Eli asia on tämä:
Olen töissä toisella paikkakunnalla, jonne nyt joudun jäämään ainakin vielä vuodeksi. Muuttaminen miehen luokse olisi mahdollista, jos saisin työpaikan siirrettyä samalle paikkakunnalle -ja jos mies saisi omat ajatuksensa kasaan.
Aluksi mies vastusti kaukosuhteita kun asuimme samalla paikkakunnalla. Sanoi, että ei koskaan voisi sellaiseen sitoutua. No, minä löysin töitä toiselta paikkakunnalta ja samoin halvemman asunnon (maksoin aiemmasta 26m2 yksiöstä 450€/kk, nyt 37,5m2 kaksiosta 340€/kk) ja sanoin miehelle, että minä muutan nyt. Olemme olleet hieman "mitentämännytsanoisientiedäollaankovaiei"-suhteessa, sillä mies ei ole vielä halunnut kertoa vanhemmilleen / tutuilleen meistä. Hänen veljensä ja parhaat ystävänsä sekä työkaverit ja meidän kaveriporukkamme (yhteinen, ei minun) tietävät meistä, mutta vanhemmat, minun puolen kaverini ja tutut eivät tiedä. Joten uskoin, että juttumme loppuu siihen, kun mies ei halunnut etäsuhdetta ja muutenkin tilanne oli tämä.
Yllättäen mies sitten muuttikin mielensä. Hän on tullut käymään luonani (tunnin ajomatka, kaksi tuntia edestakaisin) ja minä hänen, hän on tekstaillut, soitellut ja mesetellyt päivittäin ja olemme muutenkin yhteyksissä. Hän myös sanoi, että etäsuhde toimii kyllä, jos jään töihin vuodeksi vielä. Mitä hattivattia?!
Miksi hän muutti yllättäen mielensä? Totta kai olen iloinen, mutta samalla minulle nousi tuosta kylmät väreet. Onko hän nyt oikeasti sitä mieltä, että olen vaivan arvoinen ja siitä kannattaa pitää kiinni, vai onko hänellä jo tähtäimessä toinen, tai pahimmassa tapauksessa kuvioissa jo toinen?
Ahdistaa kun hän muutti mielensä ja kun asiasta hänelle sanon, niin vastaus on aina "ajattelin asioita vaan vähän enemmän."
Onko todella näin?
Olen töissä toisella paikkakunnalla, jonne nyt joudun jäämään ainakin vielä vuodeksi. Muuttaminen miehen luokse olisi mahdollista, jos saisin työpaikan siirrettyä samalle paikkakunnalle -ja jos mies saisi omat ajatuksensa kasaan.
Aluksi mies vastusti kaukosuhteita kun asuimme samalla paikkakunnalla. Sanoi, että ei koskaan voisi sellaiseen sitoutua. No, minä löysin töitä toiselta paikkakunnalta ja samoin halvemman asunnon (maksoin aiemmasta 26m2 yksiöstä 450€/kk, nyt 37,5m2 kaksiosta 340€/kk) ja sanoin miehelle, että minä muutan nyt. Olemme olleet hieman "mitentämännytsanoisientiedäollaankovaiei"-suhteessa, sillä mies ei ole vielä halunnut kertoa vanhemmilleen / tutuilleen meistä. Hänen veljensä ja parhaat ystävänsä sekä työkaverit ja meidän kaveriporukkamme (yhteinen, ei minun) tietävät meistä, mutta vanhemmat, minun puolen kaverini ja tutut eivät tiedä. Joten uskoin, että juttumme loppuu siihen, kun mies ei halunnut etäsuhdetta ja muutenkin tilanne oli tämä.
Yllättäen mies sitten muuttikin mielensä. Hän on tullut käymään luonani (tunnin ajomatka, kaksi tuntia edestakaisin) ja minä hänen, hän on tekstaillut, soitellut ja mesetellyt päivittäin ja olemme muutenkin yhteyksissä. Hän myös sanoi, että etäsuhde toimii kyllä, jos jään töihin vuodeksi vielä. Mitä hattivattia?!
Miksi hän muutti yllättäen mielensä? Totta kai olen iloinen, mutta samalla minulle nousi tuosta kylmät väreet. Onko hän nyt oikeasti sitä mieltä, että olen vaivan arvoinen ja siitä kannattaa pitää kiinni, vai onko hänellä jo tähtäimessä toinen, tai pahimmassa tapauksessa kuvioissa jo toinen?
Ahdistaa kun hän muutti mielensä ja kun asiasta hänelle sanon, niin vastaus on aina "ajattelin asioita vaan vähän enemmän."
Onko todella näin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysy häneltä, onko toisia naisia :)
Eihän tuo ole edes kaukana, tunnin ajo matkan päässä.
Meillä ollaan neljä tuntia suuntaansa eli päiväkahville ei piipahda hetken mielijohteesta.
Näemme vain viikonloppuisin.
Ei kai tässä tuollaisesta ollut kyse, siis että kisataan kenen etäsuhde on kauempana..? Minun asuu toisessa maassa, matkaa lentokoneella noin tunti suuntaansa. Nähdään joka toinen viikko. Eli älä ruikuta siellä. :P
Ja minulla matkaan mieheni luokse menee lähes vuorokausi, että jos revittäis siitä....
ihmeestä päättelet tuosta, että miehellä saattaisi olla toinen? Ei se nyt varmaan sillon välittäis sua nähdä ollenkaan, jos vielä eri paikkakunnillakin asutte. Taisi vaan huomata, että välittääkin susta enemmän kuin on myöntänyt itselleen.
Sanot ettei hän ole kertonut suhteestanne, mutta heti perään sanot, että ne, jotka eivät suhteestanne tiedä ovatkin ensisijassa sinun puoleltasi.
Puhut kaukosuhteesta, vaikka välimatkaa teillä kertyy keskiverto pääkaupunkilaisen työmatkan verran.
Epäilet, että miehelläsi on joku toinen, kun hän haluaakin tavata sinua enemmän.
Niin sekavaa ja ristiriitaista, etten minä ainakaan sinua pysty neuvomaan...
..."etäsuhde toimii kyllä, jos jään töihin vuodeksi vielä"? Mitä ihmettä? Missähän päin maailmaa tämä mies on, minkä ikäinen mies ja milloinkahan tämä tilanne alkoi?
Olen yhtä pitkän matkan etäsuhteessa mieheen, jolle aina sattuu muuta menoa niille viikonlopuille, joina hän tulee luokseni niin, että on luonani vain osan viikonloppua. Minä käyn hänen luonaan jokatoinen viikonloppu. En ihan täysin luota häneen. Olemme vähän kartelleet suoraa keskustelua aiheesta. Edellisellä kerralla se johti lyhyeen välirikkoon, kun hän syytti minua mustasukkaisuudesta ja omistamisen halusta.