Menetän elämäni aikana ansiotuloina noin 400 000 euroa johtuen kiusaamisen takia kariutuneista opiskeluista. Tämän summan vainoojani ovat minulle velkaa.
Olen laskenut kiusaamiseni hinnan
............
5446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkä sä voi enää mennä opiskelemaan? Kannattaako? Ei siitä kärsi kun sinä. "Menetän" eli olet päättänyt jo.
Paras kosto on oma menestys, se että saa itsensä ja elämänsä kuntoon, ammatin, töitä, pyrkii parhaaseensa... Paras kosto on menestys: eli että hankkii itselleen kaikesta huolimatta elämän joka on hyvä.
Niin mäkin olen tekemässä. Täydellistä ei ole, kaikessa ei onnistu, mutta aika monessa kuitenkin. Jokapaikassa ei ole kiusaajia ja jossain kohtaahan se tuuli kääntyy, eikö :)
Älä luovuta, ennenkun on pakko!
...on murha/itsemurha yhdistelmä.
"Etkä sä voi enää mennä opiskelemaan?"
Ikävä kyllä en pysty.
Luonteita. Jotkut kestää kiusaamista ja pystyvät selviytymään, toiset masentuvat pysyvästi. Kuitenkin vika on kiusaajassa eikä siinä mikä on selviytymiskyky - koska kiusaaminen on väärin.
Turha jauhaa mistään "kostosta" koska luultavasti kiusaajaa ei pitkällä tähtäimellä kiinnosta kiusatun kohtalo pätkän vertaa - kiusatut ovat statisteja joille ei anneta arvoa. Miksi kiusaaja muistaisi edes kiusattujensa kasvoja tai nimiä?
Teissä tsemppaajissa on se huono puoli että usein toimitte omien kykyjenne ja historianne perusteella ja jos toinen ei sitten ole samanlainen ja yllä samaan niin sitten vika on heissä. Olen nähnyt sen useita kertoja kuinka hyvää tarkoittava tsemppaaja lopulta päätyy omalta osaltaan huonottelemaan toista.
Tsemppaajaa ei ole koskaan kiusattu tarpeeksi että hän menettäisi tarpeeksi niin ettei kiusaaminen muuta häntä pysyvästi. Tsemppaaja itseasiassa herkästi ottaa käyttöön kiusaajan konstit jos hän ei saa toivottua "tsemppausreaktiota" muuten esiin eli pääse nauttimaan omasta onnistumisestaan. Se että hänen tsemppauksensa epäonnistuu on tietenkin tsempatun vika ja tsempattu tulee kuulemaan kuinka paska hän on. (tietenkin sosiaalisen hyväksyttävillä sanakäänteillä mutta kuitenkin).
No onko sitten parempi vain sulkea silmät kokonaan kiusatulta tai sanoa että
"Juu, surkea olet ja tulet aina olemaankin. Mitään ei kannata tehdä
eikä edes yrittää. Kiusaajat pilasivat koko elämäsi, joten sinusta
ei voi koskaan tulla mitään"
Luuletko että muut ihmiset eivät ole kärsineet kiusaamisesta? Luuletko ettei
se ole lainkaan vaikuttanut heihin? Eli asia on niin, että jos et
täysin murru ja luovuta kokonaan, niin sinua ei vain kiusattu tarpeeksi,
etkä siis voi kannustaa tai neuvoa toista, koska häntä on varmasti kiusattu enemmän?
Jos edes yrittää, niin sitten kannustajakin joutuu syntipukiksi, joka
vain yrittää painaa kiusattua maahan? Anteeksi nyt, tämäkin on varmaan
sitä "tsempatun haukkumista"? Tuntuu että jokainen joka ei vain
kannusta luovuttamaan ja rypemään itsesäälissä on kamala kiusaaja ja tietysti
kaikessa väärässä?
Minua itseäni kiusattiin useamman vuoden ajan. Onnellisesta hymyileväisestä
lapsesta tuli vähitellen sulkeutunut, hiljainen ja surullinen nuori.
Kiusaaminen käytännössä tuhosi itsetuntoni, jonka seurauksena minun on vieläkin
vaikea muodostaa ihmissuhteita, puhumattakaan parisuhteesta. Sen lisäksi
minulla kesti vuosikausia tajuta että voin olla jossakin hyvä ja että ihmiset
oikeasti pitävät minusta. Älä siis tule sanomaan minulle, että minua ei
kiusattu tarpeeksi. Varmasti on tuhansia ihmisiä joita on kiusattu enemmän, mutta
eipä ne vuodet minunkaan muistoissani hymyä nosta kasvoille.
En ole vahva tai haavoittumaton, mutta päätin kuitenkin yrittää. En minä
voi koko loppuelämääni elää niissä vuosissa, heittäytyä marttyyriksi ja
vain syyttää kiusaajiani siitä etten tee mitään elämässäni. Kuten sinäkin
sanoit: Tuskin ne kiusaajat enää edes muistavat kiusauksensa kohteita.
Miksi siis kiusatunkaan pitäisi antaa heidän hallita koko elämänsä ajan?
Nykyään on myös apua tarjolla, jos tuntuu ettei millään pääse asioista yli.
Minusta sekin on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin heittää koko
elämänsä hukkaan. Kannattaisi edes kokeilla, että onko siitä mitään apua.
Sori nyt vaan, jos tämäkin oli sitä "tsempatun haukkumista".
Voidaan tietysti tehdä niinkin, että tästä eteenpäin en yritä
rohkaista enää yhtään kiusattua. En omiin kokemuksiini vedoten, enkä
mitenkään muutenkaan. Antaa olla sitten.
Kyllä sen koston tulee koostua ihan muista asioista kuin halusta todistaa olevansa kiusaajiaan parempi ihminen. Ja kyllä väärän todistuksen antajat todellakin joutuvat korvaamaan aiheuttamansa vahingot, kerätköön vaikka kolehdin.