Sairastuin vähän alle parikymppisenä pahoihin syömishäiriöihin johtuen itsetunto-ongelmistani ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin koen lopulta olevani terve; kulutin siis tuon ajan lenkkipoluilla ja kuntosaleilla, eikä mikään muu jaksanut kiinnostaa. En siis käytännössä ole seurustellut kenenkään kanssa koskaan ja kolmenkympin rajapyykkikään ei ole kaukana. Arvatkaa miltä se tuntuu? Edessä oleva elämä tuntuu kauhean yksinäiseltä, jos se täytyy viettää yksin, mutta olen aivan lukossa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta tunnustaa oma kokemattomuuteni ja syömishäiriöni mahdolliselle tulevalle seurustelukumppanille.. En jaksa olla naurun ja ihmettelyn kohde. Ja käsittääkö kukaan, että näinkin voi käydä elävässä elämässä...Saan kyllä aika paljonkin myönteistä huomiota ja kiinnostusta vastakkaiselta sukupuolelta, mutta kaikki tuntuu niin vaikealta ja monimutkaiselta! Useimmat on kaikenlisäksi minua nuorempia, luulevat kai nuoremmaksi, kun olen kuulemma ikäistäni nuoremman näköinen. Jaksaako oikeasti 23 vuotiasta kiinnostaa joku 5-6 vuotta vanhempi??! Tuntuu vaan, että kaikki omanikäiset sopivat on jo poistuneet "markkinoilta".
Apua TODELLAKIN
tarvitaan...
71349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tietenkin kaiken kukkuraksi tosi ujo.
Tunnen suurta sympatiaa sinua kohtaan! Jossakin on joku juuri sinulle, ja tunnen tätä tuntematonta prinssiäsi kohtaan jopa jonkinlaista kateutta. Ujous, niin aito ja puhdas luonteenpiirre kuin se onkin, on nykymaailmassa suoranainen tabu. Ujoutta yritetään kitkeä ja karsia, peitellä ja salata, ikään kuin se olisi pahe. Vaikka kysymys on nimenomaan luonteenominaisuudesta, jolla persoona kohtaa maailman, ihmiset ja asiat ilman, että vain hyppää sekaan.
Ujous tietenkin pitää ihmisen muut ominaisuudet lähes näkymättömissä, mutta kiihottaa samalla mielikuvitusta ja uteliaisuutta. Ujo voi pintansa alla olla hauska, kekseliäs ja riehakas. Tietysti hän voi olla myös tylsä, vakava ja iloton, kuten kuka tahansa rohkeakin ihminen. Ujo tarjoaa haastetta paljon pitemmäksi aikaa kuin kaiken kerralla paljastava esillepyrkijä. Vai?
Mites monta sinkkua Suomessa oikein onkaan? Miljoona? Eikä sellaista sinkkua, joka ei ainakin joskus tuntisi ikävää ja kaipausta Toisen Ihmisen luo ja läheisyyteen. Jokaiselle on joku jossakin, juuri nyt.
Hmm. Saatat olla nainen tai mies; sitähän et varsinaisesti paljastanutkaan. Syömishäiriö liittyy useimmiten naissukupuoleen, mutta sorry jos päättelen väärin. Siinä tapauksessa sinua odottaa prinsessa.
ensin näistä hyvistä asioista: olet terve ja sinulle riittää kysyntää! Eiks nää nyt ole jo aika hyvät lähtökohdat?
Toiseksi: omaa kaveripiiriäni miettiessä en kyllä keksi ketään joka alkaisi nauramaan tai ihmettelemään ihmisten sairautta. Jonkinlainen "alkushokki" voi tulla jos miehelle iskee epävarmuus miten käsitellä ja puhua aiheesta, mutta jos olet mukava, ystävällinen ja iloinen niin miehenkin on helppo rentoutua sun seurassa. Älä anna pelon hallita elämääsi.
Itse (mies) olin äärimmäisen epävarma naisten kanssa aikanaan. Ratkaisu löytyi naispuolisesta ystävästä. Ei ollut mitään paineita kun ei ollut taka-ajatuksiakaan tämän tytön (joka muuten oli melkoisen haluttua seuraa miesten keskuudessa) suhteen. Opin keskustelemaan ja rentoutumaan naisten seurassa, sain kehuja ja haleja jotka nostivat itsetuntoa, pääsin mukaan "tyttöjen iltoihin" missä sain positiivista huomiota ja uusia ystäviä jne... Aloin tuntea itseni ihmiseksi! Lopputuloksena oli hyviä ystäviä, huomattavasti noussut itsetunto ja viimein sitä pääsi treffeillekin (missä ei tarvinnut jännittää koska tiesi pärjäävänsä ja osaavansa keskustella naisten kanssa)ja suhteeseen. Suosittelen kaikille jotka "pelkäävät" vastakkaista sukupuolta! =)
Tsemppiä!
Hyvä ja rohkaiseva kirjoitus. Kaltaisiasi tarvitaan näissä keskusteluissa. Jokaisessa tilanteessa ja jokaisessa ihmisessä on aina valopuolensa! Niistä kannattaa aloittaa ja ottaa ongelma sitä kautta työn alle.
Ei sinun tarvitse tehdä mitään muuta, kuin antaa jollekin riittävän komealla pelimiehelle vähän vihreää valoa, niin loppu sujuu itsestään. Naisella ei ole mitään ongelmaa pariutua vaikka olisi täysin kokematon, koska se ei haittaa läheskään kaikkia miehiä.
Itse olen suunnilleen saman ikäinen ja itsetunto-ongelmista ymv. johtuen myös kokematon. Sen olen huomannut, että miehenä on pakko tehdää itse kaikki aloitteet, jos haluaa saada jotain aikaan. Valitettavasti tässä iässä niiden aloitteiden tekemiseen on hiukan liian korkea kynnys. Usko pois, miehenä vastaava tilanne on ekspotentiaalisesti pahempi.
Toisaalta asian valoisa puoli on siinä, että tälläisellä taustalla voi elää melko helposti jatkossakin yksin, eikä sinänsä kaipaa kumppania, koska ei ole mitään käytännön kokemusta esim. henkisestä tai fyysisestä läheisyydestä. Tilanne olisi varmasti paljon vaikeampi, jos olisi nuorempana esim. kerran harrastanut seksiä tai kokeillut seurustelua.
viesteistänne! Joskus jotkut pienet sanat voi pelastaa päivän, joskus peräti loppuelämän! :)
P.S "Yhdestä realisti miehestä on paljon enemmän iloa kuin kymmenestä pelimiehestä yhteensä!"