lienee kaikille tuttu. Se on hyödyllinen väline massojen hallitsemiseen. Mutta kun ajatellaan ihmistä, jonka ei ole "pakko" uskoa, vaan joka ihan omasta halustaan alkaa uskoa johonkin jumalaan, niin mistä silloin oikein on kyse?
Jos unohdetaan hetkeksi sellainen asia kuin herkkäuskoisuus ja manipulointi, niin minusta tuntuu, että se perimmäinen syy voisi hyvinkin olla ihmisen kaipuu kuolemattomuuteen. Kaikki eivät voi hyväksyä ajatusta, että lakkaavat olemasta.
Vai olisiko syy jokin muu?
Jos unohdetaan hetkeksi sellainen asia kuin herkkäuskoisuus ja manipulointi, niin minusta tuntuu, että se perimmäinen syy voisi hyvinkin olla ihmisen kaipuu kuolemattomuuteen. Kaikki eivät voi hyväksyä ajatusta, että lakkaavat olemasta.
Vai olisiko syy jokin muu?
Vastaukset 62
Vanhimmat
käsitystä tai muistikuvia ajasta, jolloin en ollut vielä syntynyt. Miksi pitäisi olla käsitys ajasta, jolloin minua ei enää ole. Itse asiassa se ei kiinnosta minua tuon taivaallista.
Surullista. joudutte kai elämään elämänne aikalailla täysillä ja bilettäen räkä poskella 24/7 koska tiedätte että se voi loppua koska vain..
Uskotko että kuolemanjälkeinen on pelkkää loputonta bilettämistä 24/7? Eiköhän siihen kyllästyisi aika nopeasti, eikä vasta ensimmäisen miljardin vuoden jälkeen.
Mää näkisin, Sauli, että sä alat olla nyt niinkun asian ytimessä.
Mutta mitä surullista siinä on?
Onneks sentään joskus loppuu.
vaan sitä, että mikä mahtaa olla uskon perimmäinen syy. Koska eikö kaikkiin uskontoihin sisälly oppi kuolemanjälkeisestä elämästä? Joten mietin vaan sitä, että sekö on se perimmäinen syy? Toive kuolemattomuudesta.
Kyllä mä luulen, että kuolemanpelko on juurikin se suurin syy.
Kuolema on pelottava asia koska sitä on vaikea (jopa mahdoton) ymmärtää joten jonkinlaista helpotusta tähän on haettu ja haetaan uskonnolla.
Samoin kuin muihinkin asioihin on aikanaan haettu, kun ei ole tiedetty mitä ne ovat... Esim. ukkonen, auringonpimennys, maanjäristykset, jne...
Nämä samat ihmiset, jotka ajattelevat elävänsä sen jälkeen kun ovat kuolleet, eivät kai uhraa ajatustakaan sille, mitä Nasulle on tapahtunut, kun se on teurastettu joulupöytään ja popsittu suihin.
Luulisi muuten olevan rasittavaa elää elämänsä jännityksessä, että pääsenköhän nyt taivaaseen, vai onko syntitaakkaa sen verran, että helvettiin joutuu.
monella vanhalla ihmisellä tulee kauhea kuoleman kammo elämässään...et tähänkö tämä elämä loppuukin...
itselleni ei asia ole näin..ennemminkin sitä on hyväksynty kuoleman osana elämää ja että kuolema on vain välivaihe jota ei voi paeta joka kohtaa meitä kaikkia...maanpäällinen kuolema ...ja luopuminen tästä maallisesta ruumiista joka pitää meidät vielä täällä maanpäällä
ei minua kuolema vieny Jeesuksen luo,vaan hänen rakkautensa..
Ai sä oot käyny jessen tykönä? Otikko kimppakuvan?
Itse asiasta... Kannattaisko opetella lukeen?
>>>Luulisi muuten olevan rasittavaa elää elämänsä jännityksessä, että pääsenköhän nyt taivaaseen, vai onko syntitaakkaa sen verran, että helvettiin joutuu.
Et on kohdannut rakastavan Jeesuksen...tutkimalla hänen sanaansa...mikä on avannut silmät...tiputtanu suomut silmistä
että maailmassa on tuhansia uskontoja?
Missä sinä tämän jessen kohtasit? Mihin sinä tarvitset uskontoa?
aluksi ja sitten rippileirillä kohtasin kivoja isosia ja siellä koin etten voisi elää ilman sitä armosta annettua pelastusta.
Minusta muut uskonnon korostavat aikalailla sitä mitä ihminen itse suorittaa..tai mitenkä itse voi saavutta kurinalaisella elämällään ...tavallaan omat teot määrittelevät sinun asemasi ja arvosi heidän jumalansa edessä.
Kun taasen kristinuskossa lähtökohta on päinvastainen. Ihmisen ei pidä itse suorituksillaan koittaa hankkia pelastusta Jeesuksen edessä,koska hän on jo tehnyt kaiken puolestamme - minun tarvitsi vain ottaa se uskossa vastaan.
tuo uskonto.
Mutta mihin sitä tarvitset? Tämä on se mihin toivoisin saavani vastauksen.
ja nyt mitä varten ....siitä ollaan keskusteltu..tälläkin foorumilla...minut täytti Raamatun luvun aiheuttama kaipuu eheyteen Jeesuksen yhteyteen...tunsin ahdistusta siitä et kun luin käskyistä mitä en voi pitää ja koin syyllisyyttä...mutta tuon raamatun luvun aiheuttaman mielenmuutoksen myötä sain vapautuksen syyllisyydestä ja koin valtavaa kiitosta siitä mitä Jeesus on tehnyt meidän puolestani. Ja tiedostamista että ero Jumalasta on syntiä ja tie Jumalan luo tapahtuu yksin Jeesuksen kautta armosta.
"Mutta kun ajatellaan ihmistä, jonka ei ole "pakko" uskoa, vaan joka ihan omasta halustaan alkaa uskoa johonkin jumalaan, niin mistä silloin oikein on kyse?"
- Näin kirjoitin. Mutta huom. "johonkin jumalaan". Miksi siis juuri kristinuskon jumala sinun kohdallasi?
no voin siitä syyttää vain Jeesusta,tutkimalla hänen sanaansa alkoi tämä sana vaikuttaa minussa..herättää kaipuuta hänen luokseen...tuo armosta lähtevä pelastuskysymys oli avain siihen ja sopiva hengellinen seurakunta,jossa pystyi olemaan epäilevä tuomas, vapaa ajatuksineen ja kysymyksineen.
mitään jeesuksesta, niin et sinä häneen olisi alkanut uskoakaan. Ihan selvää manipulaatiota. Vai väitätkö, että olisit ihan itseksesi ilman mitään muiden ihmisten kertomia jeesus-juttuja alkanut uskomaan.
sen sai Herran sanan tutkiskelu aikaan. Luin raamattua yläasteella,enkä tuolloin ollut vielä mukana seurakunnassa. Vasta lukioon tultuani löysin muita uskonveljiä ja oli kivaa löytää se hengellinen koti mitä olin etsinyt.
Ei hitto sä jätkä oot sekaisin...
sinullekkin mahdollista...
http://www.rkk-sansa.net/
Pitäisi kuitenkin ensin selvittää millaisista ihmisistä tässä puhutaan. Jos kyse on ihmisistä joilla on ollut täysin uskonnoton lapsuus ja nuoruus, ja jotka sitten retkahtavat uskomaan aikuisiällä, ei heikäläisiä taida ihan hirveän paljon olla.
Kuolemanpelko voisi olla yksi selitys. Toinen on halu saada jotain suurempaa merkitystä elämälle ja maailmankaikkeudelle. Jotkut eivät vaan kestä sitä, että maailma on jokseenkin välinpitämätön paikka.
aikuisiällä tulevat uskoon, taitavat tosiaan olla melko vähälukuinen joukko. Mitä se usko sitten paikkaa? Vaikea sanoa.
Täysin vailla mitään kosketusta uskontoon tuskin kukaan on, vaikka ei olisi uskonnollisessa kodissa kasvanutkaan. Kyllä se aina jossain näyttäytyy elämän varrella.
Olisi kiva tietää onko tutkimusta siitä (esim. Suomessa) minkä ikäisinä ja minkälaisissa elämäntilanteissa nämä ihmiset ykskaks tulevat uskoon.
isomummo laulatti kylläkin hengellisiä lauluja,mutta mielellään me niitä lauloimme sisarteni kanssa. Vanhempani eivät tuoneet uskon asioita esille...isomummo oli se joka aina soitteli vielä varhaisaikuisiälläkin lapsenlapsilleen painotti iltarukouksen ja rukouksen tärkeyttä. Hän ei tuputtanut mitään,kertoi vain miten hän oli saanut lohtua Luojalta vaikeina aikoina...
yksi tuttu yritti minua käännyttää vastaavasti homppeliksi hänen kerrottuaan vasta homppelibaarissa Dont Tell Mamassa et hän oli sen sortin miehiä. No ei se meidän ystävyyttämme katkaissut....en tullut käännytetyksi vaikka hompppelipaikoissa tuli pyörittyäkin,tuon kaverini takia.
Luonnontilassa olevat ihmiset tuntuvat hyväksyvän kuoleman luonnollisena jatkeena elämälle, kuten eläimet.
Mitä uskonnollisuus on saanut aikaan on se että kuolemaa opetetaan pelkäämään, koska mahdollisesti joutuu helvettiin, näin ollen uskonto on se elementti, joka pelastaa helvetiltä.
...mutta kun kumpikaan ei ole totta, ei helvetti eikä siitä pelastuminen.
onhan kaikilla eloonjäämisvietti, tai halu, tai miksi sitä sanottaisiinkaan.
Eikö intiaanien taruissa henget elä kuitenkin. Vainajien henget siis. Mutta en muista, että heillä olisi mitään sellaisia käsitteitä kuin taivas ja helvetti. Tiedätkö paremmin?
se naguaali astuu jostain raosta pois tästä maailmasta, mutta epäselväksi jää, minne se oikein menee. Mulla on sellainen käsitys että inkkarit harrastavat esi-isien palvontaa, niinkuin Suomessakin tehtiin ennen krisselismiä. Suomessahan kuolleelle sukulaiselle istutettiin oma puu uhrilehtoon, ja henki kai sitten asui siinä puussa.
Olen hieman testannut tätä esi-isien palvontaa :D
Kerran kävin vaarini haudalla ja vein hänelle lahjaksi viinaa ja tupakkaa. Kun olin kaatanut koko pullon haudalle, aloin ihan oikeasti vaistoamaan liikehdintää joka puolella, ja jotenkin eteerisesti aloin kuulla "mulle kans, tuo tänne, ees yks tupakka" jne. perkele joka haudasta. Läksin sieltä sitten aika äkkiä enkä ole sen jälkeen käynyt, jos ne kerraan tolleen käy kimppuun.
kiusata vainajia. Ne voivat suuttua:)
Minulla oli ja ehkä on vieläkin (en vaan tiedä missä) Edgar Lee Mastersin Spoon River antologia.
Riemastuttavia proosarunoja haudan takaa.
http://www.kookas.fi/articles/read/5939
mikä olikin väärä teko...olisi aika palata alkuseurakunnan mukaiseen seurakuntamalliin...
mielenkiintoinen papin näkemys asiasta
http://areena.yle.fi/toista?id=1967451
vaan sitä, mikä on ihmisen uskoontulon perimmäinen syy.
En katsonut tuota videota loppuun asti, mutta jäin ihmettelemään tuon ex-papin sanomisista sitä, että pitäisi tehdä kuten joskus aikoinaan, eli kokoontua kodeissa. Mitä eroa siinä on, kirkko tai jonkun koti. Joku ne säännöt kuitenkin laatii.
et Pyhä Henki tai Jumala asuisi ihmisten tekemisissä laitoksissa eli fyysisissä kirkkorakennuksissa ja tämänkin takia kirkko on sama kuin ihmiset,joista se koostuu...tavallaan elävä ruumis,joka koostuu eri ruumiinosista eli uskovista ihmisistä (kullakin oma tehtävä,jollakin saarna,toisilla palvelus,vaikka keittää kahvit,toisilla rohkaisun sana)
Alkuseurakunnan aikana ei kokoonnuttu kirkoissa vaan ihmisten kotona..minusta tälläinen kiertävä elävä kirkko olisi ratkaisu tämänkin ajan kirkkoa koskeviin ongelmiin...onhan tavallaan paavalin kirjeissäkin kohta missä paavali piti sitä kunnianaan ettei hän ottanut tehtävästään eli evankeliumin viemiestä eteenpäin palkkaa vaan itse elätti itsensä teltantekijänä...
ja sääntönä olisi mitä apostolien teossa kerrotaan alkuseurakunnan tavasta harjoittaa Jumalan palvelemista....raamatussa tavallaan sanotaan että kaikki te Jeesukseen uskovat olette hänen kuninkaallista papistoaan. Tavallaan tuo käsite siitä että olisi tietty ihmisryhmä joka olisi etuoikeutetussa asemassa julistamassa evankeliumia koskisi vain papistoa vaikkakin jokainen kristitty on tavallaan papin asemassa...siihen väliin Jeesuksen ja ihmisen väliine ei tarvitse mitään välimiestä tai välikättä. Vaikka monet nykyajan saarnamiehistä korottavatkin omaa itseään Kristuksen asemasta....
Minä tarkoitin uskoontuloa/uskontoja yleensä tuossa aloituksessa.
Porvarit haukkuvat sossuiksi niitä jotka haluavat erottaa kirkon valtiosta. Millä sitten saataisiin nostettua sotilaiden taistelumoraalia, jos tiukka paikka tulee.
kokoomuslaista vapaa-ajattelijaa, jotka ihan taatusti haluavat kirkon ja valtion eroa.
Miten mielestäsi kristityt käyttävät poliittista valtaa demokraattisissa yhteiskunnissa?
Islamin poliittisuus ei liene kenellekään epäselvä.
ei taida seurata maailman tapahtumia, tai tunne historiaa. Eikä myöskään Suomen nykypäivää.
"Uskonnot osana poliittista vallankäyttöä lienee kaikille tuttu. Se on hyödyllinen väline massojen hallitsemiseen."
- Voitko väittää, että näin ei olisi edelleen? Uskonnot OVAT politiikkaa. Suomessa toimii Suomen Kristillisdemokraatit ja kirkko on hyvin näkyvästi esillä lainsäädännössä. Eduskunnassa lienee lukuisia kirkkoon kuuluvia, jopa pappeja, jotka ajavat kirkon ja uskonnon etuja.
KAIKKI uskonnot EIVÄT ole politiikkaa.
Islam on politiikkaa, kuten mainitsin, mutta kristinusko on uskoa Jeesukseen jolla ei ole politiikan kanssa mitään tekemistä.
Ennen kuin väität KD:n olevan kristinuskoa, niin kerron, että KD edustaa politiikassa kristillisiä arvoja, ei kristinuskoa.
Vaan on ja vahvasti. Ei uskontoja muuten olisi.
että nyt sitten lähdit Jumalanhullun tavoin väittelemään siitä kuka on "oikea" kristitty.
Tyypillistä rusinapullauskismia.
Ei se varmaan ainoa syy ole se kuolemanpelko uskoon hurahtamiseen, mutta ihan mutuna heitän että luultavasti merkittävin.
viilata pilkkua, mutta mielestäni kuolemanpelossa ja toiveessa elää ikuisesti on hienoinen ero.
Useimmiten ne kai ovat yhdessä, mutta ei välttämättä.
Muuten antaa olettamukselle pohjaa se, että ei taida maapallolta uskontoa löytyä, jossa ei uskottaisi kuolemanjälkeiseen elämään.
Juu, on toki, mutta kuolemanpelko on varmasti paljon syvempi ja vanhempi tunne kuin ajatus ikuisesta elämästä.
kaikilla eläimillä. Juostaan pakoon, kun joku uhkaa.
Ajattele vaikka tällähetkellä vallitsevaa tilannetta ja kuinka paljon se on vaikuttanut tavallisen ihmisen kulutustottumuksiin ja sen kautta koko elämäntilanteeseen.
Uskonto ei ole kovin hyvä keino hallita ihmisiä mikäli se ei ole myös poliittisen päätöksen teon takana.
Esitys kuolemattomuusdesta on manipulointia ja eräs kaikkein toimivin sellainen monestakin syystä.
Se tarjoaa jotakin sellaista jonko olemassaolosta ei ole tietoa mutta ei sitä tästä samasta syystä voi kumotakkaan.
Se vetoaa ihmisten pelkoon kuolemasta jossa kaiki se mitä on henkilökohtaisesti saavuttanut tässä elämänsä aikana menettää merkityksen, tälle kyseiselle henkilölle.
Se vetoaa itsekkyyteen niin materialistisen omaisuuden merkitykseen noin sivullisesti sekä siihen että henkilö on Jumalan valittua eliittiä joka on kaikkien toisten yläpuolella ja tästä syystä ansaitsee ikuisen elämän.
Kuolemattomuus on ehkä yksi ainuista uskonnollisista konsepteista joilla vielä tänäpäivänä on jonkinlaista vaikutusta ihmisten mielipiteisiin.
Tämä tietenkin tietämättömyyden korvaamisen mystiikalla ja moraalin lisäksi.
Lähinnä ihmisten syy olla osa uskontoa on oman edun ajaminen.
Voitko sanoa esimerkkiä, missä uskonto ja politiikka ei olisi kytköksissä? Minulle ei tule ainuttakaan esimerkkiä mieleen. Jos siis jälleen jätetään luonnonkansat tämän ulkopuolelle.
En voi antaa esimerkkiä mistään poliittisesta päätöksenteosta jossa ei olisi uskonnollisia vaikutteita.
Toisaalta en voi antaa esimerkkiä myöskään jostakin sellaisesta päätöksenteosta jossa näin olisi tehty.
Mitä päätöksiä ihmiset tekevät perustuvat sille mihin he uskovat, mutta se kuinka paljon uskonnollinen vakaumus vaikuttaa päätöksen tekoon niin sitä on jokseenkin vaikea mitata.
Joten; Ei niin minkäänlaista havaintoa koko asiasta.
että onko sellaista esimerkkiä, missä uskonto ei toimisi kuten politiikassa toimitaan.
Vaaleja, vallankäyttöä, lobbausta, omien asemien parantamista....
""....onko sellaista esimerkkiä, missä uskonto ei toimisi kuten politiikassa toimitaan. ""
Ei oikeastaan ja vaikka otettaisiin esimerkiksi nämä heimouskonnot taikka alkuasukasuskonnot uskonto ja politiikka on täysin sama asia.
Mikä on yksi todiste siitä että kaikki uskonnot ovat jokseenkin väärässä.
Jos jokin uskonto olisi sellainen jolla olisi suora yhteys johonkin jumalalliseen olentoon mitään ihmisen asettamaa organisaatiota ei tarvittaisi.
"Jos jokin uskonto olisi sellainen jolla olisi suora yhteys johonkin jumalalliseen olentoon mitään ihmisen asettamaa organisaatiota ei tarvittaisi"
- Ja tästä pääsemmekin uskonnonopetukseen. Miksi niitä pitää opettaa, jos usko on synnynnäistä, kuten hihut täällä usein väittävät. Tietysti siksi, että tulee kuuliaisia alamaisia, jotka uskovat kuten käsketään. Ja tekevät siinä samalla sitä, mitä uskonnollispoliittiset johtajat käskevät tehdä.
Jännää, että uskon syyksi voit lähtökohtaisesti kelpuuttaa vain ateistiset mahdollisuudet. Lienee ajatuksena, että totuus on hallussa ja on aina ollut, koska näinhän sitä on jo ammoin tullut hoettua. Etkö tosiaan ole koskaan etsinyt?
"Vai olisiko syy jokin muu"
Yritin sanoa, että juuri tämä on se sinunkin mahdollisuutesi.
Lääkkeet ja mene nukkumaan-
Ehkä aamulla ei enää ole yhtä sekaava olo.
Monet ainakin aikuisiällä johonkin uskoon/lahkoon liittyvät ovat hyvin otettuja siitä, että heidät huomioidaan ja otetaan kaikkiin kirkon toimiin mukaan. Moni aikuinen on yksinäinen ja tuollainen kokonaisvaltainen 'joukkoon mukaan yhdeksi meistä-tunne' voi olla aika elähdyttävä jollekin, joka on yksin arka ja vaikea lähestymään muita ihmisiä. Uskovaiset ikään kuin tempaavat hänet 'varjosta valoon'.
että jos kelpuutetaan porukoihin, niin ihan oikeasti alkaa uskomaan siihen, mitä siinä uskonnossa nyt julistetaankin? Vai onko se jonkinlaista itsesuggestiota?
Sitä ensiksi on hyvin ihastunut ystävällisyydestä ja joukon kiinnostuksesta. Tekstit ja puheet tuntuvat aluksi aivan juuri siltä kuin itsekin ajattelisi. - Mutta hyvin pian alkaa kriittisesti ajatella asioita ja esim lahkoissa on mitä hulluimpia tapoja ja uskomuksia, jotka alkaa vaivata ensin - lopuksi niistä tulee aivan selkeä ristiriita. Ei se noin voi olla - ei noin voi sanoa - ei noin voi tehdä. Vielä monessa uskossa/lahkossa eristäydytään omaksi ryhmäksi ja kuvitellaan, että vain se usko on ainoa oikea. Joskus ryhmästä on vaikea irtautua - on todellakin erilaisia pelkotiloja ja se ihmisen yksinäisyys.
ottaa ateistisen lähtökohdan ja uskovainen jumalallisen lähtökohdan.
Jos ihmiset tulevat uskoon, koska jumala on, niin siitä tulee luonnollisesti muutama ongelma.
Ihmiset ovat olleet uskossa vuosituhansia tuhansiin eri jumaliin. Jos nämä kaikki ihmiset ovat uskoneet samaan jumalaan, niin uskoon tuloon voisi olla syynä jumala.
Jos taas väitetään, että kaikki ihmiset eivät usko olemassa olevaan jumalaan, niin uskoon tulo ei riipu jumalasta - vaan jostain muusta.
Tai sitten saivarrellaan, että "meidän uskoon tulemisen syynä on oikea jumala, muissa uskonnoissa on kyse saatanan eksytyksestä, tms..."
Uskovainen voisi ottaa raikkaaksi lähtökohdaksi sen ajatuksen, että on aika epätodennäköistä, että minun lottoamani jumala olisi se seitsemän oikein? Ja pöyhiä vähän pohjamutia: miksihän minä haluan uskoa?
Pöyhi sinä pohjamutiasi ja mieti miten Jumala on, mutta jumalakäsitykset voivat silti vaihdella kovin runsaasti. Huomioi sekin, että Jumalalla on vastustaja, joka pyrkii sekoittamaan pakkaa ja estää ihmisiä tuntemasta Jumalaa. Esimerkiksi islam ja mormonismi ovat pelkkiä kieroutumia kristinuskosta, joka korostaa evankeliumia eikä mitään muuta.
epätietoisuudessa,vailla jumala yhteyttä..sitä se on ...kyllä ihmiset tarvitsevat seurakunnanyhteisöä...muttei sellaista joka itsessään määrittelee oman asemansa..vaan se asema tulee olla Jeesuksen alamainen...aivan kuten kaikki kirrkokunnat ovat yhtä...ja yhdistävä kulmakivi on Jeesus Kristus....
olla jonkun alaimainen. Vaikkapa ihan fiktiivisestikin. Saatko tuollaisesta kumartelusta jotain masokistista tyydytystä?
mutta vesi on taas kirkasta.
Käsitykset kommunismista voivat olla moninaiset.
Huomioin senkin, että länsimainen hapatus esti kaikkia näkemästä kommunismin kauneuden.
Esimerkiksi sosialidemokratia ja trotskilaisuus olivat pelkkiä kieroutumia kommunismista, joka korostaa työväen valtaa, eikä mitään muuta.
Näetkö kauemmas? Uskontojen evoluution nykytila on nähtävissä. Villi veikkaus: missä uskontojen kehitys on 500 vuoden kuluttua? Tuskin kehitys on loppunut.
Ihan siis huolimatta siitä, että juupas-eipäs; jumala on tai ei ole, jatkuu varmasti tuolloinkin :)
Käsitykset kommunismista voivat vaihdella, mutta totuus ei. Ei, en ole kommunisti enkä antikommunisti sillä näiden tapauksessa ne ovatkin itse asiassa samat. Jos hämmästyit, muista vain miten kommunismi ei ole missään maailman kolkassa jakanut varallisuutta tasaveroisesti kansalle, vaan se on totalitaarisuudessaan keskittänyt omaisuuden ja vallan yksiin käsiin. Juuri tästä syystä kommunismi on äärikapitalistien suurin haave. Samasta syystä nämä tahot ovat rahoittaneet sekä kommunismia että Natsi-Saksaa.
Tämä oli asiamme kannalta kuriositeetti, mutta pieni yleissivistys tuskin haittaa.
"missä uskontojen kehitys on 500 vuoden kuluttua?"
Uskon, että jo aiemmin on otettu käyttöön yhteisuskonto, joka ei ole kristinusko.
Käsitykset totuudesta vaihtelevat.
Historioitsijoiden käsitykset erityisesti näkevät totuuden usein kovin eri lailla.
Jälkeen päin voidaan vain vertailla erilaisia näkemyksiä ja lähteitä, aivan kuten raamatusta.
Aika vahvasti heitetty, että äärikapitalistin haave olisi kommunismi. Pystytkö nimeämään jonkun? Luulisi tuotantovälineiden menetyksen pelon olevan suuri.
Ei, kyllä äärikapitalistin haave on täysin säätelemätön markkinatalous - utopia sekin.
Se, ketä rahoitetaan, liittyy lyhyen tähtäimen taloudelliseen hyötyyn ja/tai valtapyrkimyksiin. Ideologiat ei siinä paina - digtatuurit, terroristit, ihmisoikeuksien polkijat - kaikki käy.
Kiitos vaan sivistyksestä, ei se todellakaan haittaa. Juttu tuntuu tosiaan karkailevan, mutta taitaa aina kiertyä pyhään vallan kolminaisuuteen: raha, politiikka ja uskonto.
Tuo näkemyksesi ekumeenisen globalisaation kokeneesta uskonnosta (?) on mielenkiintoinen ja ansaitsi oman aloituksensa. Ei ihan John Lennonin "no religion" unelmassa, mutta lähellä.