Olen seurustellut kohta 3 vuotta poikaystäväni kanssa. Suhteemme alku oli aika kompromissinomainen, "jospa me vähän nyt seurusteltais". Silloin jo muistan ajatelleeni, että ehkä hän ei ole ihan minunlaiseni tyyppi, mutta katsotaan mitä tulee. Ekaa kertaa hyppäsin suhteeseen. Alkuhuumaa oli ehkä sitten, kun olimme vähän jo tutustuneet, eli parin kk jälkeen. Seksiä harrastettiin päivittäin ja siihen se suhde monesti nojasikin, jos emme muuta yhteistä löytäneet. Rakkaudeksi se pääsi kasvamaan, kun tutustuimme ja aloimme luottaa toisiimme. Silti itse olen kirjoitellut pitkin matkaa päiväkirjaani hieman haikailevia tekstejä siitä, mitä haluaisin ehkä hänessä olevan toisin.
En kuitenkaan ajatellut, että ne asiat olisivat tärkeitä.
Syksyllä erään baari-illan päätteeksi eräs yhteinen ystävämme (mies), humalassa kylläkin, kehui minut maasta taivaaseen ja kuinka on todella kateellinen poikaystävälleni. Olin imarreltu tietenkin. Seuraavana päivänä aloin miettiä, miksi ne sanat tuntuivat niin hyviltä..tajusin, etten kuullut sellaisia koskaan poikaystävältäni. Muistan, että kerran hän on juovuksissa sanonut ihan suoraan, että "oot niin kaunis". Joskus toisen kerran tais sanoa että ootpa sulonen. Muistan nämä yksittäiset kerrat. Ikinä en saa kehuja vaatteista, ulkonäöstä, oikeastaan mistään. No, aloin päässäni miettiä muutenkin suhdettamme ja millaisen miehen kanssa oikeastaan haluaisin elää loppuelämäni..
Vaivuin täysin ajatuksiini ja masennuin melkolailla, hän huomasi tämän ja kerran siitä hänelle puhuin. Helpotti joksikin aikaa.
Tällä hetkellä, noin puoli vuotta äskeisen jälkeen, olen huomannut olevani pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ihastunut tähän em. yhteiseen kaveriimme. Tiedän, todella paha. Mutta nyt hänkin on tunnustanut mulle rakkauttaan ja viime viikonloppuna suutelimme kiihkeästi ja juttelimme pitkään. Kotona odotti tietenkin ankeus, kun olin aivan rikki tilanteesta. Eilen sanoin poikaystävälleni, etten pysty jatkamaan suhdettamme. En kertonut tästä ihastuksesta, sillä muitakin syitä on. Hän meni täysin shokkiin, itki eikä nukkunut koko yönä. En nukkunut minäkään, sillä olo oli kaamein ikinä. Halusin halata häntä ja vakuuttaa, että välitän hänestä todella paljon, mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Tänään sain hänet vähän rauhoittumaan, sillä hän meinasi heittää jo koko elämänsä menemään. Ei ole minkäänlaista tulevaisuutta, koska kaikki on pyörinyt ympärilläni. Sanoin, että otetaan ihan rauhassa tämä tilanne. Nytpä en tiedä, mitä seuraavaksi?? En vaan voi jatkaa eteenpäin, jos tiedän hänen olevan yksin itkemässä jossain. Kuulemma kukaan maailmassa ei ymmärrä häntä, ja nyt kun minäkään en rakasta niin kaikki on menetetty..vanhemmatkin kuulemma hylkäävät kun ei enää seurustele.
Ahdistaa, olen lukossa. Mitään mielipiteitä?
En kuitenkaan ajatellut, että ne asiat olisivat tärkeitä.
Syksyllä erään baari-illan päätteeksi eräs yhteinen ystävämme (mies), humalassa kylläkin, kehui minut maasta taivaaseen ja kuinka on todella kateellinen poikaystävälleni. Olin imarreltu tietenkin. Seuraavana päivänä aloin miettiä, miksi ne sanat tuntuivat niin hyviltä..tajusin, etten kuullut sellaisia koskaan poikaystävältäni. Muistan, että kerran hän on juovuksissa sanonut ihan suoraan, että "oot niin kaunis". Joskus toisen kerran tais sanoa että ootpa sulonen. Muistan nämä yksittäiset kerrat. Ikinä en saa kehuja vaatteista, ulkonäöstä, oikeastaan mistään. No, aloin päässäni miettiä muutenkin suhdettamme ja millaisen miehen kanssa oikeastaan haluaisin elää loppuelämäni..
Vaivuin täysin ajatuksiini ja masennuin melkolailla, hän huomasi tämän ja kerran siitä hänelle puhuin. Helpotti joksikin aikaa.
Tällä hetkellä, noin puoli vuotta äskeisen jälkeen, olen huomannut olevani pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ihastunut tähän em. yhteiseen kaveriimme. Tiedän, todella paha. Mutta nyt hänkin on tunnustanut mulle rakkauttaan ja viime viikonloppuna suutelimme kiihkeästi ja juttelimme pitkään. Kotona odotti tietenkin ankeus, kun olin aivan rikki tilanteesta. Eilen sanoin poikaystävälleni, etten pysty jatkamaan suhdettamme. En kertonut tästä ihastuksesta, sillä muitakin syitä on. Hän meni täysin shokkiin, itki eikä nukkunut koko yönä. En nukkunut minäkään, sillä olo oli kaamein ikinä. Halusin halata häntä ja vakuuttaa, että välitän hänestä todella paljon, mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Tänään sain hänet vähän rauhoittumaan, sillä hän meinasi heittää jo koko elämänsä menemään. Ei ole minkäänlaista tulevaisuutta, koska kaikki on pyörinyt ympärilläni. Sanoin, että otetaan ihan rauhassa tämä tilanne. Nytpä en tiedä, mitä seuraavaksi?? En vaan voi jatkaa eteenpäin, jos tiedän hänen olevan yksin itkemässä jossain. Kuulemma kukaan maailmassa ei ymmärrä häntä, ja nyt kun minäkään en rakasta niin kaikki on menetetty..vanhemmatkin kuulemma hylkäävät kun ei enää seurustele.
Ahdistaa, olen lukossa. Mitään mielipiteitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ehkä poikaystävä ei osaa kertoa vaan tunteistaan niinkuin moni suomalainen mies, mutta rakastaa silti.
miksi aloituksen otsikko oli soutaa-huopaa, jos sinä et epäröi ja hänkään ei epäröi? Tämä häiritsee ensimmäisenä.
Eli siis et enää välitä miehestä tarpeeksi, mutta et uskalla siirtyy eteenpäi, koska pelkäät, että miten hän ottaa tämän teidän eronne?
Ja jos sulla kerran on tunteita sitä yhteistä tuttavaanne kohtaan, niin eihän sekää oo oikein, että käyt suutelemassa yms. sen kanssa, mutta jatkat silti velvollisuudentunnosta tän oman miehes kanssa. Sun täytyy olla rehellinen tunteissas ja tehä niinku tuntuu oikeelle SUN mielestäs. Koska elämä on liian lyhyt hukattavaks väärän ihmisen rinnalla, jos kerran tietää jo iteki, että se ei oo se, mitä haluaa.
Puhu sen miehes kanssa ja selitä hänelle koko juttu. Totta kai se tulee olemaan miehelle kova pala, mutta tuskin kukaan haluaa rinnalleen ihmistä, joka on siinä vain pakosta tai velvollisuudentunnosta. Aikansa se tuntuu pahalta, mutta helpottaa vähitellen ja päivä päivältä.
kannattaako kertoa siitä toisesta miehestä, se on ihan miten sinä asian näet.Tai siis että mitenköhän miehesi sen ottaa..toisaalta jos selittää sen alusta alkaen miksi näin kävi niin ehkä se voi ymmärtää menemättä ihan sekaisin, mutta en tiedä.
ei kannata kertoa toisesta. Ensinnäkin, suhde joko jatkuu tai loppuu riippuen HEIDÄN KAHDEN välisistä tunteista. Ei HEIDÄN välinsä kuulu kellekkään ja muiden välit ei kuulu siihen suhteeseen.
Toiseksi, jos mitään sen kummempaa suhdetta ei edes ole, ei kannata kertoa. Ei siksikään, et jos sä kerrot että on toinen ja sitten sulla ei olekaan toista, tai tarvit itsekin sulatteluaikaa, sehän on vähän kummallista.
Kyllä ihan vain kahden ihmisen välit ratkaistaan sillä, mitä heidän välissä on tai ei ole. Ei tarvi sotkea muita.