Juttu on pitkä, mutta lukekaa silti.
Silloin kun minä menin ensimmäistä kertaa kouluun, päivämäärä oli elokuun kahdeskymmenes, mutta sen jälkeen kesäloma tuntui vuosi vuodelta aina vain lyhyemmältä. Ainakaan ensimmäisen koulupäivän päivämäärä ei sen jälkeen kertaakaan alkanut kakkosella. Tämä selittyi sillä, että syvällä Haadeksen rikinkatkuisissa hiilikellareissa, missä pienet hekottavat pukinsorkkaiset penteleet päättivät hiilihankojaan heilautellen koulujen loma-asioista, asui lomapäiviä syövä peto, joka vuosi vuodelta järsi kesälomaa lyhyemmäksi. Arvelimme, että siinä vaiheessa kun olisimme itse vanhoja ukkoja, Leviatan olisi pistänyt poskeensa koko kesän ja voisi siirtyä joululomaa lyhentelemään. Näköjään pedon raivoa on vuosikymmenten aikana onnistuttu jossain määrin hillitsemäänkin, kun kerran loma on niistä ajoista lyhentynyt vain reilun viikon, mutta vääjäämättä se jatkaa päivien kaluamista.
Koululaiset viettävät tietenkin surujuhlia kesälomien päättyessä, ja koska murheeseen auttaa vain tuikku, nuoret kaatavat kurkustaan alas litrakaupalla väkeviä. Niiden hankkimisessa on tietysti ollut oma hommansa, kun se kimittävä-äänisin pissis on joutunut makaamaan kaupungin Alkon rumimman ja spurguhtavimman kantakundin kanssa. Nöyränä hän kuitenkin levittää viinapalkasta haaransa kalmanhönkiä öhisevälle harva- ja harjaamatonhampaiselle nelikymppiselle, sillä mitäpä nuori suomalainen neitonen ei tekisi saadakseen haltuunsa alkoholijuomia, paitsi tietysti pussaisi jotain nörttiä, lukutoukkaa tai muuta alempitasoista häviäjää.
Tietysti nörttiluusereilla on oma paikkansa siinä järjestyksessä, jonka Beelzebub, Kärpästen Herra, on koulumaailmalle asettanut. Siellä minne opettajan katse ei yllä, siellä koulun sankari, tuo kookkain ja lihaksikkain, hän jonka nimen rehtori joka kerta ylpeänä mainitsee kertoessaan koulunsa oppilaiden urheilumenestyksestä, - siellä hän jakaa Kärpästen Herran suloista oikeutta lyömällä hikuja ja nörttejä kuonoon niin että luiden rusahdus ja hampaiden raksahdus tuntuu olkavarsissa saakka. Ja tämän oikeuden istunnon ympärillä seisovat haaveksiva onnen ilme silmissään koulun kauneimmat neidot. Aina kun sankarin nyrkki osuu maaliinsa, tyttöjen sukuelimissä kihelmöi miellyttävästi. Tämä on sitä rohkeutta, jota nuori nainen arvostaa eniten: vahvemman rohkeutta rääkätä heikompaansa ja puolustuskyvyttömämpäänsä. Tämä rohkeus synnyttää joka kaunottaren sydämeen ja häpykieleen entistäkin suuremman himon saada maata edes kerran tuon sankarin kanssa.
Oletko itse sellainen nörttiluuseri? Olet varmaankin antanut kertoa itsellesi, että elämä muuttuisi paremmaksi lukion alkaessa ja että sinua arvostettaisiin siellä, kun aikuisten maailman säännöt tulevat jo voimaan eikä hakkaamistakaan enää esiinny. Mahdollisesti vanhempasi tulevat siinä sivussa muistelleeksi romanttiseen sävyyn omia lukioaikojaan ja vihjaisseeksi, että siellä voisi tarjoutua mahdollisuus…heh…sukupuoliyhdyntäänkin? Heitä hyvä poika mielestäsi nuo järjettömät haaveet. Ne kauniit ja tyylikkäät tytöt, jotka ovat yhtä hyviä koulussa kuin sinä ja joilla kaikella muotoa pitäisi olla paljonkin yhteistä kanssasi, pitävät sinua pilkkanaan aivan yhtä lailla kuin yläasteenkin kaunottaret.
Heillä on jo poikaystävät, viisi vuotta, kymmenen vuotta vanhemmat. He elävät jo aikuisten maailmassa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ennen kuin olet koulusi ja yliopistosi loppuun suorittamalla todistanut kelpaavasi ihmiseksi, työelämän tyhjiin imettäväksi. Mutta siinä vaiheessa sosiaaliset taitosi ovat jääneet pysyvästi surkastuneiksi, eikä sinulla ole oikein muuta tulevaisuutta kuin miettiä, mitä teet niillä vähillä vuosilla, jotka sinulla ovat jäljellä ennen kuin noutaja tulee hakemaan. Sillä kirjoitettu on Tilastokeskuksen kivitauluihin, että naimattomaksi suomalaiseksi mieheksi jääminen lyhentää ikää yhtä paljon ja enemmänkin kuin tupakanpoltto ja viinasten hillitön lipittäminen.
Silloin kun minä menin ensimmäistä kertaa kouluun, päivämäärä oli elokuun kahdeskymmenes, mutta sen jälkeen kesäloma tuntui vuosi vuodelta aina vain lyhyemmältä. Ainakaan ensimmäisen koulupäivän päivämäärä ei sen jälkeen kertaakaan alkanut kakkosella. Tämä selittyi sillä, että syvällä Haadeksen rikinkatkuisissa hiilikellareissa, missä pienet hekottavat pukinsorkkaiset penteleet päättivät hiilihankojaan heilautellen koulujen loma-asioista, asui lomapäiviä syövä peto, joka vuosi vuodelta järsi kesälomaa lyhyemmäksi. Arvelimme, että siinä vaiheessa kun olisimme itse vanhoja ukkoja, Leviatan olisi pistänyt poskeensa koko kesän ja voisi siirtyä joululomaa lyhentelemään. Näköjään pedon raivoa on vuosikymmenten aikana onnistuttu jossain määrin hillitsemäänkin, kun kerran loma on niistä ajoista lyhentynyt vain reilun viikon, mutta vääjäämättä se jatkaa päivien kaluamista.
Koululaiset viettävät tietenkin surujuhlia kesälomien päättyessä, ja koska murheeseen auttaa vain tuikku, nuoret kaatavat kurkustaan alas litrakaupalla väkeviä. Niiden hankkimisessa on tietysti ollut oma hommansa, kun se kimittävä-äänisin pissis on joutunut makaamaan kaupungin Alkon rumimman ja spurguhtavimman kantakundin kanssa. Nöyränä hän kuitenkin levittää viinapalkasta haaransa kalmanhönkiä öhisevälle harva- ja harjaamatonhampaiselle nelikymppiselle, sillä mitäpä nuori suomalainen neitonen ei tekisi saadakseen haltuunsa alkoholijuomia, paitsi tietysti pussaisi jotain nörttiä, lukutoukkaa tai muuta alempitasoista häviäjää.
Tietysti nörttiluusereilla on oma paikkansa siinä järjestyksessä, jonka Beelzebub, Kärpästen Herra, on koulumaailmalle asettanut. Siellä minne opettajan katse ei yllä, siellä koulun sankari, tuo kookkain ja lihaksikkain, hän jonka nimen rehtori joka kerta ylpeänä mainitsee kertoessaan koulunsa oppilaiden urheilumenestyksestä, - siellä hän jakaa Kärpästen Herran suloista oikeutta lyömällä hikuja ja nörttejä kuonoon niin että luiden rusahdus ja hampaiden raksahdus tuntuu olkavarsissa saakka. Ja tämän oikeuden istunnon ympärillä seisovat haaveksiva onnen ilme silmissään koulun kauneimmat neidot. Aina kun sankarin nyrkki osuu maaliinsa, tyttöjen sukuelimissä kihelmöi miellyttävästi. Tämä on sitä rohkeutta, jota nuori nainen arvostaa eniten: vahvemman rohkeutta rääkätä heikompaansa ja puolustuskyvyttömämpäänsä. Tämä rohkeus synnyttää joka kaunottaren sydämeen ja häpykieleen entistäkin suuremman himon saada maata edes kerran tuon sankarin kanssa.
Oletko itse sellainen nörttiluuseri? Olet varmaankin antanut kertoa itsellesi, että elämä muuttuisi paremmaksi lukion alkaessa ja että sinua arvostettaisiin siellä, kun aikuisten maailman säännöt tulevat jo voimaan eikä hakkaamistakaan enää esiinny. Mahdollisesti vanhempasi tulevat siinä sivussa muistelleeksi romanttiseen sävyyn omia lukioaikojaan ja vihjaisseeksi, että siellä voisi tarjoutua mahdollisuus…heh…sukupuoliyhdyntäänkin? Heitä hyvä poika mielestäsi nuo järjettömät haaveet. Ne kauniit ja tyylikkäät tytöt, jotka ovat yhtä hyviä koulussa kuin sinä ja joilla kaikella muotoa pitäisi olla paljonkin yhteistä kanssasi, pitävät sinua pilkkanaan aivan yhtä lailla kuin yläasteenkin kaunottaret.
Heillä on jo poikaystävät, viisi vuotta, kymmenen vuotta vanhemmat. He elävät jo aikuisten maailmassa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ennen kuin olet koulusi ja yliopistosi loppuun suorittamalla todistanut kelpaavasi ihmiseksi, työelämän tyhjiin imettäväksi. Mutta siinä vaiheessa sosiaaliset taitosi ovat jääneet pysyvästi surkastuneiksi, eikä sinulla ole oikein muuta tulevaisuutta kuin miettiä, mitä teet niillä vähillä vuosilla, jotka sinulla ovat jäljellä ennen kuin noutaja tulee hakemaan. Sillä kirjoitettu on Tilastokeskuksen kivitauluihin, että naimattomaksi suomalaiseksi mieheksi jääminen lyhentää ikää yhtä paljon ja enemmänkin kuin tupakanpoltto ja viinasten hillitön lipittäminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näinhän se menee. Tosin itse olen lähtenyt kokeilemaan hieman toisenlaista lähestymistapaa: Apinoi - kokeile - opi kantapään kautta. Ei se helpoin tapa, mutta eipä ole muutakaan. Pikkuhiljaa pakotan itseni yhä nolompiin ja nolompiin tilanteisiin, kuten tanssilattialle sätkimään muiden kiiskien joukkoon. :)
Kaikille nuorille nörteille: älkää kuvitelko että elämänne muuttuu paremmaksi sitten siellä lukiossa, yliopistossa etc. koska niin ei todennäköisesti käy. Itse sain pettyä kerta toisensa jälkeen, mutta onneksi Panu Höglundin blogista sain lukea totuuden.