestä lähellesi ja piste. Vain siten todistat, että olet tosissasi - vai elätteletkö kuitenkin toiveita, että mies vaihtaisi vaimonsa sinuun..?
(Pienenä vinkkinä: kannattaisiko hoitaa tuota yleissivistyspuolta kuntoon - kirjoitustasi oli ihan hiton vaikea lukea...)
en päässyt penkaamaan, mutta kuulema he vaimon kanssa vielä yrittävät, kun lapset reagoi eroon. Ja kun sitä ja tätä. Mä en jaksanut enää, lähdin kälppimään suhteesta, josta ei olisi tämän viisaampaa tullut. Helppoa ei ole näinkään, mies oli mulle kaikki kaikessa, mutta eipähän tarvitse kenenkään mielioikkujen mukaan omaa elämäänsä elää.Varmaan tästä vielä selviän. En tahdo edes miettiä, että mies vain vaihtoi yhden kakkosen toiseen. Olkoon nyt.
kyllä selviät.
on 2. vika, mutta harvemmin. eiköhän se ole sen miehen vika, joka lähtee toisen naisen kanssa suhteeseen. Omalla miehelläni on ollut suhde toisen kanssa, ja epäilen että on tälläkin hetkellä. Homma ei kuitenkaan mielestäni ole toisen naisen vika, vaan tällaiset ihmiset etsivät jotain extraa elämäänsä, silti pitäisi saada "vanha turvallinen" kaikkien hyväksymä elämä säilytettyä. Mikäs on sen helpompaa kun että on vaimo, joka hoitaa pyykit ja lapset, ja sen lisäksi jännittävä rakastajatar, jonka kanssa voi viettää "aikuisen ihmisen" elämää ilman huomisen sähkölaskua. Tällaiset ihmiset harvoin huomioivat sitä, että vaimokin voi haaveilla jostain muusta kuin sähkölaskusta. Eli siis kyseessä voi olla sinuun palavasti rakastunut mies, joka ei uskalla tehdä päätöstä, koska ei halua päästää irti nykyisestä elämästään, tai voi olla kysymys kaikkia naisia manipuloivasta miehestä, narsistista, joka kuvittelee pystyvänsä pyörittämään kahta naista samaanaikaan. Itse vaimona tiedän, että helposti sortuu tuohon lapset kärsii...-syndroomaan ja toivoisinkin vaimona, että joku ottaisi yhteyttä ja todistaisi epäilyt aiheelliseksi, niin ettei sitten rikkoutuneesta perheestä tarvitsi syyttää pelkästään omaa mielikuvitusta. On siis hyvä, että vaimo tietää asiasta, mutta se on taas aivan eri asia mitä mies on suhteestanne hänelle kertonut.
haluaa oikeasti...
Olen nimittäin sanonut, etten haluat muuttaa yhteen... Eli jos ottaisin hänet elätikseni niin varmaan kai sitten jättäisi vaimonsa. Ehkä hän on niin kypsymätön kakara, että pelkää asua yksin...
On varmasti eri selitykset minulle ja eri selitykset vaimolle.
Tod. näk. hän vuolaasti selittää vaimolleen, ettemme enää tapaile ja hän ei missään nimessä halua olla minun kanssani tekemisissä, vaikka vaimo on kuulema hyväksynyt sen, että mies tekee mitä lystää ja lapset hoidetaan yhdessä...
Minulle hän selittää, että on minun kanssani onnellinen jne...
En vain oikein jaksa uskoa tuollaista paskaa... ja jos alunperin on täytynyt valehdella asioiden todellinen laita niin sekin kertoo jo jotain miehestä.
Jos jotain haluaa niin kovati, rakastaa ja ikävöi niin siinä tapauksessa kerää kamppeensa ja lopettaa toisen suhteen.
Näin ihmisenä toiselle ihmiselle ja jättämällä täysin tuon 1 vs 2 -keskustelun:
- Sinä et ikinä tule onnistumaan siinä, että muuttaisit kaikkien mielipiteet uskottomuudesta ja kakkosena olemista -> Liian suuri haaste.
- Keskity sen sijaan sinun elämääsi ja siinä esiintyvien epäkohtien korjaamiseen -> Sopivan kokoinen haaste.
- Onko sinun elämäsi kannalta merkittävämpää päästä eroon pettäjästä vai saada ykkösien ja muiden ihmisten synninpäästö?
- Huomaatko yhteyden itsessäsi (lue alkuosa kirjoituksesta) ja petetyissä, jotka tyytyvät elämään pettäjän kanssa (loppuosa kirjoituksestasi)?
- Huomaatko kuinka hyvät lähtökohdat sulle on siinä, että pääsisit eroon pettäjästä vaikka et tähän mennessä ole siinä onnistunut? Et ole edes avioliitossa miehen kanssa, teillä ei ole yhteisiä lapsia - mikä estää sinua deletoimasta viestit heti kun näet, että ovat häneltä? Olla vastaamatta puheluihin? Katkaista yksinkertaisesti välit ja laittaa lopullisen mykkäkoulun käyntiin hänen kanssaan?
Jos välien katkaisu ei ole onnistunut, niin se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että et ole käyttänyt tarpeeksi kovia keinoja (Kylmä suhtautuminen, mykkäkoulu, täysi ihmisen deletointi) ja antanut ajan kulua. Se voi olla harmittavaa, mutta ei mahdotonta. Itselläni kesti 3 vuotta sitä ajanjaksoa, kun yksinkertaisesti suljin luurin korvaan enkä vastannut yhteenkään viestiin, mutta pikkuhiljaa kaikki yhteydenotot ja vonkaukset loppuivat. Ja loppua kohden koko ihminen alkaa olemaan itselle aika herttaisen sama, joten edes ne loppupuolen harvat viestit ei aiheuta ärsytystä.
Sen jälkeen kehottaisin miettimään tota ykkönen vs. kakkonen sotaa vasta. Onhan toi pettäjä nyt paljon enemmän sun elämää hankaloittavampi tekijä kuin jotkut tuntemattomat palstakirjoittajat. Tosin uskon vahvasti, että siinä kohtaan olet ne mielipiteet oppinut hyväksymään eivätkä ne vaikuta sinuun yhtä paljon kuin nyt myrskynsilmässä päriköidessä. Tsemppiä, että pääset tuosta ärsytyksestäsi ja vihastasi eroon. Ei mikään mahdoton keissi.
Kai se äijän heittäis pihalle jos tietäis?
Taitaa takiainen olla kaikkien naisten riesaksi?