Ihannenaisenin olisi sellainen, joka lempeästi sulattaisi kovasti kovettuneen sydämmeni. Puhaltaisi minuun takaisin elämänilon ja muistuttaisi minulle minkälainen tunne rakkaus on.
Ihannenainen
minulle...
6725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sääli vain ettei laitoshenkikunnan kanssa saa seurustella, muista että elämäniloa on mahdoton antaa toiselle jos sitä ei ole itselläänkään joten suosittelen vaan että hankit itsellesi ensin paremman mielen ja sitten vasta seurustelemaan.
olisi psykologi, ehkä jonkun muun koulutuken saanut :)
Oletko muuten tosissasi, että kaikki laitoshenkilökuntalaiset ovat sinkkuja? Wow, mahtaa poliiseillakin olla tylsää :(
Hieman olen eri mieltä kanssasi elämänilon toiselle antamisesta. Jos puhutaan vaikka luottamuksen menettämisestä toisia ihmisiä kohtaan, niin voiko luottamuksen saada takaisin miettimällä asioita itsekseen, tai käymällä terapiassa? Voiko kenties paremman mielen ostaa kaupasta, tai kioskilta? Voiko toisen ihmisen kaipuun korvata vaikka koiralla?
Ei, en usko elämäniloni palaavan itsekseen, kavereiden kera tai harrastusten parissa. En ole myöskään epätoivoinen, enkä psyykkisesti sairas. Olen elämässäni saavuttanut melko lailla paljon, melkein kaiken mitä nuorena haaveilin, mutta yhtä en ole saavuttanut. En muista milloin olisin sanonut rakastavani toista aikuista ihmistä ja todella sitä tarkoittanut.
poikkeuksetta miehiä jotka piristäisivät ja innostaisivat heitä vaikka he itse ovat niitä psykologeja tarvitsevia.
Mutta jos mies on vastaava niin ohjataan psykologin puheille ENNEN suhdetta.
..itseäsi niskasta kiinni.
Se on meinaan kahden kauppa kun ottaa ja rakastuneeksi ryhtyy x) Itse se sydän pitää avata ja ottaa riski silläkin uhalla, että tekee mahalaskun. Koska loppujen lopuksi omasta itsestään onni on kiinni.. Mitään ei rakkausrintamalla saa ellei uskalla antaa itsestänsäkin!
Ei minulla ole vaikeuksia avata sydäntäni ja heittäytyä suhteeseen. Itse asiassa kovan kuoren alla sykkii lämmin ja tunteellinen sydän, mutta ei siitä ole kysymys. Kova kuori aiheuttaa sen, ettei kukaan enään kelpaa. Kukaan ei ole hetkeen aiheuttanut perhosia mahaan, eikä sydäntä hakkaamaan kahtasataa.
Mielelläni ryhtyisin rakastuneeksi, ottaisin riskin ja antaisin itsestäni kaiken mitä irti lähtee. Enkä pelkää mahalaskuakaan, sillä silloin voisin sanoa tunteneeni jotain...
Kuinka ottaisin itseäni niskasta kiinni? Ehkä avaamalla sydämmeni ihmisille joita kohtaan en tunne mitään toivoen, että tunne kasvaisi pikku hiljaa, vai kentiest todistamalla itselleni osaavani elää yksin...
Minusta,tuo oli todella kauniisti kirjoitettu,te tunteettomat ihmiset,ihaninta on kaksin eikä yksin.