Terve, Suomi24:n parisuhdeneuvojat! Alkaa omat neuvot loppua, joten toivon kokemuksia ja viisaita neuvoja :)
Olen seurusellut nyt melkein kaksi vuotta neitoni kanssa. en tiedä onko tämä ongelmajakso nyt kestänyt minkä verran, ehkä puoli vuotta, vähän enemmän. Ennen oli asiat paremmin, joten olen tässä epämääräisen ajan toivonut, että asiat kääntyisivät parempaan suuntaan. Olen saanut kuulla jo pitkään joka ainut viikko syytöksiä uskottomuudesta ja siitä, kuinka minua muka kiinnostavat muut tytöt enemmän kuin seurustelukumppanini. Tosiasiassa en nykyään edes näe naispuolisia ihmisiä kuin satunnaisesti koulussa ja sitten ehkä kerran puolessatoista kuukaudessa kahvin merkeissä. (Olen yrittänyt edes jotenkin pitää yllä niitä paria kaverisuhdetta, mitkä minulla joskus oli naispuolisiin ihmisiin.) En tiedä miksi tänne valehteisin: en ole ikinä pettänyt tyttöystävääni. Enkä edes tahtonut. Itsepintaisesti saan kuitenkin kuulla, että erält ystäältäni, jota olen nähnyt vuoden sisään kolme kertaa, tahtoisin kuulemma "panna aivot pihalle". Alan murjoutua näiden syytösten alla, jotka nykyään tullessa saavat minut jo kiihtymään. Se kuulemma sitten lisää epäilyjä entisestään, mutta en vain voi itselleni mitään. En halua kuulla enää sanaakaan sellaisia syytöksiä, mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa! Eivät ne syytökset ole loppuneet, vaikka kuinka yritän päivästä toiseen vakuutella.
Jos tuon tyytymättömyyteni ja pahan olon esille, minua syytetään siitä, että välitän vain itsestäni, enkä tajua kuinka tuskallista olisi tyttöystävälleni pitää niitä asioita sisällään. Tiedostan itsekin hieman tossuutuneeni, en oikein saa puhua nykyään mistään, mistä olen tyytymätön. Jos sen teen, olen kusipää ja idiootti ja maailman paskin poikaystävä. En itse ymmärrä, miten minä muka aina vain välitän itsestäni, viimeisen kuukauden sisään en ole suuttanut kertaakaan, olen pitänyt siitä huolen, siinä missä tyttöystäväni on suuttunut minulle about kymmenesti. Alkaa mennä hermot. Yritän olla diplomaattinen, olla huomaavainen, viedä kukkia silloin tällöin, kehua tyttöystävääni ja olla nyt kiireisen ylppäriajan hänen kanssaan niin paljon kun uskallan arvosanoistani uhrata. tahtoisin vaan kerrankin palkkioksi muuta kun syytöksiä ja haukkuja. Vaikka pellillisen keksejä ja sanat "luotan sinuun", mitä ei ole kuulunut koko suhteemme aikana. Luottamusongelma tämä taitaa pitkälti olla. En tahdo painostaa tyttöäni siinä, sillä se taas saa hänet surulliseksi.
Anteeksi romaanista, mutta kiitos sinulle, jos jaksat auttaa ongelmissani :)
Olen seurusellut nyt melkein kaksi vuotta neitoni kanssa. en tiedä onko tämä ongelmajakso nyt kestänyt minkä verran, ehkä puoli vuotta, vähän enemmän. Ennen oli asiat paremmin, joten olen tässä epämääräisen ajan toivonut, että asiat kääntyisivät parempaan suuntaan. Olen saanut kuulla jo pitkään joka ainut viikko syytöksiä uskottomuudesta ja siitä, kuinka minua muka kiinnostavat muut tytöt enemmän kuin seurustelukumppanini. Tosiasiassa en nykyään edes näe naispuolisia ihmisiä kuin satunnaisesti koulussa ja sitten ehkä kerran puolessatoista kuukaudessa kahvin merkeissä. (Olen yrittänyt edes jotenkin pitää yllä niitä paria kaverisuhdetta, mitkä minulla joskus oli naispuolisiin ihmisiin.) En tiedä miksi tänne valehteisin: en ole ikinä pettänyt tyttöystävääni. Enkä edes tahtonut. Itsepintaisesti saan kuitenkin kuulla, että erält ystäältäni, jota olen nähnyt vuoden sisään kolme kertaa, tahtoisin kuulemma "panna aivot pihalle". Alan murjoutua näiden syytösten alla, jotka nykyään tullessa saavat minut jo kiihtymään. Se kuulemma sitten lisää epäilyjä entisestään, mutta en vain voi itselleni mitään. En halua kuulla enää sanaakaan sellaisia syytöksiä, mihin minulla ei ole osaa eikä arpaa! Eivät ne syytökset ole loppuneet, vaikka kuinka yritän päivästä toiseen vakuutella.
Jos tuon tyytymättömyyteni ja pahan olon esille, minua syytetään siitä, että välitän vain itsestäni, enkä tajua kuinka tuskallista olisi tyttöystävälleni pitää niitä asioita sisällään. Tiedostan itsekin hieman tossuutuneeni, en oikein saa puhua nykyään mistään, mistä olen tyytymätön. Jos sen teen, olen kusipää ja idiootti ja maailman paskin poikaystävä. En itse ymmärrä, miten minä muka aina vain välitän itsestäni, viimeisen kuukauden sisään en ole suuttanut kertaakaan, olen pitänyt siitä huolen, siinä missä tyttöystäväni on suuttunut minulle about kymmenesti. Alkaa mennä hermot. Yritän olla diplomaattinen, olla huomaavainen, viedä kukkia silloin tällöin, kehua tyttöystävääni ja olla nyt kiireisen ylppäriajan hänen kanssaan niin paljon kun uskallan arvosanoistani uhrata. tahtoisin vaan kerrankin palkkioksi muuta kun syytöksiä ja haukkuja. Vaikka pellillisen keksejä ja sanat "luotan sinuun", mitä ei ole kuulunut koko suhteemme aikana. Luottamusongelma tämä taitaa pitkälti olla. En tahdo painostaa tyttöäni siinä, sillä se taas saa hänet surulliseksi.
Anteeksi romaanista, mutta kiitos sinulle, jos jaksat auttaa ongelmissani :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse samanlainen. Mustasukkainen. Toisaalta mieheni on antanut siihen syytä. SInulla on siis eri tilanne, jos olet vain aina ollut rehellinen. Tiedätkö, onko tyttösi ennen kokenut uskottomuutta? Jos on, se voi olla syynä epäuskoon KAIKKIA miehiä kohtaan. Sinä joudut nyt vain harmittavasti sen kohteeksi. Oletko esitellyt tyttökavereitasi tälle tyttöystävällesi? Ehkä asiat voisi parantua, jos ne sinun kaverisi voisivat olla myös tyttösi kavereita. Eihän heistä sitä varmasti ikinä tule, mutta jo tieto siitä, että sinua ei haittaa heidän "kaveruutensa", osoittaisi tytölle sen, että ehkäpä sinullakaan ei ole mitään heitä kohtaan. Minun ja mieheni ongelma väheni vähän sillä, että hän esittelee minut kaikille tyttöystävänään. Se luo vähän luottamusta. Mutta meillä on tarina erilainen, joten vaikeaa sen takia. Mutta ei siitä enempää.
Ihailtavaa että tuot kukkia ja kehut jne. Luulisi tyttösi tietävän että rakastat häntä. Tiedätkö, olisiko hirveää näyttää tuo kirjoittamasi teksti tytölle? Mutta toisaalta, hän voisi luulla että kirjoitit kaiken vain esitelläksesi tätä hänelle, jotenkin vakuuttaisit luottamuksesi.. en tiedä. Mutta jos näyttäisit esim. tämän minun vastaukseni myös? Silloin ei pitäisi olla epäselvyyttä.
Paras neuvoni ehkä on, että PUHUKAA, puhukaa, puhukaa. Tottakai kompromisseja joutuu joskus tekemään toisen vuoksi, mutta koko elämäänsä ei pidä toisen takia menettää. Itse en ole "kaveri" kenenkään äijän kanssa, mutta ehkä miehet ovat erilaisia.
Ja luulen, että tyttöäsi ahdistaa myös itseään oma mustasukkaisuus, minua se ainakin ahdistaa. Mutta minulle ystäväni sanoi, että laittaisin aina mietintäpipon päähän ennen kuin aukaisen suutani. Soitan mustasukkaisuuskohtauksen alkaessa aina ensin ystävälleni. Yleensä tämä auttaa. Mutta kaiken takana on pelko, pelko tulla särjetyksi. Ehkä hän mieluummin epäilee kuin luottaisi täysin, koska siinä on vaara aina että koko matto lähtee jalkojen alta ja lentää selälleen. Mutta vaara on myös liiallisessa mustasukkaisuudessa sama. Teidän pitäisi sopia jotkut pelisäännöt. Mikä on sallittua, mikä ei. Puhua siitä yhdessä ja sopia siitä yhdessä. Tiedän että on vaikeaa puhua ihmisen kanssa, joka järkähtämättä pitää päänsä, mutta sinun olisi saatava tyttösi vain uskomaan. Kun tottahan se on, että tuolla menolla hän ajaa sinut karkuun..
En tiedä oliko kirjoittelussani mitään järkeä, tai oliko siitä edes apua. Mutta ota sanomisistani se irti mitä saat..:) VAikea juttu, I know!
pöydälle! Ei auta muu. Sellaiset ihmiset jotka ovat hirveän epävarmoja toisista ilman syytä, johtuu vain siitä että he ovat epävarmoja itsestään. Eli tavallaan olet peili josta hän näkee itsensä. Suutu ihan rauhassa jos hän alkaa taan pärpättämään siitä miten epäillykset kasvavat. Sano että olisi se kumma jos et tuohdu perättömistä syytöksistä. Tuntuu että hän alitajuntaisesti yrittääkin hankkiutua sinusta eroon, tai kokeilee rajoja milloin sinulle riittää.
..Puhumalla asiat selviää. Luottamus on tärkeintä.
Likka ei vaikuta vaivan väärtiltä. Tuollaista puhetta ei mielestäni tarvitse kuunnella "temperamentikkaammaltakaan" naisenpuolikkaalta.
Jos ei selvä puhe auta, pistä homma poikki. Siinä vaiheessa, kun tulee tosi eteen, paljastuu, onko sinulla hänelle oikeasti merkitystä. Jos on, homma normalisoituu nopeasti. Jos ei, hänellä ei ole suurtakaan syytä pitää kiinni suhteesta, jolloin suhteen purkaminen on automaattisesti oikea ratkaisu. Todennäköisintä kuitenkin on, että alkaa itku, valitus ja vittuilu, joka muuttuu tilanteen valjetessa aneluksi, jonka seurauksena annat periksi, etkä jätä häntä. Ja lyhyen normaalin jakson jälkeen homma palaa takaisin tätä edeltäneisiin kaavoihin, ja taas vituttaa. Ja jos näin käy, on viimeistään syytä pistää homma poikki, ehdoitta.
Jos olet (kuten kuulostaa) nuori mies, käytä aikasi hyödyllisesti ja etsi parempi muija. Tuossa vaiheessa se on vielä helppoa.